8.2.06

Ja toinenkin poncho...


Heh, en kyllä vieläkään ole varma, että tuleeko minusta ponchoihminen, mutta onpahan nyt ainakin millä kokeilla ja harjoitella. Sain nimittäin juuri valmiiksi toisen ponchoni, joka ilmaisi loput Novitan Teddy -langat (hiukan reilu kaksi kerää) mitä minulla jäi yhdestä vanhasta neulepaidasta. Sen enempää en tätä esittele; se on saman sivuston ohjeella tehty kuin tuo eilen valmistunut ponchokin. Lankahamsterikisan vuoksi voisin kuitenkin vielä tännekin tallentaa ylös, että keittiön vaaka näytti tekeleelle painoa 212 g.

Ja vaikka pyrinkin blogissani painottamaan ainoastaan käsityöjuttuja, niin pakko silti mainita että mieli on hiukan maassa tämänpäiväisen neuvolan jäljiltä... painoa oli kilahtanut 1400 g/vk (turvotusta), paineet oli taas nousseet, valkuaista pissassa, rautakalterien järsiminen ei ollut nostanut hemppaa kuukaudessa kuin 113:aan (107:sta, normaalisti mulla on 140) ja terveydenhoitajan arvion mukaan Aino-neitomme on "Lähes nelikiloinen, iso vauva!". Huoh. Voisi siis syntyä jo, ettei minun tarvi mitään megavauvaa punnertaa. Mutta missä on ne supistukset millä se vauva saadaan tuolta ulos, ne joiden takia olen ollut sairaslomalla ja joiden vuoksi en ole voinut juuri liikkuakaan ja olen kärvistellyt mahdollisimman paljon levossa... missä ne nyt sitten on?? Ainoa positiivinen tieto oli se, että vauva on "valahtanut" vielä alemmas ja terkan mukaan on tosi napakasti paikoillaan eli lähtökuopissa ja voi syntyä ihan koska vaan. Niin, sekin vielä... tietysti koska vaan voi tarkoittaa myös neljää viikkoa... Miten paljon tahdonvoimaa tarvitaan synnyttämiseen?

3 kommenttia:

päivi kirjoitti...

Voi kurjaa noita neuvolakuulumisia. Oot varmaan ihan täynnä muiden voivottelua, mutta en voi olla muistelematta nyt tuon nuorimmaisen (4,5kk) odotusta. Olin rv 25 saakka vuodelevossa ennenaikaisten supistusten vuoksi. Meillä kävi kodinhoitaja kun mies oli töissä ettei tarvinnut sairaalassa maata kun toiseksi nuorin oli vajaan vuoden ikäinen (näillä lapsilla on ikäeroa 1 v 1 kk). Painoa tuli loppuraskauden aikana jopa 2 kg/ viikko, pelkkää turvotusta. Hemppa oli kaikista tempuista huolimatta korkeimmillaan 109, norm. tuo 140 niinkuin sullakin, oli valkuaista, raskausdiabetes, ruokavaliohoitoinen, ja vauvan paino-arvio n. 4,5 -5 kiloinen.

Supistukset loppui rv 34 eikä niitä sen jälkeen kuulunutkaan. Synnytys käynnistettiin rv 49 ja poika oli 3910 g ja 50 cm kun syntyi, pienin näistä meidän lapsista, muut on olleet yli 4-kiloisia.
Poju oli lähtökuopissa tuolta rv 32 lähtien.. ensin siis pelättiin että syntyy liian aikaisin, sitten pelättiin että kasvaa liian isoksi kun ei syntynytkään rv 38 mennessä. Ei ollut kivaa silloin, nyt sitä muistelee tavallaan kaiholla.
Tsemppiä siis sinne, odottavan aika on pitkä mutta eipähän yksikään lapsi ole syntymättä jäänyt.

Peukkuja täällä pitelee 4 lapsen äiti Päivi. (lapset 03/93, 08/97, 09/04 ja 10/05)

Sia kirjoitti...

Kiitos sanoistasi, Päivi! Olo- ja mielikin on nyt jo hiukan parempi ;-) Eniten nyt harmittaa että esikoispoika oksenti koko viimeyön, toivottavasti ei itselle (tai miehelle!!!) tule oksutautia synnytyksen ajaksi!

eusu kirjoitti...

Moi.

Ensimmäistä kertaa blogissasi vierailen, kun toiselta sivulta tänne linkkiydyin:)

Sinulla on kertakaikkisen ihania käsitöitä. Erityisesti nuo monet huivit on aivan ihania... Tulen vierailulle uudestaankin:)

Tsemppiä loppuraskautesi ajalle, ja tietty sen jälkeenkin.