Hurmaavat helmet

Massailu ei ole ihan hirveästi innostanut ja kiinnostanut, kunnes jokin napsahti... Tilasin Pörröltä vähän testailutarpeita ja tein reilut kymmenen riipusta painamalla kuviot leimasimella ja sävyttämällä pintaa helmiäisjauheella. Ihan kivoja tuli ja värkkäily oli hauskaa. Kahdeksan onnistuneinta lähti serkuilleni kiitokseksi heidän tekemästään levystä (heidän itselaulamiaan ja soittamiaan lauluja, ihanaa kuunneltavaa!)



Muutama jäi vielä omaa käyttöä varten, mutta nauha vaan pääsi jo loppumaan:





Punaisella "metallisävyisellä" kokeilin illuusiotekniikkaa, mutta se ei minulta oikeinsujunut, joten pyörittelin massan jämät palloiksi ja niille tein reiät. Ei ihan tarpeeksi kaulanauhaan, mutta katsotaan josko näistä joskus jotain tulisi.



Musta massa olikin sitten astetta hauskempaa. Tai samanlaistahan se oli muovailla, mutta noiden jauhevärien kanssa siitä syntyi vaikka ja mitä:

Kyllä oli muuten sormenpäät ja kämmenet hellänä näiden pyörittelyn jälkeen. Väri on mielestäni hurmaava! Tuon kokeilun jälkeen massat ovat taas unohtuneet kaappiin, mutta tiedä häntä vaikka ne kaivelisin sieltä vielä uudelleen kunhan tulee syksy ja ulkoiluilmat hiukan vähenevät...

Lisää betonia

Jäi taas pihahommista ylimääräistä betonia. Kasasin pienen kummun hiekkakasalle ja asetin päälle syksyn viimeisen ison raparperin lehden. Betonia päälle suht tasainen ja hiukan ohuempi kerros kuin viimeksi. Lopputuloksesta tuli tosi kiva puutarhan koriste tai lintujen kylpyallas. Ohjeita vastaaviin on ollut monissa julkaisuissa ja lähetyksissä, joten en mitään yksittäistä lähdettä lähde edes mainitsemaan.

Osa lehtiruodeista on yhä niin tiukassa kiinni, ettei niitä saa revittyä irti, mutta eiköhän luonto hoida tehtävänsä ja ensi kesään mennessä orgaaniset osat ovatkin varmasti jo maatuneet.



Strömsössä tehtiin hauskoja betonifigureja. Innostuin ja kokeilin samalla niitä. Painoin hiekkaan kuvion lasten hiekkakakkumuotilla ja täytin kolon betonilla. Kivoja tähtiä puutarhaan koristeeksi.

Kaikenkaikkiaan kivaa hommaa, vielä kun saisi sen puutarhan johon noita voisi asetella!

Malja lintusille

Pihatöiden vuoksi meidän pihaa koristaa muutamia tuhansia kiloja betoni- ja laastisäkkejä sekä sadoittain lecaharkkoja. Pihan muodot muuntautuvat hiljalleen suunnitelmien mukaisesti. Yhdestä "myllyllisestä" jäi taannoin ylimääräistä laastia ja voitte varmaan arvata että olin tosi iloinen ja heti valmis tarttumaan työhanskoihin. 

Tein pyöreähkön "vuoren" lasten hiekkaläjälle. Vuoren päälle läpyttelin varovasti laastin ja siloittelin sen mututuntumalla mahdollisimman tasapaksuksi kerrokseksi. "Laen" kohdalta muutin pyöreän muodon tasaiseksi, tästä oli tuleva maljan pohja. Nimenikin raapustin tasaiseen pohjaan. Raudoitukseksi olisin lisännyt jotain massan sisään - jos vain olisi ollut tarpeeksi aikaa, mutta koska aikaa ei ollut, täytyy vain toivoa että allas kesää säänvaihtelut ynnä muut kolinat.

