Kässäpussit

Tuo edellisessä postauksessa mainittu Lehti pitsi huivi on saanut majakseen retrokkaan kässäpussin. Puuvillakangas on löytynyt äitini kätköistä, punainen nauha on jokin rusettinauha joka on varmaan tullut kätköihini joululahjakääreistä ja kellertävän kukertava nauha on tilattu Kangastukusta. Meinasin ensin tehdä tuosta herkusta marjakankaasta pikkuneidille topin, mutta sitten en kuitenkaan raaskinut. Toppi nimittäin jäisi pian pieneksi ja käyttämättömäksi ja omat lapsuusmuistoni (kyllä, kankaassa on muistoja kun olen ihaillut sitä joskus pienenä) hautautuisivat jemmavaatteiden joukkoon. Kässäpussi olikin sitten seuraava idea, ja siinä se kulkisi niin kauan mukanani kuin vain tohdin sitä katsella. 

Molemmat pussit ovat vuoritettuja. Pussien väreihin olisi sopinut kellertävä tai vihreä vuori, mutta jouduin tyytymään tavalliseen valkoiseen sillä kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-oitis -syndrooman vuoksi en voinut jäädä odottamaan uusia kangashankintoja vaan minun oli tyydyttävä tulvavarastojeni antimiin. Vaikka kankaassa on valkoisiakin marjoja, niin silti valkoinen vuori on hiukan pliisu.

Pikkupussilla on tarkoin harkittu käyttökohde. Tai pikemminkin se on kehitetty tarpeeseen. Se on keränsuojus ohkaisia pitsihuivilankoja varten. Aikaisemmin pidin kerää muovipussissa, jottei kerän pinta nyhjääntyisi ja sotkeentuisi pitkällisen neulonna jälkeen. Nyt voin suojata keräni hiukan sivistyneemmin:

Ja lanka juoksee nätisti pussukasta ulos...

Lehtipitsi etenee

Viiden kilon saikun myötä olen taas hiukan neulonutkin. Lehtipitsihuivi, joka jokunen viikko sitten oli vielä tässä samassa vaiheessa kuin jokunen vuosikin sitten, on nyt edennyt about puoleen väliin. Tai ainakin lanka on puolessa välissä... Tuli taas hiukan harmiteltua sitä, kun en ollut viitsinyt heti keriä koko vyyhteä kerälle, vaan neulomisen jatkamiseksi piti oikein etsiä itse puolikas vyyhti kellarin kätköistä, paikallistaa kerimiskone ja vyyhdinpuut (tai siis vyyhdinMUOVI tai jotain sinnepäin). Ja nämä oli vielä se helppo vaihe... vimpaimien asettelu käyttöä varten olikin hiukan haastavampaa. Siksipä laitankin tähän nyt muistiin seuraavaa huonekalujenostokertaa varten pari muistisääntöä (näitä muistisääntöjä saa toki lainata jos ne tuntuvat "omilta"):

• Kun ostat ruokapöytää, ota mukaan kerimislaite ja vyyhdinpuut, jotta voit tarkistaa niiden kiinnitysmahdollisuudet pöydän reunaan
  
• Kun ostat ruokapöydän tuoleja, ota mukaan myös kerimislaite ja vyyhdinpuut jotta voit tarkistaa niiden kiinnitysmahdollisuudet tuolin reunaan.
• Kun ostat keittiöjakkaraa, muista ottaa mukaan vyyhdinpuu ja kerimislaite, jotta voit tarkistaa niiden kiinnityksen jakkaran reunaan
• Kun ostat keittiön työtasoja, varmista että jossakin kohti on sopiva reuna vyyhdinpuun ja kerimislaitteen kiinnitystä varten
• Kun alat suunnitella olohuoneen pöydän hankintaa, ota huomioon kerimislaitteen ja vyyhdinpuun kiinnitys
• Jos haluat käyttää vyyhdinpuuta ja kerimislaitetta erillisissä pikkujakkaroissa, huolehdi etteivät jakkarat ole piilotettuna kukkapöydiksi sohvan taakse

