27.2.06

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus
Sijoitan synnytyskertomuksen megapitkän version tänne, jotta se säilyy itselläni tallessa. Ja tämä on siis pitkä, koska olen halunnut että oma muistikuvani synnytyksestä säilyy mahdollisimman todenmukaisena... ei ole mikään pakko lukea ;-)

***

Laskettuaika oli ystävänpäivänä. Se olisi ollut kiva päivä viettää syntymäpäiviä jatkossakin, mutta Aino-vauva ei ollut samaa mieltä. Perinteiset poppaskonstit synnytyksen käynnistämisessä eivät tuottaneet pysyvää tulosta ja vaikka aamulla supistelikin välillä tiuhaankin, katosivat ne kuuman suihkuveden mukana tietymättömiin. Neuvolareissun päätin tehdä kävelemällä, siitä tuskin olisi mitään haittaakaan joskaan supistuksia sillä yhteensä reilun 4 km:n tallustamisella en saanut aikaan kuin parit hentoiset.

Tunnelma oli kuitenkin varsin poikkeava viimeaikojen raskaaseen olotilaan nähden; olin iloinen ja aurinkoinen, hymy oli herkässä ja vitsejäkin irtosi normaalia enemmän. Illalla käytiin varmuuden vuoksi koko perheen voimilla seuraamassa miehen mikroautoajeluja, sillä limatulppaa oli tullut koko päivän ja supistuksiakin tuli taas aikalailla 10 minuutin välein. Tuntui siis paremmalta pysyä mieheni lähettyvillä ja liikkua sairaalakassin kera. Myös pojan ”mummulakassi” oli pakattu mukaan ja matkalla hoksasimme että pojan olisi ehkä parasta mennä mummalaan jo nyt vaikkei itse vielä suoraan synnytykseen suunnattaisikaan. Jälleen kerran nuo lupaavat supistukset kuitenkin katosivat, eikä niitä löytynyt myöhemmin illalla edes saunasta.

Yöllä nukkuminen oli levotonta, sillä supistukset, ja varsin napakat sellaiset tulivat tosi tiuhaan. Päivällä alkanut erikoisen iloinen fiilis jatkui nyt sellaisena, että noista supistuksista huolimatta pystyin nukkumaan (en ollut nukkunut hyvin moneen kuukauteen, mutta nyt nukuin vaikka supisteli)! Yritin pinnistellä ja pysyä hereillä supistuksien välissä tai painaa edes kellonaikoja mieleen, mutta se oli toivotonta. Nukahdin joka välissä eikä minulla ollut hajuakaan supistusten väliajoista, joskin aavistus oli että ne kyllä tulivat aika tiuhaan. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta ne tuntuivat jotenkin tosi tehokkailta, tätä on jotenkin hankala pukea sanoiksi (jos olisin ekakertalainen, sanoisin niitä kyllä kipeiksi, mutta kun vertailukohtana on esikoisen synnytyssupistukset, niin nämä eivät todellakaan olleet kipeitä). Supistuksia ja nukahtelua jatkui jonkin aikaa ja kahden aikoihin päätin skarpata ja nousin ylös kellottamaan aikoja. Supistuksia tuli seitsemän minuutin välein ja soittelinkin heti kättärille, sillä edellinen synnytys oli loppujen lopuksi tosi nopea ja olin saanut suosituksen toimia seuraavalla kerralla suht koht nopeasti.

Laitoksella puhelimeen vastannut kätilö suhtautui kuitenkin hiukan epäileväisesti minun tuntemuksiini ja siihen ettei minulla ollut tietoa kuinka kauan supistuksia on tullut säännöllisesti, joten hän kehotti minua odottamaan vielä kotona että supistukset tihentyisivät (outoa, että uudelleensynnyttjän, jonka edellinen synnytys on ollut nopea ja matkaa laitokselle on kohtalaisen pitkästi, kehotetaan odottamaan että supistuksia tulisi tiheämmin kuin 7 minuutin välein). Pelkäsin kyllä, että tällä menolla meille voi tulla kiire ja toisaalta pelkäsin että hötkyilen suotta ja nämäkin supistukset ovat vain treeniä. Jatkoin edestakaisin kävelyä ja kellottamista. Supistukset tihenivät koko ajan ja kohta ne tulivatkin 3-6 minuutin välein. Tunnin päästä soitin laitokselle uudelleen ja sanoin etten uskalla olla enää kotona, että tulemme joka tapauksessa näytille. Herätin miehen, pakattiin auto ja lähdettiin matkaan. Autossa istuminen oli hiukan ikävämpää kun ei päässyt liikkeelle, mutta silti olo oli epätietoinen että olemmeko menossa ”nolaamaan” itsemme vai olisiko 9 kk:n odottaminen vihdoin päättymässä.


