Heirloom Knitting - the Frost and Ice shawl

Jaiks, sain sitten vihdoin ja viimein aatonaattona kovasti odottamani shaaliohjeen (oli muuten se jälkimmäisenä lähetetty versio, eli alkuperäiset ovat yhä jossain tienpäällä). Hyppysiä poltteli kovasti mallitilkun tekeminen, mutta vasta tänään ehdin aloittamaan sen. Puikot ovat 2,5mm ja tuosta ylemmästä kuvasta näkee hiukan koko luokkaa kun siinä on mukana minun naisellinen suuri räpyläni. Alemmassa kuvassa huivin alku on pingotettuna, jotta itse kuvion näkee paremmin. Lanka Grinasco Merinosilk ja malli the Frost and Ice shawl Heirloom knitting:ltä.

Fifi Wetterhoffin Silviasta on kohta metrin levyinen, eikä langasta ole mennyt vielä puoliakaan, Kevät-huivi on ihan alkutekijöissä ja tulee varmaan olemaankin niin kauan kuin nämä kaksi on työn alla, sillä 2,5mm puikot on varattuna! Muita töitä ei nyt olekaan varsinaisesti puikoilla, ideakopassa (ja romukopassa??) on kyllä vaikka mitä.

Kynsikkäitä, pipoja, patalappuja ja heijastimia

Kas niin, joulutohinoiden jälkeen on taas hiukan aikaa päivittää blogiakin. Sain sitten jo hyvissä ajoin valmiiksi isukin kynsikkäät, hiukan reilut tuli mutta eipä ainakaan purista tai kiristä. Lankana on tuttu Novitan Nalle grafitin harmaana. Mukaan askartelin vielä kalaheijastimen, joka on tarkoituksella ilman narua, sillä erähenkisenä heijastin on vain ylimääräinen oksiintarttuja. Toivottavasti tulee kuitenkin käyttöön ;-)


Pojalle ja pojan kummisedälle tein samanlaiset yksinkertaiset pipot myöskin Novitan Nalle -langasta. Mallin kehittelin itse ja siitä tulikin vallan toimiva. Suunnittelussa apuna oli myös mieheni, jolta kyselin mielipidettä muotoilusta. Pipossa ei siis ole käännettävää reunusta, se on täysin tyköistuva ja normaalivalaistuksessa heijastinnauhatkaan eivät juuri näy. Heijastinnauhat on pujoteltu kahden "oikean" silmukan väliin ja ommeltu mies_kattoon liimalla kiinni niin, että ne tarvittaessa hiukan joustavat eivätkä määrää pipon muotoa. 2 nurin, 2 oikein -neulos on niin joustava, että reilu parivuotiaan ja aikuisen pipot on tehty samalla silmukkamäärällä, ainoastaan korkeus vaihtelee.




Patalappujen saralta sain edellisen kantikkaan patalapun kaveriksi tehtyä virkatun pyöreän. Pätkävärjätyn Novita Huopanen -langan ominaisuudet eivät tule minun makuuni parhaiten esille tässä, neulottuna edestakaisinneuleena raidat olivat paljon tasaisemmat (ja huomattavasti leveämmät). Malli on omasta päästä, tai periaatteessa kenen tahansa omasta päästä, sillä taitaapa olla varsin yleisesti käytetty patalappumalli... se on siis virkattu kiinteillä silmukoilla ja reunassa on punaisella Huopasella tehty "piparkakkureunus". Malttamattomana huovutin jälleen käsin vaihdellen veden lämpötilaa koko "hanan skaalalla", apuna Palmoliven saippua.

Heijastimia värkkäilin aikani kuluksi useampiakin... pikkujoulumuistiaisiksi ja pimeän talven turvaksi mieheni sukulaisille. Kuvassa vaaleana näkyvät heijastimet ovat vain johonkin muotoon virkattuja pelkästä heijastinnauhasta, kierteisten pötkylöiden runkona on loput Novitan Nalle -langasta, (niihin kävisi mikä tahansa muukin jämälanka), reunassa on vain kerros heijastinnauhaa. Nuo jälkimmäiset muuten pyörivät kivasti akselinsa ympäri kun ne roikkuvat vapaasti langassa ;-)