Olohuoneen pöytää ei edes vielä ole, mutta nuo kaikki muut vastoinkäymiset tuli kyllä taas kartoitettua langan kerimisessä. Ruokapöydän kannen reuna on viistetty jotta kerimislaite ei pysyisi siinä kunnolla, saati sitten vyyhdinpuu. Keittiöjakkaran "kannen" alle on piilotettu metalliosia estämään kerimislaitteen kiinnitys, vyyhdinpuu pysyi pyhän hengen varassa. Kaupantekijäisiksi sain kyllä kivan jännitysmomentin, kun keriessä pelkäsin että kumpi putoaa ensin, vyyhdinpuu vai kerimislaite. No joo, totta, onhan meillä pöytiä tai reunoja muissakin huoneissa, mutta kun, öh, tuota ... halusin katsoa töllöä samalla. Yksi pykälä lisää muistilistaan; osta uusi töllö sinne huoneeseen minne saat kerimislaitteen kiinnitettyä!

Mutta kaikesta huolimatta hyvin pyöri sitten kun pääsin vauhtiin!

Kanerva

Muistatteko Hermannin? Nyt Hermannin on saanut pikkusiskon. Saanko esitellä: Kanerva!

Kanerva on Villanalle Neuleita kullannupulle -kirjasta. Se on neulottu Schachenmayr Nomotta MERINOsta noin kolmosen puikoilla. 

Kanerva on neulottu uninalleksi meidän uutukaiselle ihanaiselle söpöläiselle kummitytölle ja Kanerva matkasi kastejuhlaan itsetekoisessa "laatikossa", itsetekoisen kortin ja marenkipurnukan kanssa (marengit olivat tarjolle juhlaan).

Kanervan nimi on kirjottu kaulan rusettinauhaan (kuten isoveljelläänkin), jottei se vain pääse unhoittumaan.

Hauskasti sävysävyyn, eikö?

Ja katsokaas häntä, eikös ole suloinen!! Kyllä Kanervanallen kelpaa olla tämän neidin kainalossa!

Hermanni ja Kanerva -nimet ovat muuten näiden vauvojen "tekonimiä" ja ne ovat poimittunimipäiväkalenterista vauvojen laskettujen aikojen kohdalta. Kiva idis.

Malja lintusille

Pihatöiden vuoksi meidän pihaa koristaa muutamia tuhansia kiloja betoni- ja laastisäkkejä sekä sadoittain lecaharkkoja. Pihan muodot muuntautuvat hiljalleen suunnitelmien mukaisesti. Yhdestä "myllyllisestä" jäi taannoin ylimääräistä laastia ja voitte varmaan arvata että olin tosi iloinen ja heti valmis tarttumaan työhanskoihin. 

Tein pyöreähkön "vuoren" lasten hiekkaläjälle. Vuoren päälle läpyttelin varovasti laastin ja siloittelin sen mututuntumalla mahdollisimman tasapaksuksi kerrokseksi. "Laen" kohdalta muutin pyöreän muodon tasaiseksi, tästä oli tuleva maljan pohja. Nimenikin raapustin tasaiseen pohjaan. Raudoitukseksi olisin lisännyt jotain massan sisään - jos vain olisi ollut tarpeeksi aikaa, mutta koska aikaa ei ollut, täytyy vain toivoa että allas kesää säänvaihtelut ynnä muut kolinat.

Parin vuorokauden kuluttua kävin kaivelemassa teokseni pois hiekkakasasta ja tämä vaihe oli suunnilleen yhtä jänskä kuin pitsiliinan otto pingoituksesta tai melkein valmiin neuletakin ensimmäinen kunnon sovitus. Jänskätti tosi paljon että onko maljan muodot pysyneet alkuperäisen mukaisina tai onko johonkin tullut epäkelpoa röpelöä tai jotain... mutta ei, malja oli kauttaaltaan siisti ja tasamuotoinen ja jopa pohjakin tuli lähes oikean suuntaiseksi (malja ei siis pahemmin kallistele). Kuvan mukaisesti reunat ovat hiukan terävähköt ja röpelöiset, mutta pitäähän käsityön ja kokeilun jälki olla näkyvillä. Ensikerralla osaan ehkä työstää reunatkin siistimmiksi. 