Mies jätti minut kätilöopiston oven lähettyville ja lähti itse parkkeeraamaan auton. Menimme sisälle yhdessä ja puhelimessa ollut kätilö otti meidät vastaan. Tunnelma oli yhä jokseenkin epätietoinen ja hiukan samoja ajatuksia pystyin lukemaan kätilön kasvoilta. Odottelimme hetken lepohuoneessa ja sitten siirryimme kontrollihuoneeseen käyrän ottoon. Ajatus puolen tunnin kiikkustuolissa istumisesta ei oikein kiinnostanut, mutta eipä kyllä vaihtoehtona ollut sänkykään, joten istuin kiikkumaan. Tutut vauvan sydänäänet jumpsutti kaiuttimen kautta ja käyrälle piirtyi syke ja minun supistukset. Heti toisen tai kolmannen supistuksen aikana kuului masusta hauska poksahtava napsahdus ja alla tuntui lämmin hulvahdus, lapsivedet meni klo 4:20 ja tilane muuttui välittömästi: Kesken kaiken tuo supistus muuttui huomattavan paljon kivuliaammaksi ja mieleen soljahti ajatuksien sekamelska. ”Jee, emme ainakaan tulleet tänne turhaan nolaamaan itseämme”. ”Voi ei, jos kalvot olisivat pysyneet ehyinä, olisivat supistuksetkin tuntuneet vaimeampina”. ”Ihanaa, me saadaan kohta vauva.” ”Haluanko kokea sen rääkin taas?” ” Miten tämän kaiken voi keskeyttää ja peruuttaa??”. Ei auttanut kuin jatkaa tilanteen mukaan, käyränottoa jatkettiin vielä se puolisen tuntia ja tämän jälkeen sisätutkimuksen mukaan olin auki 4-5 cm ja oli aika suunnata synnytyssaliin. Kontrollihuoneesta lähtiessä kysyin vielä mahdollisuutta ammeeseen, joka sattuikin olemaan vapaana, joten jäimme hetkeksi käytävälle odottelemaan odottelemaan ylimääräisten paperitöiden tekoa.

Saliin päästyämme otin kiitollisena vastaan kätilön tarjoaman peräruiskeen, sillä viimeksi suolen täyttöaste lisäsi huomattavasti kipuja ja myöhemmin sen toiminta hiukan nolostutti. Ruiskeen jälkeen vietin tovin vessassa, supistukset tuli tiuhaan ja tehokkaina, mutta pystyin ottamaan ne vastaan peukalohangan akupisteitä hieromalla ja hengityksen tahtiin mumisemalla. Muistin vihdoin homeopaattiset valmisteet ja mies toikin pyynnöstäni minulle arnicaa jo näin etukäteen nopeuttamaan palautusta ja chamomillaa viemään pahimmat kivut supistuksista. Minulle on ihan sama, että toimivatko nuo valmisteet oikeasti, mutta joko niiden vaikutuksesta tai lumevaikutuksesta johtuen supistuksien pahin kärki todella taittui. Kun suolen toiminta vihdoin lakkasi (ehkä 10-15 min päästä??), pääsin suuntaamaan takaisin saliin ja ammekin alkoi olla jo valmis. Vesi tuntui tosi hyvältä ja noin minuutin välein tulevien supistusten välissä ehdin hetken rentoutua lähes painottomassa tilassa. Ja jälleen toisella tai kolmannella supistuksella tilanne muuttui; minua alkoi ponnistuttamaan! Olin kauhuissani, vastahan olin 4-5 cm auki ja olin valmistautunut likoamaan ammeessa muutaman tunnin odottaen kohdun suun avautumista. Mieleeni ei tullut laisinkaan, että voisin olla kokonaan auki, vaan päin vastoin, ajatus vielä monen sentin odottamisesta ponnistustarpeen kera tulisi olemaan jotain ihan järkyttävää!!


Mieheni hälytti kätilön paikalle ja hän tulikin heti. Tilanteen kuullessaan hän kysyi, että olisinko halunnut synnyttää veteen ja harmikseni minä jokseenkin ohitin koko kysymyksen: Kuinka nyt voisin mitään synnyttää kun homma on vielä ihan vaiheessa. Ihmettelin kätilölle tilannetta sitä että nyt jo ponnistuttaa, joten hän ehdottin että tarkistamme tilanteen ja nousin sitä varten heti pois vedestä jonne olin vain hetkeä aikaisemmin pulahtanut. Menin matalalle sängylle tutkittavaksi ja yllätys oli minulle suuri, kun kätilö sanoi että täällä on vain pieni reunus jäljellä. ”Tämä tuntuu hiukan ikävälle.” hän sanoi pyöritellessään sormellaan lipan pois tieltä, ja hän oli oikeassa sillä tämä oli varmasti yksi koko synnytyksen ikävimmistä vaiheista. ”Missä haluat synnyttää?” hän kysyi. Voi jestas sentään, siis että synnyttää tuosta noin vain. Entäs kaikki epiduraalit sun muut puudutteet, enhän ole ehtinyt saamaan yhtään mitään kivunlievitystä. No mitäänpä ei ollut kätilön mukaan enää tarjolla, tähän hätään ei ehtisi kuin ilokaasu, eikä sitäkään oikein voi ponnistaessa käyttää. Vauva syntyisi kuulemma ihan heti, joten mitään ei enää ehdi saamaan. Tämä kauhistutti minua todella. Luotin silti kätilöön, hänen ammattitaitoonsa ja koko olemukseen, mutta jokseenkin synnytyspaikan valitsemisella ei ollut minulle enää niin väliä (olin toivonut jakkaraa tai muuta pystympää asentoa). Kätilön iloksi suostuin ihan mielelläni synnyttämään siinä perinteisellä synnytyspöydällä (tai sängyllä...).

