Butlerin Weekender

Butlerin Sophia Carry All sai kaverikseen Weekender Travellerin. Ja sekin on ommeltu Butlerin omista kankaista. Nyt käytin kovikekankaita yhtä paljon kuin ohjeessa kehotettiin, mutta kaikki osat vain eivät lähimainkaan sopineet ompelukoneen paininjalan alle. Siksi kassista puuttuu tereet reunoilta. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta; en halunnut jättää taskujakaan ompelematta.

Vuori on raikkaan sininen vuorikangas. Taskuja mallissa ei ollut, joten hetken aikaa mietin niiden lisäämistä, mutta jätimpä väliin kuitenkin.

Ja mokakin sattui taas. Asetin päälikappaleen kaavat väärin päin taitteelle ja huomasin sen vasta kun olin osat jo leikannut irti. Kangasta ei ollut enää tarpeeksi uusia palasia varten, joten jouduin jatkamaan entiset sopivaksi. Siksi keskellä päällä on ylimääräisiä saumoja, mutta eipä nuo nyt niin kammottavasti tuosta erotu. Onneksi.

Jämäpalasta tein vielä pienen meikkipussukan, siinäkin on sama sininen vuori, mutta en enää tiedä mihin olen kadottanut sen kuvat... ehkä tällään tähän jotain todisteita myöhemmin...

Torkkupeitto kummitytölle

Kummityttö sai - jo joululahjaksi - oman torkkupeiton. Se on paksu ja pehmeä, sekä tarpeeksi tyttömäinen. Torkkupeitto koostuu tumman violetista puuvilla- ja pinkistä fleece kankaista, jotka muodostavat peiton rungon. Puuvillakankaan puolella on napit, joihin merinosilkistä neulotun huivin voi napittaa koristeeksi. Fleecepuoli on lämmin iholla.

Napeilla kiinnitetyn pitsipeiton voi helposti irroittaa pesua varten tai kevyeksi kesäpeitoksi. Huolehtiipa napit samalla siitä, että pitsineule pysyy koko ajan kauniisti pingoitettuna.

Pitsineule on syntynyt aiemmin omasta päästä.

Amy Butler Sophia Carry All, vol 2

Butlereita tein toisenkin. Kukikas puuvillainen päälikangas ja harmaa vuorikangas. Kovikkeita en käyttänyt nyt niin paljoa kuin viimeksi, ompelu olikin helpompaa, mutta se kostautui lopputuloksessa. Ehkä sittenkin olisi kannatanut uhrata hermoja ja ompelukoneen neuloja tuhdimpaan kovikekangasmäärään.

Laukku matkasi helmililjoineen päivineen äitilleni.

"Se kolmas"

Aikoinaan ehdin jo mainita, että tällä kertaa ei tulisi kolmatta vaikka kaksi jo olikin... mutta tulihan se kuitenkin; Ei kahta ilman kolmatta:

Kaavat: Ottobre Woman 2/2008
Kangas: Eurokangas, palaosasto

Kangas on löytö Eurokankaasta, vaarinkalsarikuvioinen joustotrikoo, ompelu oli vähän tuskaisaa, mutta lopputuloksesta tuli mieluisa. Hihan ja päänteiden viimeistelyyn käytin vähän paksumpaa mustaa neulosta, olisi ehkä saanut olla ohuempaakin, mutta ompa tuo tuohon "olestunut" pesujen myötä. Kangas on namia, eikö?

Pupun uudet vaatteet

Liberon pupun originaalit kuteet olivat kadonneet jonnekin lelujen syövereihin ja pupu jurotti pitkät ajat ihan nakkena, kunnes muruseni kauniisti pyysi, että tekisin sille uudet vaatteet.