Lintujen peseytymisaltaaksi tuon ajattelin, mutta se voi olla siihen hiukan syvä - tai onhan niitä toki isompia lintujakin, mutta näkisin altaassani ennemmin peipposia kuin harakoita. Pinnan ajattelin viimeistellä kasvattamalla siihen sammalta. 

Kokoa maljalla on melkein 50 sentin verran leveyttä ja 12-13 sentin verran korkeutta. Ja painoa on sen verran että sitä juuri jaksan nostella. Aikast rouheeta!

Ja juu, ei täällä nyt sada, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Kuva otin joskus viime viikolla. 

Nuo kesänaikaiset ompelukset alkaa nyt olla päivitettynä tänne - ainakin siltä osin kuin olen ottanut töistäni kuvia. Joitakin töitä on päätynyt niin suoraan käyttöön että ne ovat jääneet ikuistamatta. Ehkä silti vielä jossain vaiheessa kaivelen ne ja kuvaan in action.

Voihan rypytys ja puhvitus!

Tämä takki lienee jo puhvien ja rypytyksien liioittelua? Olen jonkin aikaa ideoinut vähän tämän tyylistä takkia, mutta aivan oikeita kaavoja ei ole sattunut kohdalle, joten käytin sitten hiukan luovuutta. "Runko-osaa" varten kaavat löytyi Modasta (1/2004; Tikattu jakku 1b), joskin laitoin vetskarin tilalle nepparit ja korvasin mallin taskut omilla. Hihoihin poimin idean Ottobre Woman 5/2008 lehdestä (malli 13), mutta harmikseni niistä ei tullut ihan niin puhvit kuin oli tarkoitus. Ranneosuuden tein pidempänä, jotta siihen saa pienen käänteen. 

Ihan vaalea kitin värinen ulkoilupukukangas on ostettu Klaukkalasta jonkin kangaskaupan loppuunmyynnistä, ja kun halvalla sai, niin ostin sitä aikoinaan aika paljonkin. Ja koska en pitänyt laisinkaan ajatuksesta, että saumavarat näkyisivät vaalean kankaan läpi, ratkaisin pulman ompelemalla takin kaksinkertaisesta kankaasta. Lisäksi hempeilyn nimissä vuoritin takin vaalean punaisella vuorikankaalla. 

Taskut on ihan hyper puhvit, meninköhän liian pitkälle? Sisäpuolella on oma merkki ja ripustusrenksu.

 

Nepparit on herkut, niitä olen tainnut joskus ostella (tuon vuorikankaan kera) kangastukusta. Sitä mestaa voin suositella, palvelu on hyvää jos vain sattuu olemaan jotain kyseltävää heiltä.

Kunpa nyt vaan "kesäkelit" jatkuisi niin, että tarkenen kulkea tuolla takilla ulkosalla. Onhan siinä tosin kolme kerrosta kangasta päällekäin, joten en taida ihan ensimmäisillä viileillä kylmettyä. 

Kaikki tämän kesän ompeleet ovat syntyneet tulvavarastojeni antimista. En ole ostanut ainoatakaan uutta kangaspalaa (öh, paitsi tunikan kankaan taisin ostaa tänä kesänä, mutta se on vaan pisara meressä) ja olen itsestäni ylpeä! Tulvavarastoissani on vielä aikamoinen määrä kangasta, lankaa ja askartelutarvikkeita, joten jos nyt satun jäämään tulvan (tai maanjäristyksen tai tulivuorenpurkauksen) vuoksi kotiin saarroksiin, niin eipähän ainakana heti lopu tekeminen kesken. Silti kyllä tekis hiukan mieli käydä kangaskaupoilla hipeltämässä ja nuuhkimassa että missä nyt mennään...