Parin vuorokauden kuluttua kävin kaivelemassa teokseni pois hiekkakasasta ja tämä vaihe oli suunnilleen yhtä jänskä kuin pitsiliinan otto pingoituksesta tai melkein valmiin neuletakin ensimmäinen kunnon sovitus. Jänskätti tosi paljon että onko maljan muodot pysyneet alkuperäisen mukaisina tai onko johonkin tullut epäkelpoa röpelöä tai jotain... mutta ei, malja oli kauttaaltaan siisti ja tasamuotoinen ja jopa pohjakin tuli lähes oikean suuntaiseksi (malja ei siis pahemmin kallistele). Kuvan mukaisesti reunat ovat hiukan terävähköt ja röpelöiset, mutta pitäähän käsityön ja kokeilun jälki olla näkyvillä. Ensikerralla osaan ehkä työstää reunatkin siistimmiksi. 

Lintujen peseytymisaltaaksi tuon ajattelin, mutta se voi olla siihen hiukan syvä - tai onhan niitä toki isompia lintujakin, mutta näkisin altaassani ennemmin peipposia kuin harakoita. Pinnan ajattelin viimeistellä kasvattamalla siihen sammalta. 

Kokoa maljalla on melkein 50 sentin verran leveyttä ja 12-13 sentin verran korkeutta. Ja painoa on sen verran että sitä juuri jaksan nostella. Aikast rouheeta!

Ja juu, ei täällä nyt sada, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Kuva otin joskus viime viikolla. 

Nuo kesänaikaiset ompelukset alkaa nyt olla päivitettynä tänne - ainakin siltä osin kuin olen ottanut töistäni kuvia. Joitakin töitä on päätynyt niin suoraan käyttöön että ne ovat jääneet ikuistamatta. Ehkä silti vielä jossain vaiheessa kaivelen ne ja kuvaan in action.

Lasinsulatusta

Tässä nämä viimeisetkin lasinsulatustyöt. Yllä on aiemminesitellyn lautasen kaveriksi pienempi lautanen, jossa on hiukan korkeammat (ja leveämmät) reunat. Värit ovat samoja purppuran sävyjä kuin isommassakin lautasessa, samoin kukat edustavat samaa tyyliä.

Alla vielä lautasten lisäksi samaan teemaan sopiva ikkunakoriste, jälleen samoista sävyistä ja samoista kukkakuvioista. Ripustusmateriaaliksi kurssilla vinkattiin siima, mutta tämän taidan ripustaa ketjulla, jonka toivoisin kovasti tasapainoittavan turhan tyhjäksi jäänyttä yläreunaa.

Kurssin päätteeksi jäi vajaa puoli tuntia aikaa, jonka hyödynsin sydän -ikkunakoristeeseen. Aikomuksena oli sommitella siihen enemmänkin noita eri punaisen sävyisiä lasinpalasia, mutta se olikin yllättävän hidasta, sillä jokainen piti putsata ja liimata yksitellen.

Tässä vielä molemmat lautaset päältä päin, jolloin kuviot näkyvät paremmin. Bloggeri fiksasi lautaset suunnilleen saman kokoisiksi, mutta oikeasti tuo ensimmäinen on noin 24 ja toinen noin 19 senttiä halkaisijaltaan.

Kaikki lasit ovat Artistaa, ideat ja sommittelut omia.

Kotoisan värinen halkovakka

Tällainen jäi vielä viime vuodelta esittelemättä (samoin kyllä lasinsulatuskurssin viimeiset työt, niitä en ole vielä edes kuvannut). Halkovakka uusissa väreissä:

Ostin torilta puhtaan vaalean pärekorin halkoja varten. Se loisti vaaleudellaan tummaa takkaa ja lattiaa vasten. Löysin kellarin kätköistä hiukan sävytettyä puutarhakalusteiden suojaöljyä ja sillä loin vakalle uuden sointuvamman sävyn.