Kipusin ylös sängylle ja asetuin paikoilleni ja jäin odottamaan supistusta ja edelleen ponnistamisen tarvetta. Supistus tulikin pian, mutta en silti ponnistanut heti, sillä halusin odottaa todellisen ponnistamisen tarpeen, ja kai minua hiukan hirvittikin lähteä ponnistamaan ilman kivun lievitystä. Hyvin pian ponnistin kuitenkin hiukan, ikäänkuin kokeillakseni että miltä se tuntuu. Hiukan joutui ensin hakemaan ”suuntaa”, kätilö kannusti ja siitä se sitten lähti, en enää edes voinut olla ponnistamatta. Mies muistutti hengittämisestä, mikä on tosi hyvä sillä anaerobisena ”urheilijana” hengitys on minulle toisarvoista. Tunsin vauvan pään liikkuvan eteenpäin, ja kyllähän se sattui, mutta tuska oli silti hallittavissa. Koin olevani turvassa mieheni vieressä ja luotin kätilön ammattitaitoon niin hyvin, että uskalsin myös olla tuolla hetkellä (niin kuin koko synnytyksen ajan tähänkin asti) ihan juuri niin oma itseni kuin voi olla. En yrittänyt estää äänen käyttöä tai en yrittänytkään olla urhea ja ponnistaa heti kaikilla voimillani, vaan etenin juuri niin kuin tuntui luontevalta. Uskalsin sanoa ponnistuksen aikanakin, että minuun sattuu, mikä on varmasti hyvä, sillä esikoisen aikana yritin kestää kaiken kivun ihan yksinäni, urheana, ja siitä seurasi vain vastaan jännittämistä mikä varmasti lisäsi kipua moninkertaiseksi.

Supistuksen loppuessa lopetin ponnistamisen ja lepäsin. Keräsin happea seuraavaa rutistusta varten ja odotin että ponnistamisen tarve tulee taas. Nyt se tuli heti supistuksen myötä ja tunsin taas miten vauvan pää liikkui eteenpäin. Mies muistutti jälleen hengittämisestä ja yritin hengittää tehokkaasti samalla ponnistaen kunnes kätilö käski olla ponnistamatta ja hengittää läähättäen. Samalla hän piti kädellään vauvan päätä vastaan jotta kanava ja väliliha ehtisivät hiukan venyä vauvan pään vaikutuksesta eikä vauva syntyisi ihan liian pian paikkoja repien. Ponnistamisen pidättäminen oli työlästä, mutta pian sain taas jatkaa ja pää syntyikin heti. Ihan pienen hengähdystauon jälkeen ponnistin vielä ja koko loppu vartalo soljahti niin tutun tuntuisesti ulos. Hartioiden kohdalla tuntui tuskan viilto ja väliliha repesi hiukan, mutta se kaikki unohtui jo sillä hetkellä kun näin sen suloisen tytön! Kätilö nosti vauvan masuni päälle, pidemmälle napanuora ei yltänyt. Miten ihanan suloinen ja lämmin, ihana nyytti, joka sai pisteitä 9 (yksi meni väristä). Koko ponnistusvaihe kesti vain 3-4 minuuttia ja tyttö syntyi kahden supistuksen aikana.



Pienen odottelun jälkeen isukki leikkasi napanuoran ja sain vauvan ylemmäksi rinnalle. Olin niin onnellinen ettei sitä tunnetta varmasti unohda koskaan. Niin täydellinen pieni ihmisvauva, jolla oli kaikki sormet ja varpaat ja niin suloiset pienet kasvot. Istukka syntyi kevyesti napanuorasta vetäisemällä, kalvot olivat repaleiset. Tutustuessamme tähän pieneen ihmeeseen, kätilö puudutti välilihan ja laittoi sinne yhden tikin sekä vielä toisen koristeeksi kun kuuli että lapsilukumme on nyt tässä ja tällä toosalla tulisi pärjätä loppu elämä. Pieni ruusunnuppu oli nieleskellyt hiukan lapsivettä ja limaa, eikä imurefleksiä tahtonut heti löytyä. Saatiin kuitenkin tutustella vielä ihan rauhassa ja vasta seuraavaan vuoroon tulleet kätilöt ja opiskelija auttoivat miestä vauvan pesussa ja minua suihkussa käynnissä.


Punnituksen ja mittauksen myötä vauvan tietoihin lisättiin 3805 g painoa ja 51 cm pittuutta sekä 35,5 cm päänympäryksestä. Jäimme vielä saliin syömään aamupalaa ja odottelemaan ruuhkaiselle osastolle pääsemistä, itseasiassa sainkin sitten väliaikaisen petipaikan osasto vitosen leikkihuoneesta ja pääsin oikealle paikalleni vasta kun lääkäri oli kotiuttanut osan äideistä pois. Osastolla vietin kaksi yötä ja olisin mielelläni jäänyt täysihoitoon vielä yhdeksi yöksi, mutta huono vuode ja yhteiselämä toisen äidin + itkevän pojan kanssa jättivät yöunet tosi vähäisiksi joten päätin lähteä sitten kotiin nukkumaan.

