...Ässän pistän taskuun!

Kiitos äSSästä Villapeikko. S on latinalaisten aakkosten 19. kirjain, suomen kielessä se äännetään äs ja Morseaakkosilla S on kolme pistettä, näin tietää Wikipedia.

S
S on muodoltaan kaunis. Se on omani ja tyttäreni etunimen ensimmäinen kirjain. Lapsuuteeni kuuluu kaneli-ässät ja loru; "Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun". Sydän alkaa S:llä, kuten myös siirappi ja satakieli, suomuurain ja siika, kaikki asioita joihin liittyy mukavia tunnelmia. S-kirjaimena on minulle tärkeä, luultavasti yksi tärkeimmistä kirjaimista. S:ään liittyy sanoja, joissa on valtavasti tunnetta.

Sieni
Pidän sienistä. Herkuimpia on kantarellit ja herkkutatit, sekä vaaleaorakkaat ja varmaan moni muu sieni jota en ole edes maistanut. Suppilovahvero alkaa samalla kirjaimella, mutta sen hohto on jo mennyt. Siitä jää jälkimaku, josta en pidä, ja muutenkin turrutin niillä itseni keräämällä niitä tuossa yhtenä syksynä satoja litroja.

Salmiakki ja suklaa
Elämän Suolat. Niitä voi muuten syödä peräkkäin vuorotellen vaikka kuinka paljon. Salmiakkisuklaa ei silti ole kaupallisena yhdistelmänä kovin häävi.

Sinisiipi
Yksi lapsuuteni lempiperhosista. Minä pidän perhosista. Mietin joskus lapsena, etteikö perhosten vatsat mene sekaisin kun ne joutuu sellaiseen vatkuutukseen lentäessään.

Siemen
Tiesittekö, että neulelankojen (ja ompelutarvikkeiden + kankaiden ja askartelutarvikkeiden ) lisäksi hamstraan siemeniä. En nyt ehkä hamstraa, mutta on niitä jonkinlainen pieni tulvavarasto aina odottamassa sopivaa istutuskautta. On suuri nautinto, kun saa painaa siemenen kosteaan multaan ja odottaa, odottaa ja odottaa että miten hentona tai vahvana se alkaa itää. Ja odottaa edelleen että millaiset sen ensimmäiset sirkkalehdet on, ja ensimmäiset ”oikeat” lehdet, ja saankä sen pysymään hengissä, ja onnistunko saamaan sen kukkaan... ihan oikeasti, se on jännää!
Syksy
Syksy on haikea. Se merkitsee minulle luopumista, päättymistä ja nuutumista. Olen kesäihminen. Hyvin vahvasti kesäihminen. Syksyssä on kuitenkin hyvää ne sienet. Ja ensimmäiset kirpeät ja raikkaat syys ilmat, jolloin pystyn aistimaan, että vuodenaika vaihtuu taas ja ennemmin tai myöhemmin marssitaan taas kohti kesää. Tänä syksynä olen kuitenkin löytänyt syksystä uuden ilon; lenkkitossut ja sateisen sään. Tyhjä tie joka odottaa minun rikkovan sen koskemattoman hiljaisuuden ja synkkyyden tuomalla tasaiset askeleet ja kengän alta roiskuvat vesipisarat. Kahjoa, en olis uskonut että minä päädyn juoksemaan yksin vesisateeseen, mutta näin vain kävi. Siitäkin on tullut nautinto.

S (kem. rikki)
Tästä ässästä, rikistä, löytyy suora yhteys koulutukseeni. Olen lukenut ammattikorkeassa kemian- ja ympäristötekniikkaa. Kemia ei olisi tullut mieleenikään, jos minulta olisi lukiossa kysytty jatko-opintojen suuntautumista. Tuolle alalle eksyin työelämän kautta, enkä hetkeäkään ole katunut.

Saari
Vietin lapsuuteni monet kesät kalastamassa Isolla Lamujärvellä. Järvellä oli saaria, joiden oikeita nimiä en silloin tiennyt, joten nimesin ne itse vallitsevan ötökkäkannan mukaan. Pystyisin yhä paikallistamaan Hämähäkkisaaren ja Muurahaissaaren. Käärmesaaressa on jaloissa kahiseva valkoinen hiekka.

Suku
Suku on minulle tärkeä. Ja juuret. Se on sitä, mistä minä olen tullut, ja mitä minusta edelleen tulee, se on osa minua ja minä olen osa sitä. Meissä jokaisessa on jotain yhteistä ja jotain yhteenkuuluvuutta. Juuret minulla on vahvasti siellä, missä olen syntynyt ja kasvanut. Juuret on vahvasti myös täällä, missä olen jo pitkään elänyt, liittynyt osaksi toista sukua ja perustanut perheen. Jos muuttaisin täysin muualle, olisin hetken irrallinen ilman kosketusta maahan, kunnes alkaisin hiljalleen juurtua paikalleen. Silloin minulla olisi juuria jo kolmessa paikassa.

S hihassa (äSSä hihassa)
Tilanteessa kuin tilanteessa pitää olla ässä hihassa. Pidän korttipeleistä ja joskus muinoin on tullut pelattua aika paljonkin. Kinkkisiin tilanteisiin löytyy usein ratkaisu, kun ravistaa hihastaan ässän. Jossain tilanteissa paras ässä on se, että hyväksyy tilanteen, eikä yritä tehdä mahdottomia. Siinä olen kuitenkin toisinaan aika huono.

Suru
Tämä kohta on niin voimakas, että en siitä oikeastaan pysty edes mitään kirjoittamaan. Äkillinen suru voi pysäyttää hetken, lyödä vasten kasvoja, lamaannuttaa ja vaurioittaa pysyvästi. Se jättää jälkensä. Se kulkee osana elämää ja se on osa minua. Lohtuna surussa on muistot.