Ekalla kerralla öljyn levittämiseen käytin ikivanhaa keittiön pyyhettä, mutta sillä ei päässyt ihan kaikkiin pienimpiin rakoihin. Nyt olen saanut jo pensselinkin ostettua, joten voisin joskus joutessani vetää toisen kerroksen päälle.

Pullavati lasinsulatuksella

Kävin kansalaisopiston Lasinsulatuskurssilla, 2 x 2,5 h. Ekalla kerralla perehdyttiin hiukan tekniikkaan ja saatiin ohjeita lautasten ja ikkunataulujen suunnitteluun ja tekoon. Ehdin tehdä yhden noin parikymmensenttisen lautasen. Kurssin vetäjällä oli aika paljon esimerkkejä tehdyistä töistä, mutta tapani mukaan suunnittelin ja sovelsin hetken inspiraation mukaan aivan omat kuvioni. Alemmasta kuvasta näkee lautasen muotoa, ylemmästä kuvion ja vaaleamman purppuraan lasiin muodostuvat kivat kuplat.

Käytännössä suunnittelu- ja leikkuutyö ym. tehtiin itse. 4 mm paksulle lasilevylle koottiin värillisistä laseista haluttu kuvio Artista lasinsulatuslaseista. Kurssin jälkeen opettaja sulatti ensin nämä lasinpalaset kiinnitoisiinsa ja sen jälkeen sulatti lasilevyn uudelleen keraamisen lautasmuotin päällä (eli slumppasi).

Jälkimmäisellä tunnillakin olen jo käynyt ja ehdin tehdä kolme työtä lisää, mutta niistä lisää kunhan saan työt kotiin. Mukavaa hommaa, pidin kyllä kovasti joskin myös se lasinsulatusosio olisi kiinnostanut enemmän.

Terveisiä kotoa!

Uusi kotimme on kaikin puolin kotoisa ja ihana. Listat vielä puuttuvat suurimmaksi osaksi, ne laitetaan paikalleen jahka jaksetaan. Verhot peittävät vähän liiankin hyvin ikkunalistojen puutteen, se voi hiukan venyttää asennustarvetta (tosin eteisessä tilaavievä listapino voi hiukan hoputtaa...).

Ruokailuerkkerin verhot istuvat kauniisti paikoilleen, pidän tumman ja vaalean kontrastista.


Käsitöitä

Kesällä ennen muuttoa ehdin ommella Siljalle parit perusvaatteet. Tuo ruskea hame on ehkä hiukan epäkätevä konttaamiseen ja kyykkimiseen, mutta muut vaatteet ovat aivan päteviä jokapaikan kuteita. Kaavoja ei ollut, luonnostelin nuo olemassaolevista paidoista ja housuista lisäämällä hiukan pituutta hihoihin ja lahkeisiin. Sporttisemman puvun kukkaset on aplikoitu samoista kankaista.

Neulomisen saralla on ollut hiljaista. Muu arkiaktiviteetti on vienyt aikaa, samoin epäkelpo kroppani, joka on minut pettänyt... Olen tehnyt yhdet raitaiset sporttisukat melkein valmiiksi, suunnitellut ja aloittanutkin uutta huivia ja aloittanut ruskeaa lehmus -huivia erään KAL:n innoittamana. Valitettavasti vain ehtiminen ja jaksaminen on hiukan kortilla...

Vielä lisää raportoimattomia töitä...

Ehdin viimein siistimään nuo loputkin raportoimattomat työt viime viikoilta. Itseasiassa tuo Trellis on kyllä helmikuulta, kuvan sain otettua ja muokattua vasta maaliskuun lopulla ja julkaistua huhtikuun alussa. Hiukan hidas tahti, täytynee hiukan ryhdistäytyä...

Trellis Scarf, Intreweave Knits kevät/2006
Lanka: yksisäikeinen käsinvärjätty ruotsalainen Hedängers Shnalgarn Ull, 107 grammaa
Puikot: 4,5 mm bambupyörö
Mitat: 160 / 34 cm
Muuta: Pidän yhä erittäin paljon tuosta Trelliksen mallikuvioista, minusta se on aivan loistavan hieno!