Heirloom Knitting

Sain keskiviikkona sen kirjan ja se on aivan fantastinen! Siinä on silmäniloa ja hyviä ohjeita, kaikki mallit on selitetty myös kaavioin (mikä sopii tällaiselle suomalaiselle neulojalle). Valitettavasti silti se kovasti kaipaamani The Frost and Ice shawl ja toinen yksittäinen ohje eivät ole tulleet vieläkään. Ne on lähetetty kuitenkin samana päivänä niiden Rowanin lankojen kanssa ja ne langat tulivat jo ajat sitten. Kirja on lähetetty pari viikkoa myöhemmin ja silti sekin on jo tullut. Laitoin viestiä Heirloomille ja he lupasivatkin lähettää ko. ohjeet uudelleen heti ensitilassa ja jos jossain vaiheessa saan ne alkuperäisetkin ohjeet, niin he pyysivät palauttamaan ne. Sehän sopii kyllä, pääasia on, että pääsisin kokeilemaan Merinosilkin sopivuutta tuohon ihanana shaaliin.

Isukin kynsikkäätkin sain valmiiksi. Lähes. Langat pitäisi päätellä ja niitä langanpäitähän sormikkaissa kyllä riittää. Eipä olisikaan ollut juuri enempää aikaa niitä tehdä, kun isä tulee tänäiltana yhden yön pikavisiitille noutamaan meille lainatun työmaa-autonsa pois... Saanpahan sitten antaa samalla tuon pikku paketin mukaan, samoin kuin kaikki muutkin pohjoiseen menevät joululahjahuivit ja muut pukinkontin verneet.

Ah ja voi kun ne Heirloomin ohjeet nyt tulisivat pian. Jäin nimittäin nyt sairauslomalle ja sen jälkeen suoraan äitiysvapaalle; olisi kyllä aikaa ja intoa aloitella sitä huivia *jahkailee yhä*.

Suuria ja pieniä ostoja

Ihan ekkana täytyy muistaa mainita, että isukin kynsikkäät ovat neljää sormea ja päättelyä vaille valmiit. Jännä, että käsialat vaihtelee niin kovin, sillä laiskana jätin mallitilkun tekemättä (joo, olisi taas kannattanut niin olisi kynsikkäät valmistuneet jo viikko sitten). Ilman käsialan tarkistusta samalla puikkokoolla ja ohjeen suosittelemalla langalla loppujen lopuksi naisen käteen tarkoitetusta ohjeesta tuli niin iso, että se on varmasti isällenikin reilu. No, jos ne ovat niin suuret, ettei niitä voi pitää edes toisten sormikkaiden päällä, tai jos isällä ei ole ketään tarpeeksi suurikätistä tuttavaa, niin ehkä ne käy vaikka idätyspusseista männyntaimille... tai vastaavaa. Olisi taimella ainakin tilaa kasvatella juuriaan! Jospa ne kuitenkin olisi käyttökelpoisen sopivat.

Viime viikolla (vai oliko jo sitäedellisellä) sain Heirloomilta osan tilaamistani tuotteista. Helmen vaaleat Rowanin KidSilk Hazet tulivat (kuva alempana; Hazet muiden lankojen joukossa), mutta sitä toista pakettia, missä odottamani ohjeet on, ei ole kuulunut vieläkään. Aloin jo hätääntyä, kun ennen lankojen tuloa sain ilmoituksen että tuotteet on lähetetty kahdessa paketissa, mutta kun toista ei kuulunut niin tänään laitoin sinne viestiä. Onneksi mikään ei todennäköisesti ole hätänä, sillä he eivät olleetkaan lähettäneet toista paikkausta lankojen kanssa samanaikaisesti vaan vasta joskus tässä kuussa (tarkka päivämäärä lipsahti jotenkin ohi puhelimessa). Hyvää ja nopeaa asiakaspalvelua vaikuttaisi olevan! Noh, toivottavasti ne ohjeetkin tulevat pian. Samalla tilaamani kirja on myös ilmoitettu lähetetyksi, tällä menolla taidan odottaa senkin saapumisen ennen kuin alan tekemään huivia niistä ihanista Merinosilkeistä, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään vielä upeampi malli ;-)

Lauantaina pääsin käymään Menitassa. Ihana paikka. Harmi (tai onni) että se on niinkin kaukana. Noh, ostin sitten äitiysloman alkua (tai jotain luonnonkatastrofia) varten lankoja varastoon. Mukaan tuli ainakin Wetterhoffin Silviaa, ihana ruispuolukkapuuron sävy. Siitä aloitinkin jo toissapäivänä tekemään huivia 2,5mm puikoilla ja ihan vain yksinkertaisesta langasta. Huivin mallina on Fifi ja se näkyy tuossa allaolevan kuvan taustalla. Yhden "salmiakin" leveys on n. 3,5 cm ja huiville ehti kertyä leveyttä jo noin 80 cm. Paljonkohan sille tarvitsisi leveyttä jotta siitä tulisi sopivan reiluhko kaulahuiviksi, ei siis kuitenkaan miksikään hartiahuiviksi...