Sairaus
Tämäkin kohta on hyvin voimakas. Pelkään läheisteni sairastumista. Olen itse sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan Uskomatonta kyllä, mutta pahimman alamäen jälkeen sen diagnosoiminen on ollut kuin lottovoitto ja lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Sairaus on vaikuttanut kaikkeen minussa ja kaikkeen minun ympärilläni. Tämä kuuluu surun ohella niihin asioihin, joita ei voi oikeastaan kunnolla ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lohtuna tästä löydän sen, että olen saanut sairauteeni hoidon ja alan hiljalleen olla aika kunnossa. Olen oppinut tuntemaan itseäni paljon entistä syvemmin. Vaikka sairauden myötä olen menettänyt paljon, olen saanut myös uusia arvoja elämääni ja olen kasvanut ihmisenä. Matka on ollut rankka, mutta voisimpa sanoa, että kaikesta huolimatta se on ollut sen arvoinen.

Silkki
Pidän yhä tätä blogia pääsäänöisesti neuleblogina, vaikka viimeaikoina täällä onkin ollut hiljaista ja vankka painopiste on hiukan siirtynyt neulonnan puolelta muiden kädentaitojen painosta. Silkki materiaalina on ihana kaikilla kädentaitojen aloilla, mutta suurimman erityismaininnan se saa neulonnasta. RRrrakastan silkillä höystettyjä lankoja, silkkivillaa ja silkkimohairia, silkkialpakkaa, puhdasta silkkiä ja niin edelleen. Siinä on luksusta ja jumalaisuutta. Kun silkkilanka, hyvät pyöröpuikot, inspiraatio ja ihana malli yhdistetään, niin rajattomat ovat ne nautinnon hetket kun puikot viuhuvat. Parhaat langat saavat odottaa jopa sopimattoman kauan puikoille pääsyä, sillä kaiken on osuttava kohdalleen. Ei niitä voi hetken mielijohteesta mennä turmelemaan.

Silkkivillaa

Jos haluatte itsekin purkaa elämäänne pieniin osiin yhden kirjaimen merkeissä, niin laittakaa pyyntöä kommenttilootaan!

Lämpimän ja kylmän välimailla

Uskomatonta, kuinka hankalaa kaupoista on löytää mitään, kun on itse rajannut aivoituksensa jo etukäteen - liian tiukoiksi. Halusin tirppanalle haalarin, joka olisi lämmin nollan tuntumassa, mutta ei liian kuuma, jottei tartteisi leikkiä aina hiki hatussa. Kaupoissa oli tarjolla vain ihan ohuella vuorella olevia haalareita tai toppahaalareita. Hmmph. Mikä neuvoksi? Selasin pikaseltaan hyllyyni kertyneet Ottobret, ja tulos oli aika laiha... tarjolla oli yksi haalarin ohje. Saa luvan kelvata.

Kankaat löytyi Eurokankaasta - joskin noiden mukana muutti meille pussillinen muitakin kankaita. Alaosa on tumman harmaata Wertexiä ja yläosa limen vihreää ulkoilukangasta. Vuori on vaaleanvihreää fleeceä ja hihoissa+lahkeissa on lisäksi vaaleanvihreä vuorikangas luistoa lisäämään (siis pukemista helpottamaan). Heijastinnauhan pätkät on molemmissa hihoissa, molemmissa lahkeissa ja selässä. Huppukin on olemassa - heijastinten kera, mutta en ole paukutellut sen neppareita kiinni syystä, että en saa reiäntekovimpainta menemään kankaasta läpi ja reiän teko vaatii hiukan kikkailua. Toivottavasti tuo kertoo siitä, että kankaat ovat hyvin vahvoja myös käytössä.



Mallin väritykset valitsin yksinkertaisesti vain niin, että yläosa on vaaleampi ja alaosa tummempi. Mallia modasin sen verran, että pyöristin tuulikaitaleen nurkat ja lisäsin vyötärölle tyttömäisen röyhelön. Lahkeita ja hihoja jatkoin hiukan normaalia pidemmiksi, jotta ranteet ja nilkat pysyvät suojassa kaikenlaisen leikin tiimellyksessä.

Vuorifleecestä (ja Tiimarin koristetarranauhasta) syntyi myös kiva myssy, suojaa hyvin korvia.

Isoveli sai myös samanlaisen myssyn.

Retkieväät

Haalarista tuli menestys! Tyttö on ollut innoissaan haalaristaan ja on saanut siitä paljon kehujakin. Kasvunvaraa on sen verran, että menee hyvin vielä keväälläkin (ja ensi syksynä?).

Haalarin malli: Ottobre 4/2005
Myssyn malli: Ottobre 4/2003

Kankaat: Eurokangas (myssyn nauha Tiimarista)

Lisää betonia

Jäi taas pihahommista ylimääräistä betonia. Kasasin pienen kummun hiekkakasalle ja asetin päälle syksyn viimeisen ison raparperin lehden. Betonia päälle suht tasainen ja hiukan ohuempi kerros kuin viimeksi. Lopputuloksesta tuli tosi kiva puutarhan koriste tai lintujen kylpyallas. Ohjeita vastaaviin on ollut monissa julkaisuissa ja lähetyksissä, joten en mitään yksittäistä lähdettä lähde edes mainitsemaan.

Osa lehtiruodeista on yhä niin tiukassa kiinni, ettei niitä saa revittyä irti, mutta eiköhän luonto hoida tehtävänsä ja ensi kesään mennessä orgaaniset osat ovatkin varmasti jo maatuneet.



Strömsössä tehtiin hauskoja betonifigureja. Innostuin ja kokeilin samalla niitä. Painoin hiekkaan kuvion lasten hiekkakakkumuotilla ja täytin kolon betonilla. Kivoja tähtiä puutarhaan koristeeksi.

Kaikenkaikkiaan kivaa hommaa, vielä kun saisi sen puutarhan johon noita voisi asetella!

Kässäpussit

Tuo edellisessä postauksessa mainittu Lehti pitsi huivi on saanut majakseen retrokkaan kässäpussin. Puuvillakangas on löytynyt äitini kätköistä, punainen nauha on jokin rusettinauha joka on varmaan tullut kätköihini joululahjakääreistä ja kellertävän kukertava nauha on tilattu Kangastukusta. Meinasin ensin tehdä tuosta herkusta marjakankaasta pikkuneidille topin, mutta sitten en kuitenkaan raaskinut. Toppi nimittäin jäisi pian pieneksi ja käyttämättömäksi ja omat lapsuusmuistoni (kyllä, kankaassa on muistoja kun olen ihaillut sitä joskus pienenä) hautautuisivat jemmavaatteiden joukkoon. Kässäpussi olikin sitten seuraava idea, ja siinä se kulkisi niin kauan mukanani kuin vain tohdin sitä katsella. 