Toppi jos toinenkin

Aikaisemman topin malli oli ihan kiva (siitäkin huolimatta etten ole sitä juuri käyttänyt), joten päätin tehdä toisen. Nyt kankaana on jokin Neurokankaasta aikoinaan mukaan tarttunut hilebilemuotihömppäkangas, joka on koneelleni sieltä haastavimmasta päästä. Ompelu sujui kuitenkin ihan hyvin kun vaan muisti venyttää kangasta aina samalla tavalla ommellessa: Liian kovalla venytyksellä sauma alkaa "lieputtamaan" ja liian vähäisellä venytyksellä hyppytikkien riski nousee. Kaula-aukon liepeet on ommeltu huomaamattomalla pistolla niin, ettei paidan sisäänsä kätkemä varustus pääse pulpahtamaan tarpeettomasti kenenkään näkösälle.

"Ei kahta ilman kolmatta?" Nääh, tuskimpa ihan heti silti kolmatta teen. Onhan noita kivoja toteuttamisen arvoisia malleja vaikka kuinka paljon (kuka piirtäisi ja leikkaisi kaavat, se ei oikein nappaa...?)

Tuttu tunika ja neulatyyny

Tuttu tunika jo monesta blogista. Malli Moda 3/2008, puuvillakangas Ylivieskasta jonkin kangaskaupan tarjouspalalaarista. Ihan kiva malli ja taskut on ihan hauskat, miinuksena on mammavaatemaisuus: "Mitä, minäkö raskaana? Ehei, ne nämä vaatteet vaan antaa sen vaikutelman...". Toivottavasti kyläreissulla ei satuta talouteen jossa on samanlaiset verhot...

Ainakin näissä blogeissa muistan nähneeni saman tunikan, mutta olen kyllä suht varma että se oli vielä jossain muuallakin. Ja jollain oli vielä lisäksi hihallinen versio...

Anni

Hannaliini

Jaana

Kaisa

Hei, ota jo kädet pois taskuista!!

Ja tämä neulatyyny... tämähän on jo klassikko. Tässä hiukan kookas versio joka syntyi hetken mielijohteesta tunikan jämäpaloista. Itseasiassa tunikakangasta jäi vielä sen verran, että sitä saattaa näkyä joskus jatkossa vielä jossain pikkuneitiversiossa... 

Samanmoisia neulatyynyjä on havaittu ainakin seuraavissa blogeissa (poimin nuo blogit googlen kuvahaulla, mutta olen ihan sikavarma, että moni blogivisiiteillä näkemäni neulatyyny puuttuu tuosta listasta):

Huopanen ja toinenkin

Inka

Lissu

Lotta

May

Ninuska

Paula

Pauliina

Soile

Tinna

Toscana

Ihgu löytö!!

Elokuun alkupuolella löysin kirppikseltä ihanan vauvanuken kehdon. Se on aika pieni, suunnilleen pienen barbinuken mittaiselle nukelle sopiva - ei siis alkuunkaan tarpeeksi iso super über suositulle Baby Bornille - mutta kaipinpuolin muutoin niin suloinen että se lähti oitis minun mukaani. Kehto on aivan ehjä ja maalikin on ihan hyväkuntoinen, joskin hiukan haaveilen porkkanahtavan punaisen sävyn vaihtoa johonkin vähemmän retroon, mutta nyt toistaiseksi se käy ihan tuollaisenaan.

Hamsteri kun olen, niin tulvavarastoistani löytyi kehtoon aivan passelia vuodevaatetarvetta ja vielä kierrätys sellaista. Patjan leikkasin äitiyspakkauslaatikon mukana tulleesta superlonista (palvellut kahden pienen vauvan pehmikkeenä). Tyyny tuli valkoisesta lakanakankaasta (jämäpaloja jostain aikaisemmista tekeleistä) ja täytteenä on vanua (ylimääräiset täytteet jostain ostoisesta tyynystä). Peittona toimii ohut lirularulittana vauvan tyyny (ollut tyynynä ainakin meidän kahdella ja sitä ennen ties kuinka monella muulla vauvalla, sattui olemaan juuri sopivaa kokoa nuken peitoksi). Lakanakin löytyi, jokin aivan passelin kokoinen suorakaiteen mallinen vauvaliina tai jokin vastaava, joka on meille kantautunut kiertopalkintovauvanvaatteiden mukana. Tyynyliina, pussilakana ja patjan suojus on ommeltu vanhasta ihanasta pehmeästä tyynyliinasta, joka oli palvellut aikansa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja tässä jatkaa vielä elämäntyötään tyttäreni ilona, ja mikä parasta, nämä kaikki ovat irroitettavia, jolloin tyttäreni voi ne ottaa pois "pesua" varten.