Pienistä kankaanjämistä syntyi helposti liivimekko, joka suljetaan tarranauhalla takaa. Eteen on aplikoitu nalle ja pään- ja hihantiet on huoliteltu vinonauhalla. Pupun korvan taakse tein vielä "neilikan" riipimällä kuteita pois kankaanpalasta ja kurttaamalla sen kiinni pieneen kuminauhalenkkiin.

Muruseni oli varsin tyytyväinen pupun uusiin kuteisiin ja näin se on kulkenut jo lukemattomat kerrat mukana tarhassa ja päiväunilla.

Kastelahjuksia

Talvella sukuun syntyi pari uutta prinsessaa, joiden kastejuhlia on vietetty keväällä. Ensimmäisen neidin lahjat unohdin kuvata, mutta ne ovat muutoin samat, paitsi ruutukankaan tilalla on nallekangasta.

Pakettiin kasasin äitiyspakkauksen peiton mitoilla tehdyn pussilakanan, kangassuojuksen valkoiseen rottinkikoriin ja pienen pussukan.

Kortinkin tein tällä kertaa niin, että se kestää pienen neidin tutkiskelut, sillä se on kokonaan kankaasta ja kuvat on aplikoitu aiemmin mainitusta nallekankaasta.

Butleria täälläkin!

Olen ihastellut toisten Amy Butlereita, erityisesti Sophia Carry All ja Weekender -laukkuja. Viimeisimmän viikonloppureissun vaatekassia pakatessa tilasinkin sitten kaavat noihin kasseihin, sekä muutaman saman tuotannon kankaan. Tilaukset tulivat nopsakkaasti ja pääsin tekemään koeversion ("kamalimmasta" kankaasta). Olen ihastunut ja maltan tuskin odottaa että pääsen tekemään seuraavaa.

Amy Butler Sophia Carry All, kangas on vähän villi.

Vuoren tein kätköistäni löytyneestä vaaleasta vuorikankaasta ja se toimii hommassaan vallan mainiosti. Kaksiosaisten taskujen sijaan tein muutaman täsmälokeron kynälle, kännykälle ja avaimille. Avainlokeron vieressä on myös vuorin saumaan ommeltu pieni renksu, johon avaimet voi kiinnittää niin että ne taatusti olisivat aina siellä missä pitää... Laukku on oikea tilaihme ja ulkoisesti hyvin ryhdikkään näköinen. Töissä laukku sai hurjasti huomiota ja kehuja, kiitos niistä!

Laukun tekeminen ohjeiden mukaan oli heppoa ja sujuvaa. Ihan kaikki kangaskerrokset eivät aina sopineet koneen paininjalan alle, mutta kun sopivat, jaksoi kone vääntää ilman ongelmia. Neulojakaan ei mennyt ainoatakaan, kerran sain verinäytteen sormen päästä. Vuoresta tuli liian iso ja sitä jouduin hiukan pienentämään ja siltikin se jäi reiluksi. Pohjaan en tehnyt erillistä pohjapalaa vaan lisäsin ohuesta ja taipuisasta leikkuulaudasta leikatun suikaleen suoraan päällisen ja vuorin väliin (se on "ommeltu" kiinni, jotta pysyy varmasti paikallaan).

Työtä laukussa oli jonkin verran. Periaatteessa 1 ilta meni materiaalien hommaamiseen ja pesemiseen. Toinen ilta meni kaavojen ja kankaiden leikkaamiseen. Kolmas ilta meni lukemattomien kovikekankaiden silittämiseen. Neljäntenä ompelin päällisen ja viidentenä vuoren. Kuudentena laukku keikkui olkapäällä.

Toisen laukun kankaat on jo osin leikattu. Weekenderiin kerään vähän rohkeutta kun se on netin mukaan ollut aika haastava...