Molemmat pussit ovat vuoritettuja. Pussien väreihin olisi sopinut kellertävä tai vihreä vuori, mutta jouduin tyytymään tavalliseen valkoiseen sillä kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-oitis -syndrooman vuoksi en voinut jäädä odottamaan uusia kangashankintoja vaan minun oli tyydyttävä tulvavarastojeni antimiin. Vaikka kankaassa on valkoisiakin marjoja, niin silti valkoinen vuori on hiukan pliisu.

Pikkupussilla on tarkoin harkittu käyttökohde. Tai pikemminkin se on kehitetty tarpeeseen. Se on keränsuojus ohkaisia pitsihuivilankoja varten. Aikaisemmin pidin kerää muovipussissa, jottei kerän pinta nyhjääntyisi ja sotkeentuisi pitkällisen neulonna jälkeen. Nyt voin suojata keräni hiukan sivistyneemmin:

Ja lanka juoksee nätisti pussukasta ulos...

Lehtipitsi etenee

Viiden kilon saikun myötä olen taas hiukan neulonutkin. Lehtipitsihuivi, joka jokunen viikko sitten oli vielä tässä samassa vaiheessa kuin jokunen vuosikin sitten, on nyt edennyt about puoleen väliin. Tai ainakin lanka on puolessa välissä... Tuli taas hiukan harmiteltua sitä, kun en ollut viitsinyt heti keriä koko vyyhteä kerälle, vaan neulomisen jatkamiseksi piti oikein etsiä itse puolikas vyyhti kellarin kätköistä, paikallistaa kerimiskone ja vyyhdinpuut (tai siis vyyhdinMUOVI tai jotain sinnepäin). Ja nämä oli vielä se helppo vaihe... vimpaimien asettelu käyttöä varten olikin hiukan haastavampaa. Siksipä laitankin tähän nyt muistiin seuraavaa huonekalujenostokertaa varten pari muistisääntöä (näitä muistisääntöjä saa toki lainata jos ne tuntuvat "omilta"):

• Kun ostat ruokapöytää, ota mukaan kerimislaite ja vyyhdinpuut, jotta voit tarkistaa niiden kiinnitysmahdollisuudet pöydän reunaan
  
• Kun ostat ruokapöydän tuoleja, ota mukaan myös kerimislaite ja vyyhdinpuut jotta voit tarkistaa niiden kiinnitysmahdollisuudet tuolin reunaan.
• Kun ostat keittiöjakkaraa, muista ottaa mukaan vyyhdinpuu ja kerimislaite, jotta voit tarkistaa niiden kiinnityksen jakkaran reunaan
• Kun ostat keittiön työtasoja, varmista että jossakin kohti on sopiva reuna vyyhdinpuun ja kerimislaitteen kiinnitystä varten
• Kun alat suunnitella olohuoneen pöydän hankintaa, ota huomioon kerimislaitteen ja vyyhdinpuun kiinnitys
• Jos haluat käyttää vyyhdinpuuta ja kerimislaitetta erillisissä pikkujakkaroissa, huolehdi etteivät jakkarat ole piilotettuna kukkapöydiksi sohvan taakse

Olohuoneen pöytää ei edes vielä ole, mutta nuo kaikki muut vastoinkäymiset tuli kyllä taas kartoitettua langan kerimisessä. Ruokapöydän kannen reuna on viistetty jotta kerimislaite ei pysyisi siinä kunnolla, saati sitten vyyhdinpuu. Keittiöjakkaran "kannen" alle on piilotettu metalliosia estämään kerimislaitteen kiinnitys, vyyhdinpuu pysyi pyhän hengen varassa. Kaupantekijäisiksi sain kyllä kivan jännitysmomentin, kun keriessä pelkäsin että kumpi putoaa ensin, vyyhdinpuu vai kerimislaite. No joo, totta, onhan meillä pöytiä tai reunoja muissakin huoneissa, mutta kun, öh, tuota ... halusin katsoa töllöä samalla. Yksi pykälä lisää muistilistaan; osta uusi töllö sinne huoneeseen minne saat kerimislaitteen kiinnitettyä!

Mutta kaikesta huolimatta hyvin pyöri sitten kun pääsin vauhtiin!

Kanerva

Muistatteko Hermannin? Nyt Hermannin on saanut pikkusiskon. Saanko esitellä: Kanerva!

Kanerva on Villanalle Neuleita kullannupulle -kirjasta. Se on neulottu Schachenmayr Nomotta MERINOsta noin kolmosen puikoilla. 

Kanerva on neulottu uninalleksi meidän uutukaiselle ihanaiselle söpöläiselle kummitytölle ja Kanerva matkasi kastejuhlaan itsetekoisessa "laatikossa", itsetekoisen kortin ja marenkipurnukan kanssa (marengit olivat tarjolle juhlaan).

Kanervan nimi on kirjottu kaulan rusettinauhaan (kuten isoveljelläänkin), jottei se vain pääse unhoittumaan.

Hauskasti sävysävyyn, eikö?

Ja katsokaas häntä, eikös ole suloinen!! Kyllä Kanervanallen kelpaa olla tämän neidin kainalossa!

Hermanni ja Kanerva -nimet ovat muuten näiden vauvojen "tekonimiä" ja ne ovat poimittunimipäiväkalenterista vauvojen laskettujen aikojen kohdalta. Kiva idis.

Malja lintusille

Pihatöiden vuoksi meidän pihaa koristaa muutamia tuhansia kiloja betoni- ja laastisäkkejä sekä sadoittain lecaharkkoja. Pihan muodot muuntautuvat hiljalleen suunnitelmien mukaisesti. Yhdestä "myllyllisestä" jäi taannoin ylimääräistä laastia ja voitte varmaan arvata että olin tosi iloinen ja heti valmis tarttumaan työhanskoihin. 

