30.6.06

Kesäväsy vai kesäkiire?

Nyt alkaa jo ahdistamaan tämä hössötys. Joskus ennenmuinoin kesä oli minulle mansikkaalla työskentelyn lisäksi sitä aikaa jolloin sai rauhoittua ja levätä, nostaa jalat ylös ja ottaa lungisti.

Nyt tuntuu että suunta on toinen. Vaikka oikein odotin talven kiireissä ja tiimellyksessä niitä rentoja kesäpäiviä, niin niitä ei kyllä ole näkynyt... onkohan ne menneet jonkun toisen postilaatikkoon?

Nautin tekemisestä ja menemisestä, mutta minä todella tarvin myös yksinäisiä rauhallisia hetkiä. En nyt kuitenkaan edes muista koska olisin ollut kokonaisen päivän rauhassa kotona. Lepääminen on minulle sitä, että voin istahtaa rauhassa ilman aikatauluja ja ottaa kutimen käteeni. Nyt olen vain ollut niin jatkuvassa lennossa, etten ole juuri päässyt rauhoittumaan edes neuleen parissa.

Mutta tänään aion. Tänään tosiaankin aion ottaa ihan vain rauhassa koko päivän. Heti kun olen vaihtanut vauvalle vaipan ja siivonnut aamupalan jäljet. Ja pakannut palautettavat postimyyntiuotteet ja vienyt ne takaisin postiin. Onneksi ruoka on puoliksi valmis, ei tarvi kuin keitellä lisukkeet ja tehdä salaatti sekä tietysti pitäis pakata ja siivota reissua varten. Aloittaisinko kuitenkin neulomisella. Siis heti sen vaipan vaihdon jälkeen...

10 kommenttia:

KatjaL kirjoitti...

Voi kuinka tuttu tunne! Ja yleensä jos sattuu tekemään ne kaikki hommat ennen neulomista ja sitten suo itselleen sen rauhallisen neulomishetken, niin jaksaa neuloa korkeintaan pari riviä:(

mennahuu kirjoitti...

Aikansa kutakin, jos tuo nyt yhtään lohduttaa...

...minä olen viettänyt juuri viikon suurimmaksi osaksi yksin ja aikuisseurassa ja nauttinut täysin siemauksin. Nuo elämän ruuhkavuodet alkavat olla jo takana. Nyt sitä vaan ihmettelee miten kerkesi neulomaan (ja paljon!) silloin kun lapset olivat pieniä.

Sia kirjoitti...

Kai se neulominen on mulla ainakin se ainoa henkireikä. Se millä yritän purkaa kaiken ikävän ja se millä palkitsen itseäni. En vieläkään ole silti päässyt tänään puikoille, ehkäpä nyt?

muoriska kirjoitti...

Meillä se että ottaa lunkisti on se hetki kun lapset nukkuu yöunilla ja saa rauhassa a) juoda kahvia, b) täyttää sudokua tai c) istua isännän sylissä...

mutta aika aikaansa kutakin...
;)

Anonyymi kirjoitti...

ihan samanlaisia ajatuksia... no mutta ehkä joskus on sitä omaa aikaa, kun noi pienet vähän tosta kasvaa!
Minäkin odotin kovasti kesää, mutta kas kummaa, ei mulla ole yhtään enempää aikaa omille jutuille. Ja miten olisikaan, eihän nämä päivät eroa toisistaan mitenkään. Ainoa että ulkoiluhetket voi yrittää hyödyntää neulomalla siinä samalla.

Villasatu kirjoitti...

Joteskin se että ne lapset on isoja, ei vähennä sitä kiireen määrää. Se vaan muuttuu toiseksi. No, ei niissä ole enää sellaista käsityötä kuin pikkuisissa mutta auton ratissa kuluu aikaa - silloinkaan ei neulota. Pitäis kyllä repiä sellaista "vain nautinnoille (neulominen, lukeminen tms, mitä luulitte?)" pyhitettyä aikaa jostain, jaksais sen kiireen sitten paremmin.

Stricker kirjoitti...

Vähän samaa on ollut ilmassa, vaikka en yksinollessani kyllä tehnyt kotihommia kuin ne pakolliset. Illalla vaan oli niin poikki, ettei edes kudinta jaksanut ottaa käsiin ja se on jo paljon! Yleensä kyllä rauhoitun ja lepään kutimien kanssa, mutta yhdistelmä superväsy ja tukala kuumuus kyllä laiskistuttivat tässä asiassa.
Ja kyllähän sitä ulkoillessa voi usein myös kutoa, mutta me ollaan oltu tosi paljon menossa, kun ei ole nyt sitä omaa pihaa ja leikkipuistossa liian kuuma ja lenkillä en kyllä pysty kutomaan :-).
Mutta niinhän se tosiaan on, että ajat muuttuvat ... mullakin alkavat syksyllä kissanpäivät kun tuo pikkumies menee sinne puolipäivätarhaan, vaikka uskon, ettei se kutomisaika sitä paljoa lisäänny, kun haluaa rauhassa shoppailla ja vaikka harrastaa liikuntaakin.

pinkkitoukka kirjoitti...

Kunpa minäkin voisin... Just nyt vaan hyppää hommat syliin, jos ne jättäis tekemättä.. :)

Huomasin kuitenkin, että jos sitä tulisi enemmän istuttua paikallaan, voisi saada joskus jotain valmista. Odottelin eilen illalla miestä suihkusta sen vartin verran ja toppiini tuli lisää pituutta yli 10cm, sileää ja pyörönä.. :D

Hanne kirjoitti...

Minullekin neulominen on arjen henkireikä, se "äidin oma aika" joka tosin useimmiten toteutuu lastenhoidon lomassa. On ihanaa että jotain omaakin voi tehdä joutumatta odottamaan poikien yhtäaikaisia päiväunia tai jotain muuta harvinaista tilaisuutta.

vikke* kirjoitti...

Mä taas juutun näihin blogeihin aina sopivan hetken tullen ja neulon sitten esim. ulkona lasten kanssa häärätessäni :)
Olispa sitä omaa aikaa vaan enemmän!

Huomasin nyt vasta tuon neuletapaamisehdotuksen.
Koitan päästä mukaan joinakin päivinä...riippuen miehen työajoista niin pääsen ilman lapsia.
Idea on loistava!