8.2.06

Ja toinenkin poncho...


Heh, en kyllä vieläkään ole varma, että tuleeko minusta ponchoihminen, mutta onpahan nyt ainakin millä kokeilla ja harjoitella. Sain nimittäin juuri valmiiksi toisen ponchoni, joka ilmaisi loput Novitan Teddy -langat (hiukan reilu kaksi kerää) mitä minulla jäi yhdestä vanhasta neulepaidasta. Sen enempää en tätä esittele; se on saman sivuston ohjeella tehty kuin tuo eilen valmistunut ponchokin. Lankahamsterikisan vuoksi voisin kuitenkin vielä tännekin tallentaa ylös, että keittiön vaaka näytti tekeleelle painoa 212 g.

Ja vaikka pyrinkin blogissani painottamaan ainoastaan käsityöjuttuja, niin pakko silti mainita että mieli on hiukan maassa tämänpäiväisen neuvolan jäljiltä... painoa oli kilahtanut 1400 g/vk (turvotusta), paineet oli taas nousseet, valkuaista pissassa, rautakalterien järsiminen ei ollut nostanut hemppaa kuukaudessa kuin 113:aan (107:sta, normaalisti mulla on 140) ja terveydenhoitajan arvion mukaan Aino-neitomme on "Lähes nelikiloinen, iso vauva!". Huoh. Voisi siis syntyä jo, ettei minun tarvi mitään megavauvaa punnertaa. Mutta missä on ne supistukset millä se vauva saadaan tuolta ulos, ne joiden takia olen ollut sairaslomalla ja joiden vuoksi en ole voinut juuri liikkuakaan ja olen kärvistellyt mahdollisimman paljon levossa... missä ne nyt sitten on?? Ainoa positiivinen tieto oli se, että vauva on "valahtanut" vielä alemmas ja terkan mukaan on tosi napakasti paikoillaan eli lähtökuopissa ja voi syntyä ihan koska vaan. Niin, sekin vielä... tietysti koska vaan voi tarkoittaa myös neljää viikkoa... Miten paljon tahdonvoimaa tarvitaan synnyttämiseen?

2 kommenttia:

Arteeni kirjoitti...

Kiitos sanoistasi, Päivi! Olo- ja mielikin on nyt jo hiukan parempi ;-) Eniten nyt harmittaa että esikoispoika oksenti koko viimeyön, toivottavasti ei itselle (tai miehelle!!!) tule oksutautia synnytyksen ajaksi!

eusu kirjoitti...

Moi.

Ensimmäistä kertaa blogissasi vierailen, kun toiselta sivulta tänne linkkiydyin:)

Sinulla on kertakaikkisen ihania käsitöitä. Erityisesti nuo monet huivit on aivan ihania... Tulen vierailulle uudestaankin:)

Tsemppiä loppuraskautesi ajalle, ja tietty sen jälkeenkin.