Synnytys oli kaikin puolin aivan ikimuistoinen. Papereihin synnytyksen kestoksi merkattiin 3:47, mikä saattaa olla hiukan väärä, sillä en tosiaan tiedä mistä lähtien supistukset olivat säännöllisiä. Itse sanoisin synnytyksen kestoksi vain 1:27, mikä meni lapsivesien menosta tytön syntymään, sillä lapsivesien menosta lähtien kipu oli kovempaa. Missään vaiheessa kipu ei kuitenkaan yltänyt lähimainkaan sellaiselle tasolle kuin esikoisen synnytyksessä, missä olin aikalailla tajunnan rajamailla...Nyt pärjäsin paremmin ilman kivun lievitystä kuin edellisellä kerralla humehien kanssa. Synnytyksen jälkeen olin heti jaloillani, joskin hiukan kalpeana, pystyin istumaan ja olin muutenkin tosi hyvässä voinnissa ja mieleni oli oikein aurinkoinen, iloinen ja onnellinen. Tyttökin oppi hyvin pian imemisen niksit ja maito nousi tällä kertaa jo puoltoista vuorokautta synnytyksestä.

Ja mikä suloinen ja kiltti vauva ”Aino” on vielä nyt 12 vrk:n ikäisenäkin; hän syö hyvin, ei kitise turhia, nukkuu loistavasti ja on jo nyt hoksannut että öisin ei seurustella vaan silloin nukutaan ja syödään 3-4 tunnin välein (pisin syöttöväli on ollut reilut viisi tuntia). Kyllä äitiys on ihanaa!

26.2.06

Pikkuprojekteja


Pyyherenksut
Lanka: Novita Samos, yhteispaino 34 g (jossa mukana 2 x 7 g:n henkselimekanismia)
Koukku: 2,5 mm
Malli: itse kehitelty


Koiran vaatteet
Lanka: Novita samos 17 g
Koukku: 2.5 mm
Malli: Omasta päästä, toteutettu vaapaavirkkauksena suoraan koiran päälle

Kas näin, tuli pari tuollaista jämälankaprojektia toteutettua eilisiltana. Ensimmäisenä nuo pyyhekoukut tai pyyherenksut, millä on pyyhkeen ripustamisen lisäksi myös tarkoituksena helpottaa pyyhkeiden tunnistamista: Ainolle vaaleanpunainen ja äidille lila. Perheen miehet ovatkin sitten tilanneet tuollaiset auton malliset, ei kuulemma kukkaset "kelpaa". Niitä täytyy ideoida hiukan enemmän. Käytännössä nuo on tehty niin, että virkatun kukkasen taakse on lisätty ripustuslenkki ja sellainen lasten henkselien kiinnitysmekanismi. Pyyhe laitetaan siihen henkselisysteemiin ja edelleen kukkasen ripustuslenkistä pyyhenaulakkoon roikkumaan. Käytännössä nämä ovat aivan loistavia, puhun aikaisemmasta kokemuksesta, sillä pyyhkeiden "pesuohjerenksut" tapaavat pettää jo muutamankin käytön jälkeen.

Lisäksi tuunasin hiukan tuota Ainon pikku hauvaa, joka oli aika uhmaavan näköinen. Noilla hempeillä vaatteilla koiran luonnekin kesyttyi kulkukoirasta sylihauvaksi. Ne ovat virkattu samoista Samoksen länkajämistä ja nyt tuota lankaa on niin vähän jäljellä ettei se taida riittää kuin korkeintaan jonkin pikkuprojektien koristekirjontaan. Olettekos muuten hoksineet, että samoksesta saa hyvin käytettyä vain osan säikeistä esim. kirjontaan tai vaatteiden osien yhdistämiseen; saumoistakin tulee huomattavasti mukavammat kun ei käytä koko langan vahvuutta, eikä tule ongelmia erilaisen langan käytöstä.

Ainon nimi on nyt hiukan vaakalaudalla. Se nimi on (toisen nimen kera) ollut meillä jo valmiina vuosilta 2002-2003, eli esikoisen odotusajoilta. Nyt kuitenkin tuo Aino -nimi on niin kovin suosittu, että nimikaimoja (tai kokonimikaimoja) löytyy varmasti tosi paljon. Ruusunnuppusta tarkastellessa ja tutkiskellessa olisi pari hiukan paremmin piirteisiin sopivaakin nimeä, let's katsotaan, että mihin tässä seuraavien viikkojen aikana päädymme.

Edit: Ohjeentynkää virkatuille kukkasille / pyyherenksuille

Huom. olen tehnyt näitä kukkasia ilman ohjetta jonkinlaisena "ajatuksenvirtatyönä", enkä ole kukkaa suunnitellessani ajatellut laisinkaan ohjeen kirjoittamista. Osa työvaihesta voi siis olla hyvinkin epäloogisia kokeneemmalle virkkaajalle. Suokkaatte kuitenkin ymmärryksenne tällaiselle "aloittelijalle" ;-)

1. Tee aloitussilmukka ja virkkaa viisi ketjusilmukkaa (= yksi pylväs + 3 ketjus.). Kierrä langan alkupää sormen ympäri pieneksi renkaaksi ja virkkaa siihen renkaaseen *yksi pylväs ja kolme ketjusilmukkaa*. Jatka kunnes pylväitä on yhteensä 6, tee 3 kjs ja yhdistä kiinteällä silmukalla ensimmäiseen "pylvääseen". Kiristä keskirengas langan aloituspäästä vetämällä, solmi tai päättele jottei keskirengas pääse löystymään myöhemmin. (Tätä langanpäätä voit käyttää myös kukan kiinnittämiseen johonkin neuleeseen, käsityöhön tai muuhun taustaan.)

2. *4 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka edellisen kierroksen pylvääseen* toista koko kierroksen ympäri.