Lämpimän ja kylmän välimailla

Uskomatonta, kuinka hankalaa kaupoista on löytää mitään, kun on itse rajannut aivoituksensa jo etukäteen - liian tiukoiksi. Halusin tirppanalle haalarin, joka olisi lämmin nollan tuntumassa, mutta ei liian kuuma, jottei tartteisi leikkiä aina hiki hatussa. Kaupoissa oli tarjolla vain ihan ohuella vuorella olevia haalareita tai toppahaalareita. Hmmph. Mikä neuvoksi? Selasin pikaseltaan hyllyyni kertyneet Ottobret, ja tulos oli aika laiha... tarjolla oli yksi haalarin ohje. Saa luvan kelvata.

Kankaat löytyi Eurokankaasta - joskin noiden mukana muutti meille pussillinen muitakin kankaita. Alaosa on tumman harmaata Wertexiä ja yläosa limen vihreää ulkoilukangasta. Vuori on vaaleanvihreää fleeceä ja hihoissa+lahkeissa on lisäksi vaaleanvihreä vuorikangas luistoa lisäämään (siis pukemista helpottamaan). Heijastinnauhan pätkät on molemmissa hihoissa, molemmissa lahkeissa ja selässä. Huppukin on olemassa - heijastinten kera, mutta en ole paukutellut sen neppareita kiinni syystä, että en saa reiäntekovimpainta menemään kankaasta läpi ja reiän teko vaatii hiukan kikkailua. Toivottavasti tuo kertoo siitä, että kankaat ovat hyvin vahvoja myös käytössä.



Mallin väritykset valitsin yksinkertaisesti vain niin, että yläosa on vaaleampi ja alaosa tummempi. Mallia modasin sen verran, että pyöristin tuulikaitaleen nurkat ja lisäsin vyötärölle tyttömäisen röyhelön. Lahkeita ja hihoja jatkoin hiukan normaalia pidemmiksi, jotta ranteet ja nilkat pysyvät suojassa kaikenlaisen leikin tiimellyksessä.

Vuorifleecestä (ja Tiimarin koristetarranauhasta) syntyi myös kiva myssy, suojaa hyvin korvia.

Isoveli sai myös samanlaisen myssyn.

Retkieväät

Haalarista tuli menestys! Tyttö on ollut innoissaan haalaristaan ja on saanut siitä paljon kehujakin. Kasvunvaraa on sen verran, että menee hyvin vielä keväälläkin (ja ensi syksynä?).

Haalarin malli: Ottobre 4/2005
Myssyn malli: Ottobre 4/2003

Kankaat: Eurokangas (myssyn nauha Tiimarista)

Kässäpussit

Tuo edellisessä postauksessa mainittu Lehti pitsi huivi on saanut majakseen retrokkaan kässäpussin. Puuvillakangas on löytynyt äitini kätköistä, punainen nauha on jokin rusettinauha joka on varmaan tullut kätköihini joululahjakääreistä ja kellertävän kukertava nauha on tilattu Kangastukusta. Meinasin ensin tehdä tuosta herkusta marjakankaasta pikkuneidille topin, mutta sitten en kuitenkaan raaskinut. Toppi nimittäin jäisi pian pieneksi ja käyttämättömäksi ja omat lapsuusmuistoni (kyllä, kankaassa on muistoja kun olen ihaillut sitä joskus pienenä) hautautuisivat jemmavaatteiden joukkoon. Kässäpussi olikin sitten seuraava idea, ja siinä se kulkisi niin kauan mukanani kuin vain tohdin sitä katsella. 

Molemmat pussit ovat vuoritettuja. Pussien väreihin olisi sopinut kellertävä tai vihreä vuori, mutta jouduin tyytymään tavalliseen valkoiseen sillä kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-oitis -syndrooman vuoksi en voinut jäädä odottamaan uusia kangashankintoja vaan minun oli tyydyttävä tulvavarastojeni antimiin. Vaikka kankaassa on valkoisiakin marjoja, niin silti valkoinen vuori on hiukan pliisu.