Lisäksi tuossa kuvassa on Grinascon VIP -mohairia (2x25g), vahvuudeltaan se on samaa luokkaa kuin Rowanin KidSilk Haze, mutta tuossa on hiukan tekokuituja silkin tilalla. Niiden vieressä on aikaisemmin mainitsemani Hazet (4x25g) Heirloomista ja oikeanpuoleisimpana on ihanat vaalean limen vihreät Dropsin Alpaca -langat (4x50g) sekä Grinascon Flavia Baby Merinovilla (50g). nämä vihreät haaveilevat muuntautumisesta Aino-vauvan vaatteeksi vaikka ovatkin (alpaca) käsin pestäviä lankoja. Tuo tummanvihreä näytti kaupassa kivalta tehosteelta noiden vaaleiden limejen joukkoon, mutta kotona siitä tuli "morkkis"... Voi olla että se hakeutuu johonkin uuteen kohteeseen ja sen tilalle tehosteeksi tulee jotain aivan muuta...



Ja ne aikaisemmin mainitsemat silkitkin tulivat Thaimaasta. Oikein syvän tumman punaista paksua silkkiä n. 4,5m ja hiukan kapeampaa ja ohuempaa ruskeaa silkkiä n.5m, yhteensä hiukan päälle 80€. Varsin kohtuullinen hinta suomen hintoihin verrattuna, kunhan joskus saan varteni juhlakuntoon, niin kylläpä onkin sitten kiva tehdä noista silkkinen puku.

Ja viimeisenä vielä kaikista suurin ostos: Hummasin suuren osan veronpalautuksista uuteen kameraan! Canonin EOS 350D saapui tänään ja on vienyt minun sydämeni! Siis uskomatonta kehitystä tapahtunut edellisen kameran hankinnan jäljiltä! Nyt sillä hintaa mitä aikoinaan (2002?) maksettiin Canonin Power Shot S30 kamerasta (3,1Mb) sai nyt jo 8 megaisen canonin ja mikä kuvausnautinto!!! Siis oikeasti on aivan uskomatonta, että kamera ottaa kuvan jotakuinkin juuri silloin kun minä painan nappia sormella, eikä vasta noin sekunti sen jälkeen. Mieskään ei ehdi enää laittaa silmiään kiinni kuvaa otettaessa, minkä se ehti entisellä louskulla tehdä varsin mainiosti. Vilkkaasti liikkuvasta pojastakin saa kokovartalokuvia, eikä pelkästään kantapäitä kun muu kroppa on jo ehtinyt karkaamaan kuvasta. Jo pelkästään kameran käynnistäminen tapahtuu hetkessä ja on heti kuvausvalmis kun entistä sai odottaa jopa pari sekuntiakin. Aivan mieletön peli, nyt kun ehtisi hiukan enemmän harjoittelemaan sen käyttöä!

Mutta nyt sohvalle hetkeksi. Huomisaamuna on vuorossa sokerirasitustesti, joten olen tässä 12 tunnin ravinto/nestepaastolla ja huomisen vietän kotona pekkasella kun en kuitenkaan ole tuon testin jälkeen kovin häävissä kunnossa. Muutenkin kunto on ollut aivan äärettömän surkea, tukala ja ahdistava, mutta minkäs teet; raskaus kun ei ole sairaus niin ei pitäisi valittaa.

Huopaa, huopaa ja huivia

Sain sitten illalla valmiiksi sen korini ja laitoin sen muun punertavan pyykin seassa pyörimään 40'C:n peruspesuun. Tuli kerralla suht valmiiksi, pohja jäi ehkä hiukan kuperaksi, mutta en jaksa nipottaa... sitä ei varmaan saisikaan suoraksi kuin ehkä käsin huovuttamalla tai saksilla ja neulalla. Alla pari kuvaa ennen huovutusta, valitettavasti mitatsuhteet ei näy mistään, kun tuossa yhdessä kuvassa kätenikin on korostunut järjettömän suureksi. Kori on kuitenkin ihan näppärän kokoinen esim. vaiheessa olevan neuleen koriksi, huiveistani mikä tahansa sopisi sinne heittämällä, neulepaidoistakin varmaan kaikki muut paitsi Novitan Jumbosta tehty neuletakki voisi tehdä hiukan tiukkaa.