3. *5 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka edellisen kierroksen kiinteään silmukkaan* toista koko kierroksen ympäri.

4. Siirry piilosilmukoilla ensimmäiselle kierrokselle ketjusilmukkakaareen, tee siihen *kiinteäsilmukka, puolipylväs, 3 pylvästä, puolipylväs ja kiinteä silmukka*, toista jokaiseen kierroksen ketjusilmukkakaareen.

5. Siirry piilosilmukoilla toiselle kierrokselle ja tee jokaiseen ketjusilmukkakaareen *kiinteä silmukka, puolipylväs, 5 pylvästä, puolipylväs ja kiinteä silmukka*.

6. Siirry piilosilmukoilla kolmannelle kierrokselle ja tee jokaiseen ketjusilmukkakaareen * kiinteä silmukka, puolipylväs, 7 pylvästä, puolipylväs, kiinteä silmukka*

Nyt kukka on valmis, päättele lanka jos käytät kukan koristeeksi tällaisenaan.

7. Siirry piilosilmukoilla kukan taakse ja tee noin 12-15 silmukan ketju, kiinnitä pää ketjun alkupään viereen ja vahvista koko ketjun ympäri kiinteillä silmukoilla (about 20 tai enemmän). Päättele lanka ja jätä pitkä langanpää, jota käytät henkselinipsun kiinnittämiseen tähän "renksuun". Huom. henkselinipsua ei kannata kiinnittää kukkaan, vaan nimenomaan ripustusrenkaaseen, jottei kukka veny pitkulaiseksi pyyhkeen painosta. Itse kukka on siis vain koristeena ja renksu+nipsu pyyhkeen kiinnittämistä varten!

Pahoittelen jos ohjeeseen tuli virheitä, kirjoittelin tämän ohjeen ulkomuistista valmista kukkasta vilkuillen. Yritän jossain vaiheessa tehdä itsekin kukan tätä ohjetta käyttäen (enkä ajatuksen virtana ulkomuistista) ja varmistaa että kaikki tuli oikein. Jos huomaat jonkin virheen, niin ilmoittaisitko ystävällisesti siitä vaikka tämän postauksen kommenttikentässä, kiitän ja kumarran. - Sia -

25.2.06

Viimeisin Fifi

Fifi-huivi
Lanka: Novita Kid Mohair 160 g
Malli: Ulla-neule Fifi (15 kokonaista ruutukuviota viimeisellä rivillä,
leveys 200 cm, korkeus 115 cm)
Puikot: 8 mm


Kas näin, nyt alkaa olla ne aikaisemmin "hamstratut" Kid Mohairit aikalailla historiaa, jäljellä on enää vajaita keriä yksittäisiä sekavärejä. Keksisinköhän mohairille mitään järkevää jämälanka-aihetta... Tässä siis viimeisimpänä valmistunut Fifi, jonka samalla ilmoitan toistaiseksi viimeiseksi ;-)

21.2.06

Mollamaijan pitsimyssy

Pitsimyssy
Lanka: Wetterhoff Silvia, 6 g
Puikot: 2mm
Malli: omasta päästä

Höh. Tämän piti tulla Ainolle ja mittasuhteet olikin suht ok tehdessä... en vain tiedä mitä tapahtui kun kastelin sen, niin sehän lävähti käsiin... No eipä se mitään, onhan tässä vielä aikaa tehdä toinenkin versio, ja nyt kun on neiti talossa niin eiköhän meille tule joskus sellainen perinteinen mollamaijanukkekin (kankainen, litteä) jolle tuo on sopiva. En vain tiedä, että kelpuutetaanko epäonnistuneita suorituksia lankahamstereiden kirjanpitoon. Oli niin tai näin, niin paljon en menettänyt kun tuon pitsimyssyn paino on ruhtinaalliset 6 g. Ja niinpä, en tietenkään malttanut kuvata pelkkää pitsimyssyä, vaan nappasin tuon ruusunnupun rekvisiitaksi ;-) *sydämeni on ihan sulanut*

17.2.06

Aino


Tulimme tänään kotiin meidän uuden Aino-prinsessamme kanssa! Aino syntyi kättärillä 15.2. klo 5:47 raskausviikolla 40+1 eli oli lähes yhtä tarkka kuin veljensä. Synnytys oli tosi nopea, ehdimme olla sairaalassa vain reilut puolitoista tuntia ja pääsin juuri ja juuri pulahtamaan ammeeseenkin... harmi vain, että olin itse niin ällikällä synnytyksen nopeudesta, etten tajunnut todella voivani myös synnyttää tuonne ammeeseen vaikka kätilö sitä kysyikin. Kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan, tosin pärjäsin ilmankin niitä paremmin kuin esikoisen synnytyksessä humehien kera!

Ainon mitat on 3805 g ja 51 cm, hattu 35,5cm. Synnytyksestä olen toipunut hyvin, enkä sen jälkeenkään tarvinnut edes särkylääkettä... alakertaa rasittaa pieni repeämä joka on parsittu parilla tikillä, mutta siitä huolimatta pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeenkin ja nyt ei tarvi enää olla edes senkään vertaa varovainen. Mieli on ollut oikein aurinkoinen ja iloinen ja vauvakin on voinut todella hyvin. Aino oli nieleskellyt hiukan lapsivettä ja limaa, joten imurefleksiä ei oikein tahtonut löytyä, mutta silti alkuun päästiin ilman ainoatakaan lisämaitotippaa ja maitokin nousi jo reilun vuorokauden päästä joten nyt on rauha maassa senkin osalta. Aino itse on oikea rauhallisuuden ruumiillistuma (ainakin melkein), ja hän esittääkin omat toiveensa mm. ruokailusta ja vaipan vaihdosta tai seuran tarpeesta kivasti ynisemällä ja vienosti murahtelemalla eikä kovin helpolla vaivaudu huutamaan tai itkemään.