Lankavaihdosta saamani käsinvärjätystä Tovesta (muistankohan oikein) -langasta neuloin ensimmäiset tumput kärjestä aloittamalla. Päättelin silmukat pitsiliinojen tapaan virkkaamalla ketjusilmukkakaaria, jotka kiinnitin kiinteillä silmukoilla aina pariin-kolmeen silmukkaan kerrallaan. Kiilapeukalo istuu hyvin käteen, kiitoksia vinkeistä Laura! Huovutin tumput käsin jotta sain niistä täysin istuvat omaan reiluhkon kokoiseen kätöseeni. Ihan kivat, tosin talvi taitaa olla sulanut kevään tieltä, joten varastoin nämä seuraavaa lapaskautta varten.

Lomareissullani oli myös aivan uskomattoman ihana tilaisuus tehdä jotain sellaista mistä harva olisi sanonut - Ei kiitos! Sain nimittäin ensimmäkin tilaisuuden kutoa lähes antiikkisen vanhoilla kangaspuilla poppanaliinaa juuri niin paljon kuin itse halusin. Toiseksi sain olla monta tuntia aivan itsekseni ilman muksuja (muksut ovat minulle kaikki kaikessa, mutta välillä on aivan mielettömän ihanaa olla hetki itsekseenkin). Mummullani on hänen isänisänsä mukanaantuomat kangaspuut joihin hän oli juuri laittanut 25 m poppanalointa ja lisäksi hän oli saanut jostain edullisesti reilun sentin levyistä lakanakankaan hulppioreunaa poppanakuteeksi.

Mummuni katsoi lasten perään ja itse kopsuttelin ihanilla vanhoilla puilla poppanaa, kuuntelin hiljaisuutta ja hyräilin. Jo pelkästään kangaspuiden vanhuus on jotain aivan käsinkosketeltavan hienoa kaikkine yksityiskohtineen. Metalliosista voi nähdä sepän kätten jäljet ja puuosat ovat hankautuneet kiiltäväksi niistä kohti mistä niitä eniten käsitellään. Kutoessa puista lähtee hyvin luonnollisia ja rentouttavia ääniä, vaimeaa kopsetta ja kestävää natinaa ja nitinää. Kangaspuiden mitoista voi hyvin nähdä, että ihmiset ovat tosiaankin ennen olleet pienempiä; valmista poppanaa ei voi olla montaakaan metriä rullalla puiden alaosassa kun se alkaa tulla jo minun jalkojeni tielle ja haitata polkemista. Harmi, ettei minulla ollut silloin mukana kameraa ja kännykälläkään en muistanut napata kuvaa puista.

Kävin kapistelemassa kangaspuilla kolmena päivänä aina muutaman tunnin kerrallaan ja tulokseksi syntyi kaksimetrinen ja 140 senttinen liina (leveys 45 senttiä). Varsinkin lyhyempään liinaan tuli joitakin tummia raitoja kuteessa olleesta liasta, jotain koneöljyn näköistä mustaa suttua. Sitä varten sain vielä mummultani pienen nyytillisen Swipe -matonpesukirkastetta ja ohjeen liottaa liinat ja pestä ne 90 asteessa. Toivottavasti poppanoista tulee täysin puhtaita ja vitivalkoisia. Aikaisemmin olen kutonut mummuni kangaspuilla matot omaan huoneeseeni vielä silloin kuin asuin kotona.

Onnea 1-vuotiaalle!

Silja 1v.

Edit: Synttärit oli jo viime kuussa, nyt vasta päivittelen aikaisemmin valmistuneita töitä...

Esittelin aikaisemmin Siljalle tekemäni alusmekon, tässä siihen jatkeeksi suloinen viktoriaaninen pikku mekko ja päähine. Kaikkien ohjeet löytyvät Ottobre 1/2005 -lehdestä (linkki kyseiseen lehteen, linkki lehden malliin).