Tein pyöreähkön "vuoren" lasten hiekkaläjälle. Vuoren päälle läpyttelin varovasti laastin ja siloittelin sen mututuntumalla mahdollisimman tasapaksuksi kerrokseksi. "Laen" kohdalta muutin pyöreän muodon tasaiseksi, tästä oli tuleva maljan pohja. Nimenikin raapustin tasaiseen pohjaan. Raudoitukseksi olisin lisännyt jotain massan sisään - jos vain olisi ollut tarpeeksi aikaa, mutta koska aikaa ei ollut, täytyy vain toivoa että allas kesää säänvaihtelut ynnä muut kolinat.

Parin vuorokauden kuluttua kävin kaivelemassa teokseni pois hiekkakasasta ja tämä vaihe oli suunnilleen yhtä jänskä kuin pitsiliinan otto pingoituksesta tai melkein valmiin neuletakin ensimmäinen kunnon sovitus. Jänskätti tosi paljon että onko maljan muodot pysyneet alkuperäisen mukaisina tai onko johonkin tullut epäkelpoa röpelöä tai jotain... mutta ei, malja oli kauttaaltaan siisti ja tasamuotoinen ja jopa pohjakin tuli lähes oikean suuntaiseksi (malja ei siis pahemmin kallistele). Kuvan mukaisesti reunat ovat hiukan terävähköt ja röpelöiset, mutta pitäähän käsityön ja kokeilun jälki olla näkyvillä. Ensikerralla osaan ehkä työstää reunatkin siistimmiksi. 

Lintujen peseytymisaltaaksi tuon ajattelin, mutta se voi olla siihen hiukan syvä - tai onhan niitä toki isompia lintujakin, mutta näkisin altaassani ennemmin peipposia kuin harakoita. Pinnan ajattelin viimeistellä kasvattamalla siihen sammalta. 

Kokoa maljalla on melkein 50 sentin verran leveyttä ja 12-13 sentin verran korkeutta. Ja painoa on sen verran että sitä juuri jaksan nostella. Aikast rouheeta!

Ja juu, ei täällä nyt sada, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Kuva otin joskus viime viikolla. 

Nuo kesänaikaiset ompelukset alkaa nyt olla päivitettynä tänne - ainakin siltä osin kuin olen ottanut töistäni kuvia. Joitakin töitä on päätynyt niin suoraan käyttöön että ne ovat jääneet ikuistamatta. Ehkä silti vielä jossain vaiheessa kaivelen ne ja kuvaan in action.

Voihan rypytys ja puhvitus!

Tämä takki lienee jo puhvien ja rypytyksien liioittelua? Olen jonkin aikaa ideoinut vähän tämän tyylistä takkia, mutta aivan oikeita kaavoja ei ole sattunut kohdalle, joten käytin sitten hiukan luovuutta. "Runko-osaa" varten kaavat löytyi Modasta (1/2004; Tikattu jakku 1b), joskin laitoin vetskarin tilalle nepparit ja korvasin mallin taskut omilla. Hihoihin poimin idean Ottobre Woman 5/2008 lehdestä (malli 13), mutta harmikseni niistä ei tullut ihan niin puhvit kuin oli tarkoitus. Ranneosuuden tein pidempänä, jotta siihen saa pienen käänteen. 

Ihan vaalea kitin värinen ulkoilupukukangas on ostettu Klaukkalasta jonkin kangaskaupan loppuunmyynnistä, ja kun halvalla sai, niin ostin sitä aikoinaan aika paljonkin. Ja koska en pitänyt laisinkaan ajatuksesta, että saumavarat näkyisivät vaalean kankaan läpi, ratkaisin pulman ompelemalla takin kaksinkertaisesta kankaasta. Lisäksi hempeilyn nimissä vuoritin takin vaalean punaisella vuorikankaalla. 

Taskut on ihan hyper puhvit, meninköhän liian pitkälle? Sisäpuolella on oma merkki ja ripustusrenksu.

 

Nepparit on herkut, niitä olen tainnut joskus ostella (tuon vuorikankaan kera) kangastukusta. Sitä mestaa voin suositella, palvelu on hyvää jos vain sattuu olemaan jotain kyseltävää heiltä.

Kunpa nyt vaan "kesäkelit" jatkuisi niin, että tarkenen kulkea tuolla takilla ulkosalla. Onhan siinä tosin kolme kerrosta kangasta päällekäin, joten en taida ihan ensimmäisillä viileillä kylmettyä. 

Kaikki tämän kesän ompeleet ovat syntyneet tulvavarastojeni antimista. En ole ostanut ainoatakaan uutta kangaspalaa (öh, paitsi tunikan kankaan taisin ostaa tänä kesänä, mutta se on vaan pisara meressä) ja olen itsestäni ylpeä! Tulvavarastoissani on vielä aikamoinen määrä kangasta, lankaa ja askartelutarvikkeita, joten jos nyt satun jäämään tulvan (tai maanjäristyksen tai tulivuorenpurkauksen) vuoksi kotiin saarroksiin, niin eipähän ainakana heti lopu tekeminen kesken. Silti kyllä tekis hiukan mieli käydä kangaskaupoilla hipeltämässä ja nuuhkimassa että missä nyt mennään...

Toppi jos toinenkin

Aikaisemman topin malli oli ihan kiva (siitäkin huolimatta etten ole sitä juuri käyttänyt), joten päätin tehdä toisen. Nyt kankaana on jokin Neurokankaasta aikoinaan mukaan tarttunut hilebilemuotihömppäkangas, joka on koneelleni sieltä haastavimmasta päästä. Ompelu sujui kuitenkin ihan hyvin kun vaan muisti venyttää kangasta aina samalla tavalla ommellessa: Liian kovalla venytyksellä sauma alkaa "lieputtamaan" ja liian vähäisellä venytyksellä hyppytikkien riski nousee. Kaula-aukon liepeet on ommeltu huomaamattomalla pistolla niin, ettei paidan sisäänsä kätkemä varustus pääse pulpahtamaan tarpeettomasti kenenkään näkösälle.

"Ei kahta ilman kolmatta?" Nääh, tuskimpa ihan heti silti kolmatta teen. Onhan noita kivoja toteuttamisen arvoisia malleja vaikka kuinka paljon (kuka piirtäisi ja leikkaisi kaavat, se ei oikein nappaa...?)

