Molemmat pussit ovat vuoritettuja. Pussien väreihin olisi sopinut kellertävä tai vihreä vuori, mutta jouduin tyytymään tavalliseen valkoiseen sillä kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-oitis -syndrooman vuoksi en voinut jäädä odottamaan uusia kangashankintoja vaan minun oli tyydyttävä tulvavarastojeni antimiin. Vaikka kankaassa on valkoisiakin marjoja, niin silti valkoinen vuori on hiukan pliisu.
Pikkupussilla on tarkoin harkittu käyttökohde. Tai pikemminkin se on kehitetty tarpeeseen. Se on keränsuojus ohkaisia pitsihuivilankoja varten. Aikaisemmin pidin kerää muovipussissa, jottei kerän pinta nyhjääntyisi ja sotkeentuisi pitkällisen neulonna jälkeen. Nyt voin suojata keräni hiukan sivistyneemmin:
Ja lanka juoksee nätisti pussukasta ulos...
3 kommenttia:
oih, ihania pussukoita. Hienoa että tulvavarastoista löytyi sopiva kangas vuoriksi, minusta se on aika palkitseva fiilis kun ei tarvitse ostaa vaan löytää kätköistään sopivan materiaalin.
Kiitos sanoistasi Tuijam.
Olen itsekin hiljalleen alkanut arvostamaan sekä olemassaolevien tavaroiden hyödyntämistä että uusiokäyttöä ja tuunausta. Joskin minulle on vielä _paljon_ opittavaa tällä saralla, mutta suunta on varmasti oikea!
Hei!
Olen jo varmaan vuoden taustaillut blogissasi ja ihaillut käsitöitäsi... Sulle on tunnustus blogissani.
Lähetä kommentti