Pikkupussilla on tarkoin harkittu käyttökohde. Tai pikemminkin se on kehitetty tarpeeseen. Se on keränsuojus ohkaisia pitsihuivilankoja varten. Aikaisemmin pidin kerää muovipussissa, jottei kerän pinta nyhjääntyisi ja sotkeentuisi pitkällisen neulonna jälkeen. Nyt voin suojata keräni hiukan sivistyneemmin:

Ja lanka juoksee nätisti pussukasta ulos...

Voihan rypytys ja puhvitus!

Tämä takki lienee jo puhvien ja rypytyksien liioittelua? Olen jonkin aikaa ideoinut vähän tämän tyylistä takkia, mutta aivan oikeita kaavoja ei ole sattunut kohdalle, joten käytin sitten hiukan luovuutta. "Runko-osaa" varten kaavat löytyi Modasta (1/2004; Tikattu jakku 1b), joskin laitoin vetskarin tilalle nepparit ja korvasin mallin taskut omilla. Hihoihin poimin idean Ottobre Woman 5/2008 lehdestä (malli 13), mutta harmikseni niistä ei tullut ihan niin puhvit kuin oli tarkoitus. Ranneosuuden tein pidempänä, jotta siihen saa pienen käänteen. 

Ihan vaalea kitin värinen ulkoilupukukangas on ostettu Klaukkalasta jonkin kangaskaupan loppuunmyynnistä, ja kun halvalla sai, niin ostin sitä aikoinaan aika paljonkin. Ja koska en pitänyt laisinkaan ajatuksesta, että saumavarat näkyisivät vaalean kankaan läpi, ratkaisin pulman ompelemalla takin kaksinkertaisesta kankaasta. Lisäksi hempeilyn nimissä vuoritin takin vaalean punaisella vuorikankaalla. 

Taskut on ihan hyper puhvit, meninköhän liian pitkälle? Sisäpuolella on oma merkki ja ripustusrenksu.

 

Nepparit on herkut, niitä olen tainnut joskus ostella (tuon vuorikankaan kera) kangastukusta. Sitä mestaa voin suositella, palvelu on hyvää jos vain sattuu olemaan jotain kyseltävää heiltä.

Kunpa nyt vaan "kesäkelit" jatkuisi niin, että tarkenen kulkea tuolla takilla ulkosalla. Onhan siinä tosin kolme kerrosta kangasta päällekäin, joten en taida ihan ensimmäisillä viileillä kylmettyä. 

Kaikki tämän kesän ompeleet ovat syntyneet tulvavarastojeni antimista. En ole ostanut ainoatakaan uutta kangaspalaa (öh, paitsi tunikan kankaan taisin ostaa tänä kesänä, mutta se on vaan pisara meressä) ja olen itsestäni ylpeä! Tulvavarastoissani on vielä aikamoinen määrä kangasta, lankaa ja askartelutarvikkeita, joten jos nyt satun jäämään tulvan (tai maanjäristyksen tai tulivuorenpurkauksen) vuoksi kotiin saarroksiin, niin eipähän ainakana heti lopu tekeminen kesken. Silti kyllä tekis hiukan mieli käydä kangaskaupoilla hipeltämässä ja nuuhkimassa että missä nyt mennään...

Toppi jos toinenkin

Aikaisemman topin malli oli ihan kiva (siitäkin huolimatta etten ole sitä juuri käyttänyt), joten päätin tehdä toisen. Nyt kankaana on jokin Neurokankaasta aikoinaan mukaan tarttunut hilebilemuotihömppäkangas, joka on koneelleni sieltä haastavimmasta päästä. Ompelu sujui kuitenkin ihan hyvin kun vaan muisti venyttää kangasta aina samalla tavalla ommellessa: Liian kovalla venytyksellä sauma alkaa "lieputtamaan" ja liian vähäisellä venytyksellä hyppytikkien riski nousee. Kaula-aukon liepeet on ommeltu huomaamattomalla pistolla niin, ettei paidan sisäänsä kätkemä varustus pääse pulpahtamaan tarpeettomasti kenenkään näkösälle.