Jos oisin nuken kokoinen, hyppäisin oitis kehtoon, potkaisisin itselleni hiukan vauhtia ja vaipuisin suloiseen uneen pehmoisten petivaatteiden välissä. Oiskohan päiväuniaika?

Röyhelöä ja rusettia...

Siljan kesäpaita on ommeltu mamin paidan jämäpaloista (ohuehko 100% puuvillaneulos) Ottobre 2/2005 kaavoilla, somisteena on satiininauhasta tehty rusetti.

Olen aivan ihastunut kaikenlaisiin röyhelöihin, vekkilaskoksiin ja puhveihin ja tämä paita on kyllä herkku! Tasaiset nätit laskokset kaula-aukossa on toteutettu käänteen alle ommellulla kuminauhalla ja hihansuun rypytys on ommeltu puolattavalla kuminauhalla. Sopiskohan mulle sama tyyli??

Ja kuten tuolla aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen kuluttanut kesäiltoja sekä ommellen että ommellessa kiroillen. Tässä yksi esimerkki siitä mihin tämä ompelukoneeni pystyy ihan äkkiarvaamatta keskellä suoraa saumaa:

Mamille paita

Ottobre Woman 2/2008 -lehdessä oli nätti toppi, joskaan ihan yhtä herkkua kangasta ei tulvavarastoistani löytynyt eikä tässä ole ollut aikaa kierrellä kangaskaupoillakaan. Hyvänä korvikkeena toimii kuitenkin aina vaaleanpunainen, eikö!?? Suruuttelin siitä (100% ohuehko puuvillaneulos) itselleni kesävaatteen ja yllätys yllätys, ompelu sujui suht sujuvasti ilman ihmeempiä takkuja tai hyppytikkejä. Osin jälkikin on ihan siistiä, kuten mm. nuo erillisellä kaitaleella huolitellut kaula- ja hiha-aukkojen reunat, mutta ylä- ja alakappaleen yhdistämissaumasta ei sitten tullut kovin esittelykelpoinen. 

Harmikseni paidan käyttö on jäänyt aika vähälle, sillä kaula-aukko on löysähkö ja vanhana ja konservatiivisenä ihmisenä en oikein pidä ritsikoitteni esittelystä... en vain ole saanut tehtyä muutamaa varmistuspistoa kaula-aukon reunaan niin että kappaleet pysyisivät nätisti paikallaan eivätkä esittelisi varustuksiani kaikille vastaantulijoille. 

Gallup: Voisitko pitää / pitäisitkö noin avaraa vaatetta töissä? Itse en tohdi vaikka en ole edes asiakaspalvelualalla vaan tavallisessa sekalaisessa toimistotyössä...

Kuin kaksi marjaa

Siljalle ja meidän kummitytöllemme ompelin kesäksi helleasut joihin kuuluu takaa solmittava helletoppi ja mamelukihousut (kaavat: Ottobre 2/2003). Kankaana mamelukihousuissa on tavallinen pinkki puuvillakangas (lakanakangas) ja topissa on kuviollista 100% puuvillakangasta. Topin solmiamisnauhat ja kaulus + hihansuut on huoliteltu lakanakangaskaitaleilla. 

Takanaolevat solmiamisnauhat antavat topille ilmettä ja toppi onkin ollut ykkösvalinta juhlaan, arkeen ja kauppareissuun sekä itse neidin itsensä että minun puolestani. Ja voitte vaan arvata miten pähee yhdistelmä tuo toppi on farkkujen tai tyttömäisten farkkukaprien kanssa!!

Myös kummityttö oli varsin tyytyväinen uuteen asuunsa ja pienenä vaatefriikkinä hänkin on sitä jo moneen kertaan käyttänyt. Ihkua kun pikkutytötkin tykkää pehmeistä paketeista!

 

Siljan asu on kokoa 98 cm ja kummitytön asu kokoa 104 cm. 