Korin yläreuna on vahvistettu ylimääräisellä pylväsrivillä, pohjan ja reunan liitoskohtaan ulkoreunaan on virkattu rivi puolipylväitä rakenteen tukemiseksi. Sanka on reilu 5 cm leveä kaistale, joka on virkattu putkeksi lähes koko matkalta, ainoastaan molemmat päädyt ovat auki jolloin sanka liittyy ehkä hiukan tukevammin itse koriin. Ihan ok kori näin ekaväkerrykseksi ilman ohjetta.

PATALAPPU

Korin jälkeen viimeistelin valmiiksi myös patalapuntekeleeni. Kameran salamavalo valitettavasti säätää Novitan Huopasen (punertava liukuvärjätty) värit ihan uuteen uskoon. Patalappu on neulottu 30 silmukalla ja sen mitat ennen huovutusta on 28x35 cm. Ja patalappujahan on sitten ihan varmasti helpompiakin tapoja tehdä, tästä ei tarvitse ottaa mallia ellei halua tehdä moninkertaista työtä ;-).

Patalappu ennen huovutusta.

Patalappu huovutuksen jälkeen.

Reunat leikattu pyöreiksi

Reunoihin virkattu reunus punaisesta Huopasesta.

Reunan virkkaus: Virkkasin ensimmäisenä koko patalapun ympäri kiinteitä silmukoita. Koukun saaminen huopuneen materiaalin läpi oli aika tuskaisaa, teki mieleni jo kokeilla nahkapastaa tai vastaavaa, mutta sinnittelin pelkällä virkkuukoukulla. Kiinteiden silmukoiden "etureunan lenkkiin virkkasin kierroksen piilosilmukoita niin, että itse silmukka tuli patalapun etureunalle ja lanka kulki kiinteiden silmukoiden keskellä. Tämän jälkeen virkkasin ketjusilmukoilla renksun, jonka kiersin vielä kiinteillä silmukoilla. Ja vielä yksi kierros piilosilmukoita koko patalapun ympäri, mutta tällä kertaa kiinteiden silmukoiden takareunaan (patalapun nurja puoli virkkaajaan päin) niin, että lanka kulki edelleen kiinteiden silmukoiden keskellä ja itse silmukat tuli patalapun taustapuolelle. Samalla tavalla voisi jatka uuden piilosilmukkarivin näihin viimeisimpiin piilosilmukoihin, jolloin reunasta tulisi vielä paksumpi, mutta tuo riitti tähän. En ole missään tuollaista nähnyt käytettävän tai neuvottavan, mutta minusta se toimii äärettömän hyvin korostavana ja paksuna reunana juuri patalapuissa ja muissa paksuissa pinnoissa.

Valmis patalappu, odottaa vain kaveria itselleen, hiukan lisärekvisiittaa (servettejä, suklaata, kynttilä tms.) ja käärepaperiin päätymistä. Tämäkin on siis matkalla korvatunturin kautta sukulaisille ;-).

KIRI

Loppuillasta oli vielä pieni hetki aikaa harrastella silmät ristissä ennen nukkumaanmenoa. Kaivelin printtaamani Kirin ohjeen ja aloitin sen tavaamisen. Pienen takertelun jälkeen sainkin sen aloitettua ja nyt se on tässä vaiheessa, koko riittäisi ehkä barbielle mutta tavoitteena on jatkaa se itselleni. Puikkokoko on 2,5mm ja lanka on kirpparilta löytämääni ohutta villa(?)lankaa.

Edellisen mallitilkun tuosta langasta Kevät-huivin ohjeella yritin värjätä mustikalla (heh, siitä ei ole sen enempää mainittavaa) ja toheltaessani mallitilkku huopui jonkun verran. Ei taida suoraan kertoa mitään totuutta, mutta rajannee jotain vaihtoehtoja pois. Itse pidän tuota yhä ihan vain villalankana, mutta en tietenkään mene takuuseen etteikö siinä voisi olla jotain keinokuitua, esim. polyamidia tms. joukossa.

Mallina Kiri on minusta aivan ihana. En voi edes sanoin osoittaa kunnioitustani mallineuleen keksijälle tai suunnittelijalle! Neulottavuus on myös varsin hyvä, eikä ensimmäisten kuvioiden jälkeen tarvi enää lukea karttaa. Tämä on ensimmäinen huivini, joka aloitetaan keskeltä, joka päivä oppii siis jotain uutta.