Tuttu tunika ja neulatyyny

Tuttu tunika jo monesta blogista. Malli Moda 3/2008, puuvillakangas Ylivieskasta jonkin kangaskaupan tarjouspalalaarista. Ihan kiva malli ja taskut on ihan hauskat, miinuksena on mammavaatemaisuus: "Mitä, minäkö raskaana? Ehei, ne nämä vaatteet vaan antaa sen vaikutelman...". Toivottavasti kyläreissulla ei satuta talouteen jossa on samanlaiset verhot...

Ainakin näissä blogeissa muistan nähneeni saman tunikan, mutta olen kyllä suht varma että se oli vielä jossain muuallakin. Ja jollain oli vielä lisäksi hihallinen versio...

Anni

Hannaliini

Jaana

Kaisa

Hei, ota jo kädet pois taskuista!!

Ja tämä neulatyyny... tämähän on jo klassikko. Tässä hiukan kookas versio joka syntyi hetken mielijohteesta tunikan jämäpaloista. Itseasiassa tunikakangasta jäi vielä sen verran, että sitä saattaa näkyä joskus jatkossa vielä jossain pikkuneitiversiossa... 

Samanmoisia neulatyynyjä on havaittu ainakin seuraavissa blogeissa (poimin nuo blogit googlen kuvahaulla, mutta olen ihan sikavarma, että moni blogivisiiteillä näkemäni neulatyyny puuttuu tuosta listasta):

Huopanen ja toinenkin

Inka

Lissu

Lotta

May

Ninuska

Paula

Pauliina

Soile

Tinna

Toscana

Ihgu löytö!!

Elokuun alkupuolella löysin kirppikseltä ihanan vauvanuken kehdon. Se on aika pieni, suunnilleen pienen barbinuken mittaiselle nukelle sopiva - ei siis alkuunkaan tarpeeksi iso super über suositulle Baby Bornille - mutta kaipinpuolin muutoin niin suloinen että se lähti oitis minun mukaani. Kehto on aivan ehjä ja maalikin on ihan hyväkuntoinen, joskin hiukan haaveilen porkkanahtavan punaisen sävyn vaihtoa johonkin vähemmän retroon, mutta nyt toistaiseksi se käy ihan tuollaisenaan.

Hamsteri kun olen, niin tulvavarastoistani löytyi kehtoon aivan passelia vuodevaatetarvetta ja vielä kierrätys sellaista. Patjan leikkasin äitiyspakkauslaatikon mukana tulleesta superlonista (palvellut kahden pienen vauvan pehmikkeenä). Tyyny tuli valkoisesta lakanakankaasta (jämäpaloja jostain aikaisemmista tekeleistä) ja täytteenä on vanua (ylimääräiset täytteet jostain ostoisesta tyynystä). Peittona toimii ohut lirularulittana vauvan tyyny (ollut tyynynä ainakin meidän kahdella ja sitä ennen ties kuinka monella muulla vauvalla, sattui olemaan juuri sopivaa kokoa nuken peitoksi). Lakanakin löytyi, jokin aivan passelin kokoinen suorakaiteen mallinen vauvaliina tai jokin vastaava, joka on meille kantautunut kiertopalkintovauvanvaatteiden mukana. Tyynyliina, pussilakana ja patjan suojus on ommeltu vanhasta ihanasta pehmeästä tyynyliinasta, joka oli palvellut aikansa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja tässä jatkaa vielä elämäntyötään tyttäreni ilona, ja mikä parasta, nämä kaikki ovat irroitettavia, jolloin tyttäreni voi ne ottaa pois "pesua" varten.

Jos oisin nuken kokoinen, hyppäisin oitis kehtoon, potkaisisin itselleni hiukan vauhtia ja vaipuisin suloiseen uneen pehmoisten petivaatteiden välissä. Oiskohan päiväuniaika?

Röyhelöä ja rusettia...

Siljan kesäpaita on ommeltu mamin paidan jämäpaloista (ohuehko 100% puuvillaneulos) Ottobre 2/2005 kaavoilla, somisteena on satiininauhasta tehty rusetti.

Olen aivan ihastunut kaikenlaisiin röyhelöihin, vekkilaskoksiin ja puhveihin ja tämä paita on kyllä herkku! Tasaiset nätit laskokset kaula-aukossa on toteutettu käänteen alle ommellulla kuminauhalla ja hihansuun rypytys on ommeltu puolattavalla kuminauhalla. Sopiskohan mulle sama tyyli??

Ja kuten tuolla aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen kuluttanut kesäiltoja sekä ommellen että ommellessa kiroillen. Tässä yksi esimerkki siitä mihin tämä ompelukoneeni pystyy ihan äkkiarvaamatta keskellä suoraa saumaa:

Mamille paita

Ottobre Woman 2/2008 -lehdessä oli nätti toppi, joskaan ihan yhtä herkkua kangasta ei tulvavarastoistani löytynyt eikä tässä ole ollut aikaa kierrellä kangaskaupoillakaan. Hyvänä korvikkeena toimii kuitenkin aina vaaleanpunainen, eikö!?? Suruuttelin siitä (100% ohuehko puuvillaneulos) itselleni kesävaatteen ja yllätys yllätys, ompelu sujui suht sujuvasti ilman ihmeempiä takkuja tai hyppytikkejä. Osin jälkikin on ihan siistiä, kuten mm. nuo erillisellä kaitaleella huolitellut kaula- ja hiha-aukkojen reunat, mutta ylä- ja alakappaleen yhdistämissaumasta ei sitten tullut kovin esittelykelpoinen. 

Harmikseni paidan käyttö on jäänyt aika vähälle, sillä kaula-aukko on löysähkö ja vanhana ja konservatiivisenä ihmisenä en oikein pidä ritsikoitteni esittelystä... en vain ole saanut tehtyä muutamaa varmistuspistoa kaula-aukon reunaan niin että kappaleet pysyisivät nätisti paikallaan eivätkä esittelisi varustuksiani kaikille vastaantulijoille. 