Isoveli otti tulokkaan tosi hyvin vastaan ja olisi halunnut silitellä ja sylitellä (omatoimisesti) enemmänkin kuin äiti vielä uskalsi pojan antaa! Saa nähdä miten nyt menee, kun Markus tajuaa, että tämä pieni vauva (joka vie paljon äidin huomiota) onkin tullut meille ihan pysyvästi! Ja ettei se aina olekaan niin kiva ja hiljainen. No, täytyy toivoa parasta ja ottaa poikaa mahdollisimman paljon mukaan vauvan hoitoon jottei hän koe jäävänsä vähemmälle.

Tällaisia vauvakuulumisia tähän hätään. Aurinkoisia talvipäiviä itse kullekin! Käsityökuulumisiakin yritän laittaa jossain vaiheessa, jos nyt enää maltan mitään tehdä =D

Tässä vielä kuitenkin kuva siitä makuupussista ja vauvan haalarista käytännössä, kun ei nyt ole uusiakaan tekeleitä näytettäväksi. Makuupussi tulee yhdellä vetoketjulla edestä kiinni. Sairaalassa oli mukana lankaa ja koukku isoäidinneliöitä varten, kerran ne jopa otin esillekin mutta yhtään en saanut tehtyä... ajatukseni ovat tainneet olla jossain muualla ;-)

12.2.06

Keskeneräiset lankatyöt

Hiukan on hidastunut nämä hamsterityöt muiden juttujen vuoksi... ompelushommiin meni pari päivää ja sitten sain vatsataudin, yökyökyök! On se kumma, että vielä kaksi päivää ennen laskettua aikaa pitää tuollainenkin tauti saada. Ja jos vielä minun painajainen toteutuu, että mies saa taudin juuri synnytyksen ajaksi, niin voe hyvänen aeka, minähän en SIIHEN hommaan yksin lähde! Pistän vaikka jalkani ristiin ja teen sitten lankatöitä senkin edestä, mutta yssin en mene. Voikohan vatsatautinen tukihenkilö oikeasti olla mukana synnytyksessä (pitkästä aikaa supisteleekin harvakseltaan ja tehottomasti, mutta supistelee kuitenkin...)?

Noh, olen sentään jotain projektia saanut aloitettua lankahamsteritöiden merkeissä. Ensin otin puikoille Fifin mustasta Novitan KidMohairista, mutta tätä neuloessani olin niin väsynyt vatsatautisen pojan jäljiltä, että päätin vaihtaa värikkäämpään työhön. Noh, aloitettu se tuokin nyt kuitenkin on.

Fifi jäi siis lepäilemään hetkeksi ja suuntasin lanka-arkulleni. Poimin sieltä värikkäät Novitan Tennesseet ja purin niistä aloitetun "hameen" tekeleen (67 g). Tilalle otin virkkuukoukun ja lempiohjelmani Strömsö:n ohjeen mukaisesti aloitin peiton isoäidin neliöistä. Tämä on siis virkkuutyö, ja vaikka virkkaaminen onkin lankahamstereiden säännöissä tänävuonna sallittua, niin myönnän suoraan ettei tällä välttämäti ole valmistumistavoitetta tämän kuun aikana. Ajattelin lähinnä, että nuo voisi olla helpohkoja tehdä myös sairaalassa, kun toiveeni mukaan sinne nyt kuitenkin tämän kuun aikana päädyn. Mutta tämän verran olen tässä muutamassa päivässä täällä sairastuvalla saanut aikaiseksi (yhden ruudun koko on noin 6,5 cm kanttiinsa):


Tässä vielä Blogini sanapilvi:

Makuupussi turvakaukaloon ja hoitolaukku+alusta


Tuon ohuehkon vauvan haalarin talvikäyttöä helpottaa kummasti makuupussi, jossa on valmiina aukot turvavyötä varten, jolloin sitä voi käyttää kaukalossa. Tuosta "Aino" on helppo napata mukaan kauppareissuille tms. eikä neidille tule heti kuuma paksussa toppahaalarissa, mutta toisaalta kylmässä autossakaan ei tarvi palella. Hoitolaukkukin tuli saman kankaan jämäpaloista ja siitä taisi tulla suht kätevä... ainakin kätevämpi kuin esikoiselle yhdistelmien mukana hommattu "muotilaukku", johon ei sopinut mitään eikä mikään pysynyt siellä sisällä. Tuossa on pari taskua, kova pohja ja kova takaseinä, sekä pari metallirengasta esim. avainten tai puhelimen kiinnittämiseen. Vuorifleecen jämäpaloista ja muovitetusta froteesta tein pienen hoitoalustan vielä matkakäyttöä varten, jottei vauvaa tarvi laskea ihan "tuntemattomalle" alustalle. Samasta kankaastahan muuten tein aikaisemmin sen ison makuupussin, joka tulee ensin vaunuihin ja myöhemmin teen siihen reiät rattaiden turvavöitä varten. Että samaa sarjaa riittää kyllä, mutta nyt tuo kangas on onneksi loppu.