Pohdintaa ja odottelua

Enpä tietenkään malttanut olla tekemättä mallitilkkua tuosta minut vieneestä merinosilkistä, vaan illan ohjelmiston pyöriessä taustalla tartuin 2,5 mm puikkoihin (pienimmät, jotka olivat vapaana) ja tein pikkiriikkisen mallitilkun johon heitin summamutikalla muutaman langankiertoreiänkin pitsineuleen idean esiintuomiseksi. Lanka on niin ihanan ohutta, että itseasiassa tuolla mallitilkun silmukka- ja kerrosmäärällä olisin tehnyt jo neuletakin takakappaleen yli puoleen väliin Novitan Jumbosta ;-). Joka tapauksessa olen nyt varmaakin varmempi, että teen juhlahuivini yksinkertaisella langalla ja jäljelle jääneestä teen sitten pienemmän käyttökaulahuivin kaksin- tai kolminkertaisena, jolloin se kestää varmemmin kulutusta. Sormia syyhyttää niin vallan mahdottomasti, mutta Heirloomin ohjeet eivät ole vielä tulleet. Ehkäpä ne tulisivat tänään *odottaa toiveikkaana*...

Isukin kynsikkäiden kanssa on ollut ongelmia. Ekat versiot tein naisten kynsikäslapasen ohjeella, lisäsin hiukan silmukoita mutta puikot oli liian suuret joten jäljestä tuli liian löysää ja mitat olisivat olleet sopivammat villasukalle kuin käsineelle. Purin siis aloitukseni ja kävin puikko-ostoksilla. Kapeammilla puikoilla tein uuden version käyttäen edellistä silmukkamäärää, mutta tulos oli edelleen liian leveä. Arvioin uuden silmukkamäärän ja purin jälleen. Seuraavaa versiota sinnittelin peukalokiilan puoleen väliin asti yrittäen hahmottaa ja arvioida käsineen leveyttä; ei-niin siro käteni sopisi sinne varmaan puoltoista - pari kertaa vierekkäin. Höh. Purin kynsikkään taas ja siirsin langan puikkoineen syrjään loppuillaksi. Täytynee varmaan ottaa vain suuntaa-antavat ohjeet ja laskea silmukat ym. oman mallineuleen mukaisesti niin pääsen helpommalla. Tästä olisi pitänyt aloittaa alunperinkin, mutta otinpa taas riskin valmista ohjetta seuratessani.

Puikko-ostoksilla käydessäni täydensin myös Novitan Huopanen -vajauksen ja eilen sitten jatkoin korini virkkaamista. Tänään olen ollut ihan äärettömän väsynyt ja kurkkua hiukan kuviaa ja kaihertaa, joten taidankin ottaa illan ihan täysin levon kannalta - ja virkata tuon korin valmiiksi. Ellei sitten Enklantiasta tule ohje-postia...

Mutta hei, yks kysymys olisi teille tietäville (jos siis joku eksyy lukemaan tätä pikkuista blogiani): Mitä tehdä Novitan Teddy -langasta tehdylle paidalle, jossa on liian leveät ja raskaat hihat? Olen muutama vuosi sitten neulonut itselleni hiukan vartaloa myötäilevän, mutta silti löysähkön neuleen ruskeasta teddystä, avaralla V-kaula-aukolla. Halusin reilut hihat, mutten hoksannut ottaa huomioon että käytännössä ne jo painaa aika paljon. Niissä onkin sitten massaa niin paljon, että ne vetää jo neuleen yläosan epämääräisen malliseksi, eivätkä ne oikein ole kivat päälläkään. Tunnen kuitenkin itseni, eikä minun varmasti tule purettua valmista muutaman kerran pidettyä neuletta, mutta tuollaisena en sitä tule silti pitämäänkään yhtään kertaa, sillä epäonnistuminen kaihertaa mieltä liikaa. Voisinko siis ottaa vaikka ompelukoneen ja saumurin, ja hurauttaa 5-10 sentin päästä hihan saumasta niin, että hihasta tulee kapeampi (yläosan ja ylähihan istuvuus on muistaakseni ihan ok, joten hihasta voisi vain poistaa osan sen leveydestä), vai kiikutanko neuleen suoraan kirpparille tai johonkin keräykseen pois omista silmistäni?