Gallup: Voisitko pitää / pitäisitkö noin avaraa vaatetta töissä? Itse en tohdi vaikka en ole edes asiakaspalvelualalla vaan tavallisessa sekalaisessa toimistotyössä...

Kuin kaksi marjaa

Siljalle ja meidän kummitytöllemme ompelin kesäksi helleasut joihin kuuluu takaa solmittava helletoppi ja mamelukihousut (kaavat: Ottobre 2/2003). Kankaana mamelukihousuissa on tavallinen pinkki puuvillakangas (lakanakangas) ja topissa on kuviollista 100% puuvillakangasta. Topin solmiamisnauhat ja kaulus + hihansuut on huoliteltu lakanakangaskaitaleilla. 

Takanaolevat solmiamisnauhat antavat topille ilmettä ja toppi onkin ollut ykkösvalinta juhlaan, arkeen ja kauppareissuun sekä itse neidin itsensä että minun puolestani. Ja voitte vaan arvata miten pähee yhdistelmä tuo toppi on farkkujen tai tyttömäisten farkkukaprien kanssa!!

Myös kummityttö oli varsin tyytyväinen uuteen asuunsa ja pienenä vaatefriikkinä hänkin on sitä jo moneen kertaan käyttänyt. Ihkua kun pikkutytötkin tykkää pehmeistä paketeista!

 

Siljan asu on kokoa 98 cm ja kummitytön asu kokoa 104 cm. 

Minä täällä taas moro!

Kiitokset lukuisista kommenteista, jotka jätitte edelliseen postaukseen! Seuraava ompelukoneeni on joko Pfaff tai Bernina ja toivon että budjetti koneen vaihtoon löytyy ennemmin kuin myöhemmin!

Olin yhteydessä maahantuojaan ja sieltä sovittiin "opetustuokio" jossa kävin ompelukoneeni kanssa joskus heinäkuun loppupuolella. Tätä ennen olin pärjännyt "ihan hyvin" suoralla ja siksakilla, yhdellä paininjalalla ja jotenkuten keplotellulla napinlävellä... Pätevän ohjaajan avustamana sain paljon lisää apuja ompeluuni ja päädyinkin ostamaan joitain lisäosia koneeseen (lisäosiin meni kolmisen kymppiä tai reilutkin, muutoin opastus oli ilmainen). Erityisen tärkeänä ohjaaja piti erikoisneulan käyttöä kun ompelee joustavia ohuita kankaita ja hän lahjoitti minulle yhden erikoisneulan (hän suositteli vielä jotain erikoisempia joita hänellä itselläänkään ei ollut ja lahjoitti hän jonkin toisenkin tarvikkeen, yht. n. 6 € hyvitystä ompelukoneen huonon toiminnan ja em. konekauppiaan aiheuttamista harmista). Hänen silmiensä alla ommellessa kone teki useitakin hyppytikkejä erikoisneulasta huolimatta, mutta syylliseksi jäi sitten se, etten juuri kyseisellä hetkellä venyttänyt kangasta ja hänkin taisi sanoa minulle jo niin tutuksi tulleen fraasin "Kaikkia kankaita nyt ei vaan voi ommella". Opastus kesti kaikkinensa kai tunteroisen ja anti ompelun kannalta oli hyvä, mutta koneen käyttäytymiseen sieltä ei valitettavasti ollut mitään apua enkä tuon opastuksen jälkeenkään ole ollut rakkineeseen tyytyväinen. 

Jonkinlaisen tauon jälkeen ompelu oli kutenkin taas aika houkuttavaa, joten olen käyttänyt joitakin harvinaisia vapaahetkiä ja alkuyön tunteja suristeluun (ja kiroiluun) ompelusalongissani. Kesä on ollut aivan tolkuttoman kiireistä joten bloggaaminen on jäänyt aivan retuperälle... mutta eipä hätää, julkaisen näitä ompeluksia tässä kun saan kuvia käsitellyksi ja tekstiä kirjoitelluksi!

Hektisen kesän vuoksi jopa neulominen on jäänyt aivan minimiin (olemattomiin?). Monena iltana olen rojahtanut sohvalle ja silmät lurpallaan olen vain heittänyt kaihoisan katseen neulekoriin tekemättä elettäkään että olisin sieltä jonkun työn kaivanut syliini. Hyi minua! Tai minkäs teet kun ei vaan ehdi tai jaksa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Nyt olen ollut kohta pari viikkoa saikulla kun lääkäritäti roplasi nielurisat kurkustani irti. Voin sanoa, että dieettinä nielurisojen poisto on mitä tehokkain (lähtenyt jo melkein 5 kg elopainoa), mutta neulomisen määrää se ihan hirveästi ole lisännyt. Tolkuttoman kivun ja säryn, mielettömän väsymyksen, särkylääkepöhnän ja niukan dieettiruokavalion (jäätelö - mehujäätelö - kylmät vauvan hedelmäsoseet - kylmät sosekeitot) myötä alkusaikku meni ihan raatona rötköttäessä. Muutamana päivänä olen neulonut leaf lace shawl:ia ohkaisesesta Merinosilkistä, mutta se jotenkin tökkii. En vain pidä sen neulomisesta tai mallikuviosta vaikka lanka sinällään on ihana ja pitsi Addit ihan sujuvat. Olkoot nyt sellainen sisutyö, teen sen valmiiksi vaikka päällään neuloen.

Mutta nytpä alan pläjäytellä niitä ompelustöitä ettei mene ihan silkaksi pulinaksi. 

Itkettävä ompelukonekauppias

Pitkän haaveilun jälkeen ostin ompelukoneen kesällä 2003. Päädyin Janomeen kovan mainostuksen vuoksi, maailman myydyimmän ompelukoneen on oltava hyvä!

Testasin konetta ohuenohuilla ja paksuilla, monin kerroin taitelluilla kankailla, ja se tuntui ompelevan hyvin. Muutenkin koneen käytettävyys tuntui aivan toimivalta. Takuutakin luvattiin ruhtinaalliset viisi vuotta. Hyvin vakuuttavaa, kone kainaloon ja kotiin.

