Terveiset ulkomailta, aurinkoisesta ja kauniista Tukholmasta. Ansaittu neljän vuorokauden reissu, katkos arkeen, tuli tarpeeseen. Nautimme reissulla hyvästä seurasta, makoisasta ruuasta, leppoisasta olemisesta ja shoppailusta. Pikkuneitikin nautti suunnattomasti koko matkasta ja erityisesti ruotsalaisesta kansanruuasta (Korv med bröd).
Luulen, että sydämeni on neulottu. Ja sieluni erilaisia lankavyyhtejä. Niin tosiaan luulen, sillä yksi reissun suurimmista kohokohdista oli ruotsalaiset lankakaupat.
Ullan Tukholma oppaan avulla valikoin kaksi minulle tärkeintä kohdetta, Nysta ja
Marias Garn, jossa kävimme ensimmäisenä. Kiva kauppa ja ihania lankoja, poikkean varmasti toistekin. Heillä on myynnissä jonkin verran kaupan nimisellä vyötteellä varustettuja lankoja (jopa silkkiä, mitä jätin haikeana kauppaan ihanan rosan värisenä). Myyjä oli mukava ja hän sanoikin, että tykkää niin paljon langoista, että on melkein harmi myydä niitä. Mukaan sieltä lähti aivan äärettömän ihanaa baby Alpakkaa (100 g / 500 m, 2 vyyhteä) ihanan violettina. Arvatkaa vaan, olenko ajatellut tehdä siitä jonkun huivin?
Kaverini innoittamana päätin kokeilla Dropsin Silkkialpakkaa, eikös siitä voi ihan hyvin tehdä kesämyssyn? Silkki viilentää kesäkuumalla eikä kutita. Sen varaan ainakin laskin kun ostin sitä kaksi vaaleanpunaista kerää, mieleen tuli heti
Rose ja Bluebell -myssyt Ullasta. Vasta jonkinmoisen kävelymatkan päästä muistin, että myssyn lakiosa on vihreää... mutta eipä hätää mitään, sillä Nystassa oli myös Dropsin lankoja ja mieluisa vihreä löytyi heti. Toivottavasti menekki ei ole suuri, sillä tuosta olisi tarkoitus saada kahden myssyn vihreät osat.
Nystasta en sitten muuta ostanutkaan. Siellä olisi kyllä ollut ihania mohairlankoja, useita sävyjä, paksuuksia ja valmistajia, jokainen niistä huuteli anovasti hyllyillä, mutta päätin jättää ne seuraaville asiakkaille. Tai seuraavaan reissuun.
Nystan jälkeen riitti vielä käveltävää. Jalat huusivat jo hoosiannaa, maisemien katselun olin unohtanut jo jokin askel aikaisemmin, kun eräs kanssakävelijä huudahti, että "Hei, lankor och neulor taas, aiotko käydä tuollakin?". Nostin katseeni katukivetyksestä ja huomasin Ullan artikkelistakin puuttuneen kaupan; Lindqvist Garn, löytyy Odenplanilta. Astelin sisään liikkeeseen ja ensivaikutelma oli lupaava; lankoja, lankoja ja lankoja monia hyllymetrejä. Mutta lähempi tutustuminen osoitti, että aika moni langoista olikin silkaa muovia, tekokuitua tekokuidun perään. Suurena plussana täytyy mainita se, että heillä oli myynnissä lukemattomia eri sävyjä Dropsin Alpakkaa, ei varmaan ihan kaikkia sävyjä, mutta TOSI monta kuitenkin. Teki mieli ostaa. Kävelin kuitenkin liikkeen aika nopeasti läpi ja jatkoimme matkaa. Täälläkin voin käydä uudelleenkin, väsyneet jalat, turhautuneet kanssakulkijat ja tuhlatut rahat ovat oikeasti ihan pätevä syy siihen, miksei lankakauppaan voi jäädä notkumaan pidemmäksi aikaa!
Viimeisenä etappina matkalla oli America -kauppa. Positiivisena yllärinä oli se, että kaikki liikkeen tuotteet oli -50%, mutta ikävänä yllärinä se, ettei kaupasta löytynyt ainoatakaan pussia KoolAid -juomajauhetta. Ruotsalaiset neulojat ovat ehtineet ensin. Hiukan harmittaa, sillä mehuvärikokeiluni tulevat yhä jäämään hamaan tulevaisuuteen. Vilkaisu lankasaaliiseen saa kuitenkin unohtamaan pienenkin harmituksen välittömästi!
Kranssiovikoriste on tehty ostoisesta risukranssista ja vuosien myötä kertyneistä kuivakukista. Kuivatuilla ruusuilla on taipumuksena kerätä pölyä, joten päätin (hiukan vastentahtoisesti) luopua niiden säilömisestä. Ruusut ovat täynnä muistoja joten niiden poisheittäminen oli aivan liian raaka tehtävä. Tässä ovikoristeessa ne ovat viimeisellä matkallaan, olkoot se matka vielä pitkä ja leppoisa! 