Hiukan vastaava ongelma minulla on myös yhden 7-velj. neuletakin kanssa, jonka olen tehnyt leveästä ribbineuloksesta tyköistuvaksi. Jostain kumman syystä en ole tehnyt miehustaan tarpeeksi suuria koloja hihoille, joten neuletakin olat eivät myötäile muotojani olkapäiden kohdalta, vaan molemmille puolille jää haarniskamaiset terävät, tyhjät kulmat. Siis sellaiset tyhjät kolot mitkä saisi esim. täytettyä 80-luvulla huippusuosituilla olkatoppauksilla *yökkii ja oksentaa*. Onko tähänkin ainoa keino ottaa ja purkaa, vai voiko olat korjata ompelukoneella + saumurilla vai jatkanko vain neuletakin käyttämistä "rönttävaatteena" (siis esim. lämmikkeenä sienireissulla tai rakennustyömaalla...)? Neuletakki on muuten oikeasti tosi kiva ja sopisi moneen eri käyttöön, mutta ne olkapäät aiheuttaa minulle huimausta ja pahoinvointia.

Ja lisäys vielä tähän loppuun, että kuten arvata saattaa, niin nuo molemmat "epäonnistuneet" neuleet on tehty omilla malleilla!

Merinosilkkiä

Ah, sain ne jo nyt!! Kaksi ihanan pehmeää vyyhteä Grinascon merinosilkkiä, sävy 351 joka on kuin tummaa luumua. Juuri minun lempiväriäni! Kakkosvaihtoehtona oli tumma harmaa, mutta kyllä tämä on aivan ehdottoman huippu juttu. Mies tuli minun vapaasta tahdostani vyyhtitelineeksi kun kierittelin toisen vyyhdin sisältä juoksevaksi keräksi. Aikaa siihen meni kyllä, vaikkei sotkuja juuri tullut vastaan. Uskon kyllä, että lanka on mitä ihaninta neulottavaksi, houkuttelisi kovin jopa kokeilla sitä ihan yksinkertaisena, mutta se lienee kuitenkin liian suuri haaste. Ja lanka on niin mielettömän ohuttakin, että hiukan pelottaa jos sitten vaivalla valmiiksi saatu ihana huivi ei olekaan kestävä. Toisen vyyhdin jätän vielä kerimättä, sillä jos tuo yksi kuitenkin riittää ja saan huivin valmiiksi kohtuullisessa ajassa, niin voin käydä vaihtamassa tuon toisen vyyhdin johonkin toiseen sävyyn. Namkis, nyt vain tarvii saada ne Heirloomin mallit kotiutettua, ystävällinen mieshenkilö viestittelikin jo, että ne on laitettu matkalle maanantaina.

Viime kirjoituksessa puhuin "väliaikatöistä" ja eipä tullut tehtyä pientä virkattua koria koeversioksi, vaan tein Huopasesta liinan Novitan sivuilta löytyvän huiviohjeen innoittamana. Tuli ihan kiva, kuvassa liina komeilee tuolin karmilla, mutta kuvasta saanee kuitenkin idean selville.

Tuon liinan tehtyäni oli taas tekemisen ongelma. Siis ongelma siinä että mitä tehdä seuraavana. Joten aloitin punaisesta monisävyisestä Huopasesta patalapun teon. Se on vaiheessa, mutta olen ottanut siitä kuvasarjaa, jonka voin esitellä sitten myöhemmin. Tänään Jumbosta tarttui mukaan ohuemmat sukkapuikot isän kynsikkäitä varten ja pari kerää punaista Huopasta korin jatkeeksi, eilen saapui postissa myös alakuvassa loistava heijastinnauha. Mutta kuka nyt tuon Merinosilkin rinnalla pystyy enää tekemään muita töitä, ainakin jonkinlainen pieni neulekoe on suoritettava! Ja heti!

Kevät -huivi ja huopanen-kori

Dodih, nyt on sitten viimeinenkin keskeneräinen huivi viimeistelty valmiiksi. Tein sitten tuosta pinkistä Kevät-huivista sellaisen "aikuisten" kokoisen, katsotaan kenen pakettiin se piiloutuu. Värinä tuo pinkki on hiukan haasteellisempi, se ei taida ihan jokaisen asusteeksi käydä. Onneksi huiveja on kuitenkin enemmän kuin naisväkeä suvussa, joten ei haittaa vaikka jokin huivi ei "löydä" omistajaansa eli onneksi ei tarvitse väkisin lahjoittaa kenellekään.