Heti ensimmäisenä aloin ommella pieniä vaatteita tuliterälle poikavauvalleni (joka muuten tänään täyttää jo viisi vuotta!), mutta kuinkas siinä kävikään... kone ei suostunut ompelemaan mitään ohutta joustavaa kangasta siististi. Hyppytikkejä oli välillä enemmän kuin oikeita tikkejä, enkä löytänyt mitään keinoa jäljen parantamiseen. Kokeilin vaikka miten montaa erilaista neulaa aina pallopäisistä hyperteräviin ja leikkaaviin lukemattomilla eri paksuuksilla. Lankoja vaihdoin puuvillaisista keinokuituisiin ja kokeilin eri paksuuksia. Ja kankaita kokeilin vaikka mitä, oli perus teepaitakangasta, puuvillaa, keinokuitua, enemmän tai vähemmän joustoa, mutta tulos kaikilla oli sama; hyppytikkejä. Ja kaiken aikaa kone ompeli aivan loistavasti mitä tahansa joustamatonta kangasta paksuudesta riippumatta sekä myös paksuja joustavia kankaita kuten collegekangas tai perusresori. Jostain syystä päädyin ajattelemaan tuon vain ompelukoneisiin kuuluvaksi ominaisuudeksi ja asia jäi joksikin aikaa siihen. Lisäsin vain saumurin ostoslistalleni (jota en ole vieläkään hankkinut) ja käytin ompelukonetta vain joustamattomien kankaiden ompeluun (verhot, housut, kauluspaidat...).

Lisäoptiona koneesta löytyi pätkivä lamppu, välillä valo paloi, välillä ei, välillä se toimi jonkinaikaa, ja välillä vain pätkivästi. Se ei minua juuri haitannut sillä käytin muuta lisävaloa ompeluun, jossain vaiheessa lamppu sammui pysyvästi.

Tässä muutama kuva yhdestä väkisin loppuun jatketusta topista,
eipä ole kovin siistiä jälkeä, ei.

Jonkin vuoden päästä sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että kyllä ompelukoneidenkin pitäisi ommella joustavia kankaita ilman mitään ongelmia. Soitin laitteen maahantuojalle ja kyselin asiasta ja he vakuuttelivat että ilman muuta pitää, että lähetä kone vain takuuhuoltoon (vaikka matkahuollon kautta, lähetyskulutkin menee valmistajan piikkiin) niin laitetaan se kuntoon. Valitettavasti en tätä heti tällöin saanut aikaiseksi, enkä pitkään aikaan jaksanut ajatellakaan koko asiaa ja se jäi taas varmaan vuodeksi-pariksi. Luulin jo takuunkin umpeutuneen ja asian jääneen selvittämättömäksi, kunnes takuulappu tuli jostain vastaan ja aikaa olisi jäljellä vielä vajaa kuukausi. Soittelin taas maahantuojalle, mutta tällä kertaa kone pitikin viedä itse merkkihuoltoon. Tsekkasin lähimmän vaihtoehdon ja kävin kiikuttamassa koneeni sinne. Kaiken maailman muuttorumbien ym. myötä kangastilkkuja ei löytynyt mistään, joten marssin liikkeeseen vain pelkän koneen kanssa.

Myyjä aikoi säätää koneen odotellessa, joten jäin itse paikalle. Ensimmäisenä myyjä kuittaili siitä, että vasta nyt tuon konetta takuuhuoltoon, että olen oikein viisi vuotta sillä ommellut ja nyt vasta. Seuraavana se kuittaili katkenneesta neulasta (en ollut edes muistanut että koneeseen on jäänyt katkennut neula). Seuraava kuitinaihe löyty palaneesta lampusta ja selittämiseni sen pätkimisestä kuitattiin vain, että "Joo, mutta tämä on palanut". Seuraavat kuittailut tulivat siitä, ettei minulla ole mukana sitä kangasta, mitä se ompelee huonosti. Noh, takahuoneesta löytyi biitti uimapukukangasta ja pikaisen surautuksen perusteella konekauppias/huoltaja ilmoitti hyvin merkitsevällä äänellä, että "tässä koneessa ei ole mitään vikaa. Tämän säädöt ovat täysin kohdallaan. Tämä ompelukone ompelee aivan siistiä tikkiä." Ei auttanut vastaanväittämiset, sillä "Näissä koneissa ei ole mitään vikaa". Tyyppi puhalsi koneen puhtaaksi paineilmalla, öljysi hiukan sisuskaluja ja huolto alkoikin olla loppusuoralla. Sanojensa vakuudeksi hän vielä sanoi pariin-kolmeen kertaan, että "Kone toimii hyvin; jos tuot sellaisen kankaan, mitä kone ei ompele, niin saat minkä tahansa koneen tilalle ilmaiseksi". Ei auttanut mikään, kone kainaloon, laskun maksu vaihdetusta lampusta ja takaisin kotiin. Autossa tuli itku koko tylyttämisestä.

Marssin kotiin ja aloin heti testaamaan konetta. Hain tilkun jokaista ohutta joustavaa kangasta mitä minun varastoistani löytyy ja testasin kaikki läpi. Eikä tullut yhtään hyppytikkiä. Hitsit että oli niin sekalainen ja ääliö olo, mutta yhtä kaikki, nytpä voisin jälleen ommella mitä haluan ja voisin unohtaa koko ikävän koneen huollatuksen. Kaivelin ompelemattajääneet paitakankaat ja surautin itselleni t-paidan. Kone toimi lähes täydellisesti, vain yksi hyppytikki tuli niin että itse sen huomasin. Kankaanjämistä ompelin vielä paidan Siljalle, eikä siihenkään tullut kuin yksi huomatuksi tullut hyppytikki. Kyllähän näiden kanssa pärjää, vaikkakin täysin hyppytikitön kone olisi vielä parempi.

