Merinosilkkiä

Ah, sain ne jo nyt!! Kaksi ihanan pehmeää vyyhteä Grinascon merinosilkkiä, sävy 351 joka on kuin tummaa luumua. Juuri minun lempiväriäni! Kakkosvaihtoehtona oli tumma harmaa, mutta kyllä tämä on aivan ehdottoman huippu juttu. Mies tuli minun vapaasta tahdostani vyyhtitelineeksi kun kierittelin toisen vyyhdin sisältä juoksevaksi keräksi. Aikaa siihen meni kyllä, vaikkei sotkuja juuri tullut vastaan. Uskon kyllä, että lanka on mitä ihaninta neulottavaksi, houkuttelisi kovin jopa kokeilla sitä ihan yksinkertaisena, mutta se lienee kuitenkin liian suuri haaste. Ja lanka on niin mielettömän ohuttakin, että hiukan pelottaa jos sitten vaivalla valmiiksi saatu ihana huivi ei olekaan kestävä. Toisen vyyhdin jätän vielä kerimättä, sillä jos tuo yksi kuitenkin riittää ja saan huivin valmiiksi kohtuullisessa ajassa, niin voin käydä vaihtamassa tuon toisen vyyhdin johonkin toiseen sävyyn. Namkis, nyt vain tarvii saada ne Heirloomin mallit kotiutettua, ystävällinen mieshenkilö viestittelikin jo, että ne on laitettu matkalle maanantaina.

Viime kirjoituksessa puhuin "väliaikatöistä" ja eipä tullut tehtyä pientä virkattua koria koeversioksi, vaan tein Huopasesta liinan Novitan sivuilta löytyvän huiviohjeen innoittamana. Tuli ihan kiva, kuvassa liina komeilee tuolin karmilla, mutta kuvasta saanee kuitenkin idean selville.

Tuon liinan tehtyäni oli taas tekemisen ongelma. Siis ongelma siinä että mitä tehdä seuraavana. Joten aloitin punaisesta monisävyisestä Huopasesta patalapun teon. Se on vaiheessa, mutta olen ottanut siitä kuvasarjaa, jonka voin esitellä sitten myöhemmin. Tänään Jumbosta tarttui mukaan ohuemmat sukkapuikot isän kynsikkäitä varten ja pari kerää punaista Huopasta korin jatkeeksi, eilen saapui postissa myös alakuvassa loistava heijastinnauha. Mutta kuka nyt tuon Merinosilkin rinnalla pystyy enää tekemään muita töitä, ainakin jonkinlainen pieni neulekoe on suoritettava! Ja heti!