Novitan Huopasesta olen ideoinut isohkoa koria, jonka sitten eilen aloitinkin kun Huopaset sattuivat ensimmäisenä käteeni lankakoristani. Hiukan on vielä langan käyttötuntuma hakusessa, kun en ole siitä tehnyt kuin sen yhden pikkulaukun aikaisemmin ja senkin neulomalla. Tämän teen virkkaamalla enkä yhtään tiedä, että mitä tuleman pitää... mutta sehän näissä kokeiluissa onkin niin hienoa! En ole edes päättänyt vielä, että heitänkö valmiin korin pesukoneeseen vai yritänkö käsinhuovutusta. Sen verran sentään tiedän, että olen hahmoittanut korin muodon päässäni, en vain tiedä kuinka virkattu materiaali huopuu joten voi olla ettei lopullisesta korista tule ihan saman mallinen kuin olen ajatellut. Neulottuna Huopanen tuntui kitistyvän tosi paljon korkesussuunnassa ja jonkin verran leveyssuunnassa. Pitäisiköhän vielä tehdä välityönä pikkuinen vastaava purnukka tuosta langasta jotta tietää miten sille käy. Tuo punainen lanka loppuikin tähän hätään, jäljellä olisi vain moniväristä punaista (jota en tuohon halua käyttää) ja valkoista, jota käytän tuon viimeistelyyn, joten kori on nyt väkisinkin hiukan holdissa. Eli nyt ostoslistalla on punaista Huopanen -lankaa ja nro 3 sukkapuikot isukin kynsikkäitä varten. Mutta nyt on taas ongelma; iltaa on vielä vaikka kuinka monta tuntia jäljellä, eikä minulla ole "yhtään" työtä jota voisin jatkaa (muinaisjäänteisiin en siis aio koskea vieläkään!!!). Täytynee varmaan aloittaa jotain uutta... tai sitten tehdä se Huopasen "koepuserrus".

Bibo

Purettuani isukin kynsikkäät eilen, aloitin sitten Bibon tekemisen Novitan Ainosta, tänään sain sen valmiiksi ja jo käyttöönkin pikku ulkoilulle. Nyt nuo vinot oikeat silmukat tulivat hiukan paremmin esille kuin siinä edellisessä bibossa, lisäksi tämä on huomattavasti lämpimämpi. Kuvassa bibon kanssa poseeraa reilu parivuotias poikani Markus. Ja kyllä, bibo sopii vallan hyvin minullekin ;-)

Pinkin KidMohair Kevät-huivin ajattelin viimeistellä tänään... pari riviä sitä ehdin jo neuloakin ja nyt puuttuu enää silmukoiden päättely ja hapsut. Mitäs sitten, kynsikkäitä en voi vieläkään aloittaa puikkopulan vuoksi, muiden miespuolisten lahjoja varten ei ole hommattu tarvikkeita ja tuon huivin jälkeen kaikki tämän aikakauden keskeneräiset työt on tehty. Hämmentävää, pitäisikö kääntyä vanhan neulekorini puoleen (sisällöstä onkin viitteitä vanhemmissä kirjoituksissa), aloittaa jotain uutta vai tehdä jotain ihan muuta. Hehheh, tuo viimeisin nyt jää tietenkin pois laskuista joten taidan aloittaa jotain... ehkäpä vaikka itselleni välillä, kietaisuneule Hazesta kyllä hiukan polttelee...

Minnalle vielä täälläkin kiitokset siitä, että vinkkasit Klaukkalan käsityökeskuksen olemassaolosta ja ennenkaikkea siitä, että sieltä saa lankoja!! Pistinkin sinne tilaukseen pari kerää Merinosilkkiä. Ja nyt juuri kuittasin loppuun tilauksen Heirloomille ja odottelen saapuvaksi heidän kirjaansa (Heirloom Knitting), yhtä erillistä huiviohjetta sekä neljää kerää Kidsilk Hazea. Nyt täytyy pistää kukkaronnyörit tiukasti kiinni ja umpisolmuun... ainakin sitten kun olen saanut täydennettyä puikkovarastojani ;-)

Kolmas Haapsalun huivi valmistui

"Lyhyestä virsi kaunis" tällä kertaa, naputtelen päivityksiä miehen läppäriltä eikä tämä ole mikään nautinto... Halusin tässä vain ilmoitella, että sain juuri senkin harmaan Haapsalun valmiiksi. Lanka loppui tosi tarkkaan, sillä olin leikannut hapsutkin varmuuden vuoksi valmiiksi, jotta ne ei jää tekemättä. Yhden kuvion leveyden verran jätin taas huivista pois, mutta silti pituutta kertyi vain n.12o cm + hapsut. Jos KidMohair olisi yhtään helpompi purkaa, niin taitaisin kyllä oikeasti tehdä tuon uusiksi. Muuten kyllä ihan ok, mutta pituutta saisi olla enemmän.

