31.7.16

Mandalatärskyt Lammilla

Eilen oli mahtavaakin mahtavampi tapaaminen Lammilla, Jutta Karvosen valloittavan ihanassa puutarhassa, kun nelisenkymmentä virkkauksesta hurahtanutta ladya kirmasi koukkuineen, tuoleineen ja kahvikuppeineen samaan pihaan. Voi taikkeri sitä puheensorinaa, naurua ja riemua! Uskomatonta miten lämmin kohtaaminen voi olla niin monen entuudestaan tuntemattoman ihmisen välillä. Ihan meinaan vieläkin pakahtua!



Tapaaminen järjestettiin siis Virkkaa Mandalaa ja CAL -projekteja Faceryhmän kesken ja ensisijaisena aiheena oli vasta valmistuneet Mandala Madnessit (toki kaikki mandalattomatkin olivat tervetulleita). Helenin suunnittelema peitto osui ja upposi heti kertaheitolla suomalaisten sieluihin, sydämiin ja virkkuukoukuihin. Vaikka buumeja on ollut aikaisemminkin, kuten afrikankukkaset, valopallot ja tulppaanimatot, niin ehkä tämä hulluus on silti ollut eniten tajunnanräjäyttävä! Peitossa on ihan varmasti jotain uutta opittavaa kelle tahansa pitkäänkin virkkausta harrastaneelle ja kirjallisten ohjeiden lisäksi upeat video-ohjeet antaa loistavasti tukea epäröivälle. Ja niin kaunis vielä!! Siis ihan mahtavan jutun Helen teki, kun lahjoitti mallinsa ilmaiseksi eteenpäin! Ja aivan ihanaa, että saatiin suomentaa ohje niin monen kieliä vieroksuvan ulottuville! On itselläkin ihan voittajafiilis. 

Ja kylläpä olikin ihan kylmiä väreitä aiheuttavan mahtavaa katsella kaikkia erilaisia väriyhdistelmiä ja eri lankavalintoja. Sama ohje, mutta niin upean erilaiset lopputulokset. 




Ja ihan huippua! Helen itse oli hetken aikaa tulossa tapahtuman kunniavieraaksi, mutta valitettavasti hän kuitenkin estyi muiden kiireiden vuoksi. Hän kuitenkin välitti lämpimät terveiset kaikille ja antoi lahjaksi vielä ennen julkaisemattoman Fox Fires -mandalaohjeen! Voi jestas sentään, että sitä alettiin innolla virkkaamaan, harmi etten hoksannut ottaa ryhmäkuvaa aikaisemmin! Muulle yleisölle ohje julkaistaan maksullisena syyskuun alussa. Olisi ollut ihan superia saada itse Helen mukaan tapahtumaan, mutta ehkä vielä myöhemmin kehitellään jotain kivaa... 




Virkkuutärskyillä oli paikalla myös Mervilla ihanine lankoineen, itse olin vaan niin pöllämystyneenä ja ällikällä koko tapahtumasta, etten kyennyt oikein ymmärtämään että mitä lankoja voisin valita niiden lukemattomien ihanuuksien kesken, kun kaikkiakaan ei voi (kai) ostaa. No, ensikerralla sitten, kun on pääkoppa vähemmän kuormitettu :).

Lisäksi saatiin pari tavarapalkintoa arvottavaksi osallistujien kesken. Mervilla lahjotti langat Fox Fires -mandalaan ja Menita Virkkuri 3, ihananvihreän kalalangan ja virkkuukoukun. Arvontamenetelmä oli ohjelmanumero sinällään, kun jokainen paikallaolija nosti vuorollaan lapun pois - jäljellejääneet pääsi palkinnoille. Kutkuttavan jännittävää!! Palkinnot nappasi Päivi Metsola ja Riitta Sydänmaalakka. Onnea voittajille ja suurkiitokset palkinnon lahjoittajille!




Sää antoi pääsääntöisesti parastaan, vaikka välillä saatiin vähän vettäkin. Fox Firesin (eli revontulimandalan), arvonnan, lankamyynnin ja hyvän seuran lisäksi tarjolla oli tuoreista aineksista itse tehtyä tomaattikeittoa ja leipää, kahvia ja tuoretta pullaa. Omnomnom. Tein itse keiton ja oli ihan uskomattoman hienoa kuulla sitä kehuttavan parhaaksi tomaattikeitoksi ikinä!! Kaikki kohdillaan!

Ihan kerrassaan upea päivä kyllä oli!! Olisiko tässä perinne? Ainakin ekan kerran perusteella sille olisi sekä tarvetta että haluja! Kiitos Jutalle upeista puitteista ja kaikille paikallaolleille mahtavasta hengestä!




14.7.16

Mandala Madness

Viimeinkin valmis! 

Mandala Madnes by Helen Shrimpton, 170 cm, 2,2 kg Drops Merino Extrafine. Monenmonta työtuntia sekä ohjeen kääntämisen ja oikoluvun parissa, että omaa työtä virkaten. Aloitin 16. tammikuuta ja sain valmiiksi 5. huhtikuuta (siksi nämäkin kuvat ovat julkaisuajankohtaan nähden vähän synkeitä, että valoa ei vielä tuohon vuoden aikaan ole paljoa tarjolla). 

Vähänks nyt tuntuu hyvältä!



En kyllä suosittele kenellekkään 17 värin käyttöä tietämättä yhtään, että minkä verran mitäkin väriä menee. Tietty väri loppui kesken viisi kertaa, joista osalla kertaa odotin niin että pääsen ostoksille ja lopuilla kertaa vaihdoin väriä lennosta - joko toiseen sävyyn tai ihan kokonaan toiseen väriin. Eikä yhtään näy tai haittaa lopputuloksessa. Haaveilisin itsekkin vielä toisen tekemisestä, hiukan hillitymmillä ja harkitummilla väreillä, mutta tunnen itseni, tuskin jaksan tehdä samaa isoa projektia kahdesti. 

Peiton koko on ihan loistava, sen alle pystyy kääriytymään isompikin ihminen, riittää siis myös hyvin rakkaalle kylmiin iltoihin (noh, ehkä vähän yllätyin siitä, että tuo merinolanka ei tunnu kovin lämpimältä). Alla kuvassa tyttönen, joka sattui hiukan potemaan juuri peiton valmistumisen aikoihin - kyllä ainakin mieltä piristi köllötellä tämän ihanuuden alla :D


Vielä vaihekuvat lankakorista valmiiseen peittoon saakka - loppujen lopuksi jäljelle jäi miltei korillinen lankoja.