Tyhjiö

Tuon zephyrhuivin valmistuttua tuli minulle jonkinlainen sisäinen tyhjiö. Se on ollut niin mukavaa neulottavaa ja se on sisältänyt kivoja pikku pähkinöitä purtavaksi mallikuvion jatkumisen suhteen, joten huivin valmistumisen jälkeen en enää oikein tiennyt mitä tehdä. Keskeneräisiä töitä olisi muutama, ufojakin olisi purkamista, viimeistelyä tai suurempaakin neulomista vaille vaiheessa. Mutta mikään ei oikein innostanut.

Lehdissä olisi monta ihanaa huivimallia, samoin nuo viimeksi tilaamani ohjeet polttelivat enemmän kuin ufot. Tencel lanka tuntuu tosi kivalle hyppysissä ja hiukan kutkutti kokeilla että millaista se on neuloa... Otinpa siis eteeni Ethereal Fichu -huiviohjeen, kolmosen ruusupuut ja vaaleanpunaisen tencelin. Tällaista olen sitten vääntänyt jo kaksi päivää:

Mallikuvio on kaunis. Minua varmaan kiehtoo siinä se, että se ei ole ihan tavanomainen. Tencel ("selluloosalanka", lyocel) lanka sopii malliin hyvin hohtavan pintansa ja "jämäkän olemuksensa" vuoksi. Mikä sitten mättää? No, se zephyr -huivin (vai olisiko se Marilyn -huivi) jättämä tyhjiö on niin iso, ettei sitä ole helppo paikata. Lisäksi mallikuvio on minun makuuni oikeasti vaikea. Uh. Siis sillätavalla vaikea, että joudun seuraamaan lähes koko ajan että milläs rivillä olinkaan menossa ja missä kohti sillä rivillä. Mallikuvio ei myöskään ole sillä tavalla looginen, mitä olen neulontamaailmasta oppinut. Noin silmämääräisesti vilkaisten mallikuvio näyttää helpolle ja simppelille, mutta karttaa lukiessa huomaa, että kavennukset ym. ovat hiukan normista poikkeavissa paikoissa ja työhön on työnnetty valtavat määrät kierrettyjä silmukoita jotka eivät myöskään sijaitse aina ihan loogisesti (jossain vastaavassa paikassa on kierto, toisessa taas ei). Virheitä tulee siis helposti, onneksi olen silti selvinnyt muutaman silmukan tai korkeintaan rivin-parin purkamisella (jos ei lasketa lukuun sitä, että tein alun varmaan kymmenen kertaa, vasemman reunan silmukat eivät tahtoneet mitenkään muodostua näteiksi ohjeella tehden, joten piti hiukan sooloilla). Tämän rinnalle tarvin jonkin perustyön, sillä en voi neuloa tuota lasten kanssa. Noh, sen ei pitäisi olla ongelma kun vain tsekkaan läpi nuo keskeneräiset työni.

Lankakaan ei ole neulomisnautinto. Se ei jousta. Pidän ihan selvästi langoista jotka joustavat neuloessa, esim villa tai villasekoitteet. Lisäksi lanka nitisee kesähelteillä jopa ruusupuuta vasten. Pelkään melkein että pilaan vielä nuo ihanat puikkoni (pitäisiköhän vaihtaa rautakanget tilalle?). Huivin malli on kuitenkin ihana ja lanka on valmiina pintana ihanaa, joten yritän sinnitellä tuosta pienen kolmiohuivin pelkästään kahden avun* varassa. Se vaatinee sinniä, mutta jatketaan.

*) avut = neulomisen positiiviset puolet, mm.

• langan ihanuus neulottaessa
• langan ihanuus valmiissa työssä
• puikkojen tuoma neulontanautinto
• mallin neulomisen ihanuus (helppo, tarpeeksi haastava, edistymisen tuoma nautinto tms. tilanteeseen sopivaa)
• kuvitelma (tai tieto) valmiin työn ihanuudesta
• rauhallinen tai muuten nautinnollinen neulontahetki.

Jos kaikki nämä toteutuvat, on neulominen lähellä täydellisyyttä. Jos jokin ei mätsää, niin neulontakokonaisuuden nautinto pienenee. Jos oikein mikään kohta ei toteudu, on tuloksena varma ufo tai revitty ja poltettu keskeneräinen haamu.