Alla vielä kuva makuupussista käytössä, kun vain saisi vielä sen Ainonkin tuonne haalariin ja pussiin.

8.2.06

Ja toinenkin poncho...


Heh, en kyllä vieläkään ole varma, että tuleeko minusta ponchoihminen, mutta onpahan nyt ainakin millä kokeilla ja harjoitella. Sain nimittäin juuri valmiiksi toisen ponchoni, joka ilmaisi loput Novitan Teddy -langat (hiukan reilu kaksi kerää) mitä minulla jäi yhdestä vanhasta neulepaidasta. Sen enempää en tätä esittele; se on saman sivuston ohjeella tehty kuin tuo eilen valmistunut ponchokin. Lankahamsterikisan vuoksi voisin kuitenkin vielä tännekin tallentaa ylös, että keittiön vaaka näytti tekeleelle painoa 212 g.

Ja vaikka pyrinkin blogissani painottamaan ainoastaan käsityöjuttuja, niin pakko silti mainita että mieli on hiukan maassa tämänpäiväisen neuvolan jäljiltä... painoa oli kilahtanut 1400 g/vk (turvotusta), paineet oli taas nousseet, valkuaista pissassa, rautakalterien järsiminen ei ollut nostanut hemppaa kuukaudessa kuin 113:aan (107:sta, normaalisti mulla on 140) ja terveydenhoitajan arvion mukaan Aino-neitomme on "Lähes nelikiloinen, iso vauva!". Huoh. Voisi siis syntyä jo, ettei minun tarvi mitään megavauvaa punnertaa. Mutta missä on ne supistukset millä se vauva saadaan tuolta ulos, ne joiden takia olen ollut sairaslomalla ja joiden vuoksi en ole voinut juuri liikkuakaan ja olen kärvistellyt mahdollisimman paljon levossa... missä ne nyt sitten on?? Ainoa positiivinen tieto oli se, että vauva on "valahtanut" vielä alemmas ja terkan mukaan on tosi napakasti paikoillaan eli lähtökuopissa ja voi syntyä ihan koska vaan. Niin, sekin vielä... tietysti koska vaan voi tarkoittaa myös neljää viikkoa... Miten paljon tahdonvoimaa tarvitaan synnyttämiseen?

Novitan poncho



No nyt on minullakin poncho. Itseasiassa voisin kyllä ajatella tuota kummityttöni syntymäpäivälahjaksi, mutta miten lie tuo koon kanssa, sekun on aikuisen mitoituksella tehty. Poncon malli on Novitalta, lanka on Novitan Hippy, puikot 8 ja koukku 5,5 kun ei sopivampiakaan sattunut olemaan. Lankaa meni muutamaa metriä vaille kaksi kerää, vaaka sanoi (hamsteripainoksi) 188 g. Harmistus sentään, että olen päättänyt käyttää kaikki tunnollisesti vaa'alla, sillä oman arvioni mukaan olen "menettänyt" jo kymmeniä grammoja kerän ohjepainoihin nähden. Noh hehheh, hällä väliä, en missään nimessä usko, että noilla grammoilla on missään vaiheessa mitään tekemistä sen kanssa että montako työtä saan hamstratuista langoista tehtyä!!

Alkuperin Novitan poncho-ohje taisi olla Teddy langalle... jos oikein muistan. Minulla pitäisi olla sitä ruskeana pari kerää, tekisinkös toisen jos siitä tulisikin vaikka itselle mieluisampi. Hapsujen määrää taidan tarkastella hiukan kriittisemmin, sillä tuohon ekaan ponchoon nuo hapsut ovat minusta ...hmmm. ... vähintäänkin vallattoman runsaat.

Kuvan risusydämen on taiteillut Pirjo! Ihana, eikö!!

7.2.06

kolmas BiBo

Lanka: Novita Isoveli 93 g.
Puikot: 3,5 mm
Silmukoita: 99
Malli: Lauran Bibo, modifoitu; mm. eri lanka+puikot, oikeat silmukat on "välikierroksen" aikana nostettu neulomatta ja kavennukset olen tehnyt sooloilemalla ohjetta lukematta, joten ne eivät välttämättä ole ohjeen mukaiset, kukkanen on virkattu "omasta päästä".


Noin, nyt siis Bibokin sujuu jo ilman ohjetta, tosin hiukan sooloilemalla, mutta eiköhän tuosta tullut vähintäänkin ihan pidettävä versio. Mallikappaletta tehdessä huomasin, että saan tehtyä nuo oikeat silmukat paljon siistimmiksi kun otan ne joka toinen kierros neulomatta puikolle. Tuossa kuvassa bibo on täysin käsittelemättä ja höyryttämättä ym. silmukat täysin siinä jamassa kuin ne bibon päättelyn jäljiltä jäi, joten ovat mielestäni huomattavasti siistimmät kuin edellisessä bibossani. Ja silmukoiden vähentäminen onnistui myös hyvin, vaikken ohjetta jaksanutkaan lukea.