Minä täällä taas moro!

Kiitokset lukuisista kommenteista, jotka jätitte edelliseen postaukseen! Seuraava ompelukoneeni on joko Pfaff tai Bernina ja toivon että budjetti koneen vaihtoon löytyy ennemmin kuin myöhemmin!

Olin yhteydessä maahantuojaan ja sieltä sovittiin "opetustuokio" jossa kävin ompelukoneeni kanssa joskus heinäkuun loppupuolella. Tätä ennen olin pärjännyt "ihan hyvin" suoralla ja siksakilla, yhdellä paininjalalla ja jotenkuten keplotellulla napinlävellä... Pätevän ohjaajan avustamana sain paljon lisää apuja ompeluuni ja päädyinkin ostamaan joitain lisäosia koneeseen (lisäosiin meni kolmisen kymppiä tai reilutkin, muutoin opastus oli ilmainen). Erityisen tärkeänä ohjaaja piti erikoisneulan käyttöä kun ompelee joustavia ohuita kankaita ja hän lahjoitti minulle yhden erikoisneulan (hän suositteli vielä jotain erikoisempia joita hänellä itselläänkään ei ollut ja lahjoitti hän jonkin toisenkin tarvikkeen, yht. n. 6 € hyvitystä ompelukoneen huonon toiminnan ja em. konekauppiaan aiheuttamista harmista). Hänen silmiensä alla ommellessa kone teki useitakin hyppytikkejä erikoisneulasta huolimatta, mutta syylliseksi jäi sitten se, etten juuri kyseisellä hetkellä venyttänyt kangasta ja hänkin taisi sanoa minulle jo niin tutuksi tulleen fraasin "Kaikkia kankaita nyt ei vaan voi ommella". Opastus kesti kaikkinensa kai tunteroisen ja anti ompelun kannalta oli hyvä, mutta koneen käyttäytymiseen sieltä ei valitettavasti ollut mitään apua enkä tuon opastuksen jälkeenkään ole ollut rakkineeseen tyytyväinen. 

Jonkinlaisen tauon jälkeen ompelu oli kutenkin taas aika houkuttavaa, joten olen käyttänyt joitakin harvinaisia vapaahetkiä ja alkuyön tunteja suristeluun (ja kiroiluun) ompelusalongissani. Kesä on ollut aivan tolkuttoman kiireistä joten bloggaaminen on jäänyt aivan retuperälle... mutta eipä hätää, julkaisen näitä ompeluksia tässä kun saan kuvia käsitellyksi ja tekstiä kirjoitelluksi!

Hektisen kesän vuoksi jopa neulominen on jäänyt aivan minimiin (olemattomiin?). Monena iltana olen rojahtanut sohvalle ja silmät lurpallaan olen vain heittänyt kaihoisan katseen neulekoriin tekemättä elettäkään että olisin sieltä jonkun työn kaivanut syliini. Hyi minua! Tai minkäs teet kun ei vaan ehdi tai jaksa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Nyt olen ollut kohta pari viikkoa saikulla kun lääkäritäti roplasi nielurisat kurkustani irti. Voin sanoa, että dieettinä nielurisojen poisto on mitä tehokkain (lähtenyt jo melkein 5 kg elopainoa), mutta neulomisen määrää se ihan hirveästi ole lisännyt. Tolkuttoman kivun ja säryn, mielettömän väsymyksen, särkylääkepöhnän ja niukan dieettiruokavalion (jäätelö - mehujäätelö - kylmät vauvan hedelmäsoseet - kylmät sosekeitot) myötä alkusaikku meni ihan raatona rötköttäessä. Muutamana päivänä olen neulonut leaf lace shawl:ia ohkaisesesta Merinosilkistä, mutta se jotenkin tökkii. En vain pidä sen neulomisesta tai mallikuviosta vaikka lanka sinällään on ihana ja pitsi Addit ihan sujuvat. Olkoot nyt sellainen sisutyö, teen sen valmiiksi vaikka päällään neuloen.

Mutta nytpä alan pläjäytellä niitä ompelustöitä ettei mene ihan silkaksi pulinaksi.