Alusmekko on tehty valkoisesta pehmeästä ja ohuesta puuvillasta ja sen röyhelöhelmoihin on ommeltu leveähkö nyplätty pitsi, niskassa on vetoketju. Päälymekko on ommeltu viskoosisekoitteesta, hihoja on jatkettu mallin vajaamittaisista hihoista reiluiksi (kasvunvara) ja helman leveydestä on poistettu yhteensä kaksi piparkakkureunakuviota. Helmassa on kolme ruskeaa satiininauharusettia ja sekä mekossa että hatussa on koristeena 5 satiiniruusua. Mekon takana on piilovetoketju helpottamassa pukemista.

Mekon viskoosisekoitekangas on ostettu tumman ruskeana. Koska halusin alkuperäisen ohjeen kaltaisen batiikkivärjätyn kankaan (jota ei -yllätys yllätys - löytynytkään kangaskaupasta), niin vaalensin myttyyn rytätyn kankaan kloriittiliemessä. Koepalavaalennuksen jälkeen ei ollut yllätys että kankaan ruskea väri katosi ja jäljelle jäi juhlallinen tumma burgundi väri - joka batiikkivärjäyksen tyylisesti vaihtelee useissa eri sävyasteissa.

Mekko kaikkine osineen onnistui kerrankin loistavasti! Myös mallina oleva neiti on vallan loistava, häntä tuskin tarvinnee sen enempää kehuakaan, mutta harmillisesti nuha ja kuume laskivat hiukan linssiluden kuvausintoa. (Kuvia klikkaamalla pitäisi päästä vilkuilemaan hiukan suurempaa kuvaa)

Rintsessan alusmekko

Äipän silmäterän ensimmäinen vuosijuhla lähenee. Rrrrakastan nykyään kaikkea söpöstelyä, joten päätin ommella itse omalle rintsessalleni asun. Tässä siitä jo alusmekko, malli löytyy Ottobrestä (tarkemmat tiedot myöhemmin). Ompelu on vaihteeksi ihan kivaa vaikkakin hamsterikuun neulomiset polttelevat kovasti mieltäni... Trellis ei ole vielä edes puolessa välissä, täytyy skarpata että ehdin sen saada hamsteriprojektina valmiiksi.

Kivoja nimiä olette tuohon huivipostaukseen ehdotelleet, taisin tosin ihan itse sekoilla... En nimittäin enää löytänytkään mistään muistelemaani Iltarusko -huivia, joten olkoot omani sitten toistaiseksi se mikä siitä alunperin tuli mieleenikin :) Nyt saa älähtää jos jossain kuitenkin on se ainoa ja oikea iltarusko -huivi!

Puikkopipot

Puikkopipot
-Mitä ne on, sorminuket?
-Ei, katso kuvasarja niin tiedät!

Puikkopipot ovat näppärät n. 20 cm sukkapuikkojen vahdit; ne pitävät neulotut silmukat tallessa puikoilla. Ne myös pitävät vapaat puikot yhdessä jolloin ne on helpompi löytää. Oivallinen sukankutojan renki vaikka ”matkatyötä” varten!

Nämä ovat ensimmäiset protoversiot, tein ne salaiselle ystävälleni Vanillalle. Alunperin idealähteenä ovat olleet sekä omat kuminauhaviritykset, puikkopussukat että puiset torilla näkemäni ”puikkorengit”. Ideana nuo toimivat loistavasti, Vanillalta odotan palautetta käytännön tasolta, myös parannusehdotukset ovat lämpimästi tervetulleita! Olen siis tullut kaapista ja paljastanut itseni salaiselle ystävälleni, oma ystäväni on vielä iso mysteeri ja odotan jännityksellä tulevaa ;-)

Aikavaras

Ai kaameeta! Joku on varastanut kaiken aikani. En enää ehdi tehdä mitään, en yhtään mitään. Tämä on ihan järkyttävää. Edellisten mallitilkkujen jälkeen aloitin itselleni pipon tvåendsstickning -tekniikalla mutta käyttäen kahta eri kerää (eri värisetkin vielä). Olen neulonut pipoa jo monta viikkoa eikä se tunnu valmistuvan koskaan; tekniikka on älyn hidas ja neulomiseen käytettävä aikani on kadonnut jonnekin raksan ja lasten + muun elämän jalkoihin...