"Ei kahta ilman kolmatta?" Nääh, tuskimpa ihan heti silti kolmatta teen. Onhan noita kivoja toteuttamisen arvoisia malleja vaikka kuinka paljon (kuka piirtäisi ja leikkaisi kaavat, se ei oikein nappaa...?)

Tuttu tunika ja neulatyyny

Tuttu tunika jo monesta blogista. Malli Moda 3/2008, puuvillakangas Ylivieskasta jonkin kangaskaupan tarjouspalalaarista. Ihan kiva malli ja taskut on ihan hauskat, miinuksena on mammavaatemaisuus: "Mitä, minäkö raskaana? Ehei, ne nämä vaatteet vaan antaa sen vaikutelman...". Toivottavasti kyläreissulla ei satuta talouteen jossa on samanlaiset verhot...

Ainakin näissä blogeissa muistan nähneeni saman tunikan, mutta olen kyllä suht varma että se oli vielä jossain muuallakin. Ja jollain oli vielä lisäksi hihallinen versio...

Anni

Hannaliini

Jaana

Kaisa

Hei, ota jo kädet pois taskuista!!

Ja tämä neulatyyny... tämähän on jo klassikko. Tässä hiukan kookas versio joka syntyi hetken mielijohteesta tunikan jämäpaloista. Itseasiassa tunikakangasta jäi vielä sen verran, että sitä saattaa näkyä joskus jatkossa vielä jossain pikkuneitiversiossa... 

Samanmoisia neulatyynyjä on havaittu ainakin seuraavissa blogeissa (poimin nuo blogit googlen kuvahaulla, mutta olen ihan sikavarma, että moni blogivisiiteillä näkemäni neulatyyny puuttuu tuosta listasta):

Huopanen ja toinenkin

Inka

Lissu

Lotta

May

Ninuska

Paula

Pauliina

Soile

Tinna

Toscana

Ihgu löytö!!

Elokuun alkupuolella löysin kirppikseltä ihanan vauvanuken kehdon. Se on aika pieni, suunnilleen pienen barbinuken mittaiselle nukelle sopiva - ei siis alkuunkaan tarpeeksi iso super über suositulle Baby Bornille - mutta kaipinpuolin muutoin niin suloinen että se lähti oitis minun mukaani. Kehto on aivan ehjä ja maalikin on ihan hyväkuntoinen, joskin hiukan haaveilen porkkanahtavan punaisen sävyn vaihtoa johonkin vähemmän retroon, mutta nyt toistaiseksi se käy ihan tuollaisenaan.

Hamsteri kun olen, niin tulvavarastoistani löytyi kehtoon aivan passelia vuodevaatetarvetta ja vielä kierrätys sellaista. Patjan leikkasin äitiyspakkauslaatikon mukana tulleesta superlonista (palvellut kahden pienen vauvan pehmikkeenä). Tyyny tuli valkoisesta lakanakankaasta (jämäpaloja jostain aikaisemmista tekeleistä) ja täytteenä on vanua (ylimääräiset täytteet jostain ostoisesta tyynystä). Peittona toimii ohut lirularulittana vauvan tyyny (ollut tyynynä ainakin meidän kahdella ja sitä ennen ties kuinka monella muulla vauvalla, sattui olemaan juuri sopivaa kokoa nuken peitoksi). Lakanakin löytyi, jokin aivan passelin kokoinen suorakaiteen mallinen vauvaliina tai jokin vastaava, joka on meille kantautunut kiertopalkintovauvanvaatteiden mukana. Tyynyliina, pussilakana ja patjan suojus on ommeltu vanhasta ihanasta pehmeästä tyynyliinasta, joka oli palvellut aikansa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja tässä jatkaa vielä elämäntyötään tyttäreni ilona, ja mikä parasta, nämä kaikki ovat irroitettavia, jolloin tyttäreni voi ne ottaa pois "pesua" varten.