Itsekseen kuvaaminen on aika haastavaa

Kilautin aamupäivästä vielä samaiseen huoltoon ja kysyin, että millainen hyppytikkimäärä on ns. "sallitun" rajoissa ja vastaus oli selvä; 0. "Hyppytikkejä ei saisi tulla laisinkaan, muuten on koneessa jotain vikaa". Sanoin sitten, että lauantaina liikkeessäkäyttämäni Janome tekee ainakin yhden hyppytikin per paita, että olen jo kaksi paitaa ommellut. Nyt sitten myyjän ääni muuttui taas ja tällä kertaa "Jotkin kankaat ovat vain sellaisia ettei niitä voi ommella millään muulla kuin saumurilla". Tekstiä tuli taas hyvin voimakkaasti ja tuli myös selville, että koneen voisi kyllä tuoda sinne, josta se laitetaan maahantuojalle säädettäväksi mallikankaan kera ja että säätö maksaa sillä takuu kattaa vain valmistusvirheet ja viat ja ettei säätö kuulu niihin asioihin. Yritin itse sanoa väliin (hänen omalla voimakkaalla äänensävyllään jotta saisin edes jotain kuuluvuutta omille piipityksilleni), että eihän kone, joka on alusta lähtien tehnyt hyppytikkejä, voi olla kunnossa, että ilman muuta se on silloin viallinen. Ja hänhän alkoi paapattamaan, "Minä en tykkää että minut herätetään [kello oli noin puoli 10] ja aletaan ensimmäisenä huutamaan puhelimeen." Ja minä en todellakaan huutanut, sanoin vain vähän voimakkaammin asiani kun hän ei muuten tuntunut kuuntelevan minua laisinkaan. Ja osaan kyllä huutaakin ja hyvin monenlaisella tasolla. Osaan sanoa vielä tuota tämänpäiväistäkin voimakkaammin ja painokkaammin huutamatta, joten huutamisesta ei todellakaan ollut kysymys. Välillä hän taas käänsi huomaamattaan kelkkaansa ja sanoi että jokainen kone kyllä saadaan säädettyä niin että ne ompelevat mitä vaan kangasta. Tässä vaiheessa viittasin lauantaiseen keskusteluun ilmaisesta ompelukoneesta ja mies alkoi kuittailemaan että "ilman muuta jos ei konetta saada kankaalle säädetyksi niin että se ompelee hyvää tikkiä, niin saa ilmaisen uuden koneen tilalle ja vielä autonkin tuosta pihasta...".

Kaikenkaikkiaan tätä kuittailua ja minun lyttäämistäni jatkui ja hoksasipa hän vielä kertoa omakohtaisen esimerkin tilaamastaan pankkikortinlukulaitteesta joka ei ollut toiminut ja hän oli joutunut soittamaan maksulliseen puhelinnumeroonkin vian selvittämisestä ja sen myötä vielä maksamaan itse laitteen kuntoonlaittamisesta kun se ei kuulunut takuun piiriin. Minulta pääsi taas itku. Olen ihan voimaton tuollaisten asiakaspalveluihmisen parissa. Sanoin että olen loukkaantunut tästä asiakaspalvelusta ja hän vain kuittasi minun olevan herttainen. Toivotin hyvät päivänjatkot, mutta en ole valmis vielä luovuttamaan.

Herkkis olen joo, sille en voi mitään. Enkä ole kovin hyvä pitämään puolianikaan. Siksipä tahtoisinkin kuulla ihan rehtiä kommenttia teiltä, että mitä minun kannattaisi tehdä? Jos joudun vielä asioimaan merkkihuollon kanssa, niin valitsen toiseksi lähimmän putiikin, sillä tämäntyylinen asiakaspalvelu nostaa villat pystyyn.

Kysymyksiä: Mikä on hyväksyttävä hyppytikkimäärä ompelukoneessa (arvokkaaseen juhlapukuun minun oma toleranssini on nolla)? Jos koneessa on takuu, niin eikö tällainen alustalähtien ilmennyt vika luulisi kuuluvan takuuseen? Miten teidän omat ompelukoneenne toimivat?

Lisäksi nyt olisi hyvä tilaisuus mainostaa hyviä ompelukonemalleja/merkkejä ja saumureita, sillä veronpalautusrahoilla ostan ainakin saumurin, mahdollisesti vaihdan myös Janomeni johonkin toiseen malliin.

Ja lienee sanomattakin selvää, että minua kyrsii ja lujaa. Pahoitteluni siis, jos teksti on osin painokelvotonta ajatuksen virtaa... Olen kiitollinen jokaisesta vastauksesta!

Kesäinen pitsitoppi

Aloitin jo joskus pääsiäislomalla ideoimaan ja neulomaan pitsitoppia kesäksi. Se valmistui nopeasti, mutta viimeistely jäi hiukan vaiheeseen, sillä lanka tuotti hienoisen pettymyksen; se kutittaa [Sirdar Snuggly, Baby Bamboo (80% bambu, 20% villa)]! Langan pitäisi olla "vauvalankaa", mutta minua se kutitti jo sovitusvaiheessa niin paljon että työn loppuun neulominenkin hiukan harmitti. Neuletta ei voi käyttää tuollaisenaan vaan ainoastaan jonkin toisen vaatteen päällä. Bambumaisella koostumuksella neule ei myöskään ole yhtään napakka, joten jos yhtään arvelen voivani sitä koskaan käyttää, kaipaa se kuminauhaa lisätueksi tisujen alle (tämä ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, vaan luokittelen sen bambun ominaisuuksiin). Saas nähdä miten tuon rievun käy...

Ninna in English

Lisäsin Ninna baskerin englanninkielisen ohjeen, se löytyy tuolta sivupalkista ja suoraan täältä.

***

English version oh Ninna beret pattern is ready now. Link will stay in the side bar, the pattern can be found here.

I want to thank Nittineedles for great support with the pattern translation. I really apprepriate your help!

The pattern is checked, but if there is still some mistakes or confusing things, please do not hestitate to ask for advice!

Falco

Falco
Originally uploaded by Arteeni

Testailen tässä kuvien julkaisua suoraan Flickristä...mutta olisi mulla kysymyskin. Haluaisiko kukaan koeneuloa Falco -nimistä kolmiohuivia, jossa on kyseinen mallikuvio ja itse ohje engklanniksi? Samalla toivoisin kommenttia sekä ohjeen toimivuudesta, teknisestä oikeinkirjoituksesta ynnä muusta olennaisesta. Jos kiinnostaa kokeilla, niin saapi laittaa viestiä osoitteeseen kadentaidot ät gmail piste com. Tattista vaan etukäteen ja keväisen aurinkoista viikonloppua!