Honkikonkilaiset bambut tekivät sitten tenän. Pikaliima toi avun, mutta silti hiukan harmittaa. Puikot ovat periaatteessa ihan hyvät, tai ainkin hintansa arvoiset (varsinkin sukkapuikot, pyöröistä en ole niin varma). Suurimpina miinuksina on puikkojen karheus alussa; jokaiset puikot tulisi sisäänajaa yhdellä villapaidalla ennen kuin niillä pystyy neulomaan jouhevasti. Ja varsinkin tuo pyöröjen liitoskohta sekä letkun luistamattomuus on ollut tosi monella ongelmallinen... Sukkapuikot ovat ihan loistavia kapistuksia sen sisäänajon jälkeen. Mukanatulleella hiimapaperilla ei voi "kiillottaa" tai "sisäänajaa" puikkoja, sillä voi ainoastaan teroittaa tarvittaessa (esim. katkenneen pään). Kynsien hoitotsetin taikaviila voisi toimia kiillottamisessa, mutta se on varmasti ihan järkyn työlästä joten tyydyn ajamaan puikkoni sisään ihan vain käyttämällä niitä joihinkin pienempiin projekteihin.


Pipo tosiaan edistyy hitaasti. Siinä on 170 silmukkaa ja 2,5 mm puikot, vaihdan neulottavan langan etusormelle joka ikisen silmukan jälkeen ja yhden kerroksen aikana lankoihin tulee jo siis 170 kierrettä. Sen langanvaihtojen aiheuttaman hitauden lisäksi keriä tai neulottua työtä saa pyöritellä auki ihan tuon tuostaankin. Kokeilin silloin mallitilkkua tehdessä myös lankoja vähemmän sotkevaa tekniikkaa niin että langat ovat yhtä aikaa sormella, mutta silloin toinen väriraita puristui kapeammaksi kuin toinen ja lopputuloksesta tuli myös aavistuksen enemmän tuulta läpäisevää.

Tällä hetkellä pipoa on valmistunut noin 11 senttiä, josta 5 kuluu rullaantuvaan reunaan. Tuntuu kamalalta ajatukselta neuloa sen rullaantuvan reunan vuoksi 5 ylimääräistä senttiä koska tuo on tosiaankin hidasta... olisiko kellään vinkkejä että millä saisin reunan suoraksi? Erillinen resorireunus tai erillinen kääntövara nurjalle puolelle varmaan auttaisivat, mutta onko sellainen oikein järkevää tai soveliasta? Pitäisikö vain uhrautua ja tehdä se viisi senttiä lisää silläkin uhalla ettei pipo valmistu tälle talvelle? Tai että kyllästyn siihen ihan totaalisesti ja se ei valmistu koskaan?

Eteisen tilaongelmiin tein pikku naulakon (pituus hiukan yli 120 cm) lasten vaatteille. Tämä käy samaan sarjaan kuin aikaisempi kenkäteline ja se onkin saman tuulikaapin toisella seinällä. Alla kuva koukuista jotka löytyivät HongKongista (eri kuin puikkoHongKong). Puun pinnan käsittelin samalla tavoin kuin aikaisemman pikkupöydänkin, jälki on mielestäni kivaa. Puuta on siis hangattu pitkin hiekkaista betonilattiaa ja hakattu mm. vasaralla. Pintaan on levitetty kerros tummaa petsilakkaa joka imeytyy paremmin syntyneisiin skraaduihin ja naarmuihin.