Jos oisin nuken kokoinen, hyppäisin oitis kehtoon, potkaisisin itselleni hiukan vauhtia ja vaipuisin suloiseen uneen pehmoisten petivaatteiden välissä. Oiskohan päiväuniaika?

Röyhelöä ja rusettia...

Siljan kesäpaita on ommeltu mamin paidan jämäpaloista (ohuehko 100% puuvillaneulos) Ottobre 2/2005 kaavoilla, somisteena on satiininauhasta tehty rusetti.

Olen aivan ihastunut kaikenlaisiin röyhelöihin, vekkilaskoksiin ja puhveihin ja tämä paita on kyllä herkku! Tasaiset nätit laskokset kaula-aukossa on toteutettu käänteen alle ommellulla kuminauhalla ja hihansuun rypytys on ommeltu puolattavalla kuminauhalla. Sopiskohan mulle sama tyyli??

Ja kuten tuolla aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen kuluttanut kesäiltoja sekä ommellen että ommellessa kiroillen. Tässä yksi esimerkki siitä mihin tämä ompelukoneeni pystyy ihan äkkiarvaamatta keskellä suoraa saumaa:

Mamille paita

Ottobre Woman 2/2008 -lehdessä oli nätti toppi, joskaan ihan yhtä herkkua kangasta ei tulvavarastoistani löytynyt eikä tässä ole ollut aikaa kierrellä kangaskaupoillakaan. Hyvänä korvikkeena toimii kuitenkin aina vaaleanpunainen, eikö!?? Suruuttelin siitä (100% ohuehko puuvillaneulos) itselleni kesävaatteen ja yllätys yllätys, ompelu sujui suht sujuvasti ilman ihmeempiä takkuja tai hyppytikkejä. Osin jälkikin on ihan siistiä, kuten mm. nuo erillisellä kaitaleella huolitellut kaula- ja hiha-aukkojen reunat, mutta ylä- ja alakappaleen yhdistämissaumasta ei sitten tullut kovin esittelykelpoinen. 

Harmikseni paidan käyttö on jäänyt aika vähälle, sillä kaula-aukko on löysähkö ja vanhana ja konservatiivisenä ihmisenä en oikein pidä ritsikoitteni esittelystä... en vain ole saanut tehtyä muutamaa varmistuspistoa kaula-aukon reunaan niin että kappaleet pysyisivät nätisti paikallaan eivätkä esittelisi varustuksiani kaikille vastaantulijoille. 

Gallup: Voisitko pitää / pitäisitkö noin avaraa vaatetta töissä? Itse en tohdi vaikka en ole edes asiakaspalvelualalla vaan tavallisessa sekalaisessa toimistotyössä...

Kuin kaksi marjaa

Siljalle ja meidän kummitytöllemme ompelin kesäksi helleasut joihin kuuluu takaa solmittava helletoppi ja mamelukihousut (kaavat: Ottobre 2/2003). Kankaana mamelukihousuissa on tavallinen pinkki puuvillakangas (lakanakangas) ja topissa on kuviollista 100% puuvillakangasta. Topin solmiamisnauhat ja kaulus + hihansuut on huoliteltu lakanakangaskaitaleilla. 

Takanaolevat solmiamisnauhat antavat topille ilmettä ja toppi onkin ollut ykkösvalinta juhlaan, arkeen ja kauppareissuun sekä itse neidin itsensä että minun puolestani. Ja voitte vaan arvata miten pähee yhdistelmä tuo toppi on farkkujen tai tyttömäisten farkkukaprien kanssa!!

Myös kummityttö oli varsin tyytyväinen uuteen asuunsa ja pienenä vaatefriikkinä hänkin on sitä jo moneen kertaan käyttänyt. Ihkua kun pikkutytötkin tykkää pehmeistä paketeista!

 

Siljan asu on kokoa 98 cm ja kummitytön asu kokoa 104 cm.