23.3.06

Söpöstelyn "ylilyönti"??


Tämän keijumekon parissa olen ähertänyt viimepäivät. Kaava on Ottobreltä ja kankaat Eurokankaasta. Tämä tulee "Ainolle" juhlamekoksi ristiäisiin, se puetaan päälle heti virallisen osuuden jälkeen. Alle tulee vaaleanpunainen body ja henkkamaukan pitsisukkahousut ja päähän pari viestiä sitten esitelty "hellehattu". Suloista, suloista, suloista!!

Ja arvatkaa vaan, jos multa olisi kysytty muutama vuosi sitten, että miten pukisin tyttövauvan, niin vastaus olisi ollut jotakuinkin että "mahdollisimman yksinkertaisesti, perusvaatteita ja perus värejä, ei mitään vaaleanpunaista, pitsiä tai röyhelöä, eikä varsinkaan mitään puhvihihoja!!!" Heh, niin se vain muutaman vuoden sinisten reisitaskuhousuvaatteiden (lue: poikien vaatteiden) jälkeen on tämänkin mamman sydän sulanut ja muuttunut vaalean punaiseksi.

8 kommenttia:

Altocumulus kirjoitti...

Voi miten ihania vaatteita pikkuneiti on saanut! Pitäähän sitä edes juhlissa söpöstellä niin paljon kuin vain. :)

Hanna kirjoitti...

Vau!! Upea.

Ekaa kertaa eksyin blogiisi. Kiva huomata et muutkin ompelee :)

Anonyymi kirjoitti...

Hehee, ihan samoja aatoksia tälläkin tyttölapsen äidillä - joka muuten on toteuttanut tuon saman mekon vieläkin vaaleanpunaisempana, löytyy blogistanikin jostain arkiston syövereistä :)

Tosi kaunis on toteutuksesi!

Anonyymi kirjoitti...

Todella ihana mekko. =) Ihanan suloinen ja näyttää varmasti todella hyvältä pienen neidin päällä. =)

Arteeni kirjoitti...

Kiitos kaikille, odottakaahan vaan kun ensi kuussa saan tänne kunnon keijunmekkoposeerauskuvan itse juhlakalusta!! <3 <3 <3

Anonyymi kirjoitti...

aivan ihana mekko, osaisinpa minäkin :)

Hallatar kirjoitti...

EIII ole mikään ylilyönti vaan aivan ihanan keijumainen mekko pikku prinsessalle!

Gehenna kirjoitti...

Voi, tuttua!! Ei olisi ikinä uskonut että meilläkin joskus pyörii säännöllisesti kokonainen koneellinen punaista ja vaaleanpunaista pyykkiä, kun itse pidetään tosi synkeää vaatepartta ja esikoinenkin on perinteinen poika... Hyi, vaaleanpunaistako meille, ei ikinä? Mutta sitten syntyi pikkuneiti... ;) Tosi kauniin mekon olet tehnyt!