Kuulkaas siskot (ja veljet?), minä olen vielä ns. ponchoton!! Siis minulla ei lapsuusvuosieni jälkeen ole ollut vielä ainoatakaan ponchoa vaikka nythän ne ovat kuuminta hottia. Noh, asia korjautunee pian, sillä kohta puikolle (ja koukulle) lähtee Novitan ohjeen mukainen verkkoponcho Novitan Hippystä (monivärinen violetti). Paltaanpa asiaan sitten lähitulevaisuudessa ;-)

6.2.06

Vauvan peitto

Vauvan peitto
Malli: modifioitu yhdistelmä netistä ja kirjallisuudesta
Lanka: Novita Tennessee 297 g
Puikot: 4 mm
Peiton mitat: 72 x 95 cm

Sain aloittamani vauvan peiton valmiiksi eilen illalla, tuli kyllä kaunis ja tykkään tuosta väristäkin niin kovasti (vauvalle, en itselle!!). Ensimmäinen "hamsteriprojektini" lähtee raportoitavaksi ihan kohta! Puikoille otin seuraavaksi modifioidun bibon isoveli -langasta, tosin ehdin eilen tehdä vasta mallitilkun ja luoda silmukat. Sitten tuli uni silmään... ja yöllä luulin jo etten pääsisikään raportoimaan ekasta työstäni kun muutama kunnollinen supistus karkoitti unet silmistäni pitkäksi aikaa. Mutta täällä sitä vielä ollaan... ja tällä menolla olen täällä vielä kolmen viikonkin päästä, blaah.

3.2.06

Helmiraporttia

Dodih, tänään en ole vielä puikoille asti ehtinyt, joten raportoimpa sitten omaksi ilokseni kahden edellisen päivän tilanteen. Se ihkuihana musta "mohair"-kietaisuneule jäi siihen vaiheeseen, että takakappale on valmis ja etukappaleesta on tehty puolet helman resorista. Siinä se nyt leväänneekin sitten jonkin aikaa, ainakin niin että olen saanut jotain hamsteriprojekteja valmiiksi.

Ensimmäisenä päivänä aloittelin sen vauvan peiton ja suunnittelinkin sille sitten loppujen lopuksi oman mallin. Eilis iltaan mennessä olin päässyt vasta toiselle kerälle, joten eipä vauhtini mitenkään häävi ole (joku toinen ehti saada jo ensimmäisen yli 120g:n painoiset työn valmiiksi ensimmäisenä päivänä!!!). Peitolle ei tulekaan leveyttä kuin reilut 70 cm, mutta eipä se taida haitata... tarkoitus on kuitenkin käyttää sitä lähinnä rattaissa ja turvakaukalossa/-istuimessa sitten kesäisemmillä keleillä, joten siihen leveys riittää varmasti. Tähän mennessä korkeutta on kertynyt noin 30 cm, mutta lupaan että jatkoa on tulossa ;-).


Lankahamstereiden dietin sääntöjä hipoen hain tänään viime kuun puolella varatut langat tuolta käsityökeskukselta (Kristeliltä on henkilökohtainen lupa, joten tästä ei tule sandaali enkä joudu tiskaukseen!). Myös haluamani ohje oli nyt saapunut ja sain siitä kopion mukaani sekä alkuperäiset mallikuvat värillisinä jotta näen katsoa mitä teen: Ihanaisia eikös (tee! -listalla on siis tuo yläreunassa oleva kietaisuneule):


Tuo ylläolevan kuvan mallilehti on siis SandnesGarnin oma mallilehti Mandarin Petit -langalle (0305 Barn 0-4). Kietaisuneuleen kokoa en ole vielä päättänyt, mutta tarjolla olisi aina 3kk iästä 2 vuotiaan kokoihin. Jos lankaa jää, niin teen neuleelle sopivan hattusen ;-)

Ja sitten se villalanka, mitä varasin myös parikerää, ei todellakaan ollut mitään sisua vaan Smarttia, raskaushuuruisella päällä ei pysty pitämään mitään tietoja enää päässään. Noh, S-kirjaimellahan ne molemmat alkavat, onhan sitä siinä jo kerrakseen yhteistä tekijää.

Mutta hei, ei ne lankavarastot tässä lörpöttelemällä katoa, nyt istun hetkeksi puikoille ja sitten muihin hommiin. Moro!

1.2.06

Helmikuu - Lankahamsterikuu

No nyt se alkoi. Siis se ostolakko ja armoton olemassaolevien lankojen tuhlaaminen. Kristeliltä sain suostumuksen noiden aiemmin mainittujen lankojen hakemiseen, koska ne on kuitenkin varattu tammikuussa, mutta ihan turvallisuussyistä taidan laittaa mieheni hakemaan ne, jottei oikeasti satu mitään lipsahduksia ;-)

Tänään sain nukkua ihan ihanan pitkään, sillä mies vei esikoisen mennessään tarhaan ja minä palasin vielä vuoteeseen saateltuani heidät matkaan. Muutenkin nukuin yönkin paremmin, liitoskivut eivät ole vaivanneet niin paljoa ja turhaa valvomistakaan ei ollut, joten nyt taidan siirtyä aamukahvin ääreen laskemaan silmukat sitä Novitan Tennesseestä tulevaa vauvan peittoa varten (modifioidulla koivunlehtishaaliohjeella). Illalla ehdin jo hetken miettiä, että jos nukun huonosti, niin aloitan sen peiton jo yöllä, niin kuin hamsteriblogin mukaan moni tuntuu jo aloittaneenkin.

Mutta mitä minä täällä vielä notkun...?? Nyt pian lankadieetille!!