Haapsalun tilalle aloitin kynsikkäitä isälleni pukinkonttiin. Sitkeästi isä on niitä kysellyt jo reilusti yli 10 vuotta, ei nyt kyllä moneen vuoteen ole sellaisia pyytänyt, mutta itse en ole silti tätä toivetta unohtanut. Nämä sitten ovatkin elämäni ensimmäiset kynsikkäät, yhdet lapaset olen vääntänyt koulun käsityötunnilla. Noh, alku sujuu juuri niin kuin minun värkkäilyissäni yleensäkin... ei ole oikeaa ohjetta, ainoastaan jokin naisten kynsikäslapasten ohje, eikä ole oikean kokoisia puikkojakaan, nelosilla tulee liian löysää. Puran tuon siis heti alkuunsa ja teenkin pienempiä puikkoja odotellessa itselleni hiukan paksumman Bibon tumman luumusta Ainosta, tai siis ainakin aloitan. Nyt siis neulomaan, moro.

Branching Out

Kas näinhän se valmistui se viimeksi mainittu Branching Out -huivi, aikaa meni vain puolitoista iltaa. Tämän jälkeen otin puikoille harmaan Haapsalun. Tänään en ole neulonut silmukan silmukkaa, koko ilta meni torttujen paistamiseen ja askartelupakin sisällön tarkistamiseen; huomenna askarrellaan töissä kortteja. Kiva jakaa vaihteeksi ideoita isomman joukon kesken.

Kevät -huivi valmistui

Syksyssä ja pimeydessä on ehdottomasti omat ihanat puolensa; kynttilät! Rakastan oikean liekin lepatusta ja sen tuomaa henkistäkin lämpöä. Ja kynttilän liekin lepattaessa on ihana neuloa pukinkonttiin, vaikka mallin nimi olisikin hiukan ristiriitainen vallitsevaan vuodenaikaan.

Kynttilöiden ja kynttilänjalkojen tarjontakin on niin äärettömän laajaa, että jokaiselle löytyy jotakin. Itse raskin vihdoin ostaa tuon PartyLiten somiste-tsetin, sekä kassillisen erituoksuisia votiiveja. Kermainen kahvi, tai jotain sinnepäin, on kyllä aivan ihana tuoksu tällaiselle kahvipersoonalle. Ei värinsä puolesta ole ehkä kaikkein edustavin noissa lasississa aseteissa, mutta tuoksu kyllä korvaa sen pienen puutteen.

Eilen sain valmiiksi toisen puikoillaolevan Kevät -huivin. Ohjeen suomennoshan löytyy Ziinan blogista www.ziina.vuodatus.net, aivan ihana ja ah, niin helppo malli! Suosittelen kyllä jokaiselle! Tässä aamun hämyssä kävin nappasemassa uunituoreesta huivista kuvan. Uskon, että kaverini, jonka kuusen juurelle pukki käy tämän huivin heittämässä, pitää kyllä lahjastaan varmasti (tosin Mohairin irtoilevat kuidut saattavat rajoittaa käyttöä, mutta se huivin ominaisuus tulee kylkiäisenä, halusi tai ei!).

Lanka (2 kpl Novitan luonnonvalkoinen KidMohair) loppui melkein kesken, hapsuihin on käytetty kolme pitkää lankaa kuhunkin, mutta osaan jouduin laittamaan vain kaksi, sillä muuten olisi jäänyt 10-15 cm:n pätkä hapsuttamatta. Onneksi sitä ei huomaa valmiista huivista. Pinkin sävyinen huivi on yhä hiukan jäähyllä, kun en ole varma sen saajasta enkä näinollen oikein osaa päättää että minkä kokoisen siitä tekisin.

Tämän jälkeen vapautuneet puikot saivatkin työkseen toisen Branching Out -huivini, lankana yllätys yllätys: viininpunainen Novita Kid Mohair. Huivia ehdin tehdä illan BB-ohjelman aikana muutaman mallikerran verran, ehkä noin parikymmentä senttiä. Vaikka mallissa onkin hiukan useampi mallikerta, jotka eivät edes niin helposti jää minun mieleeni, niin silti senkin kuvion oppi ulkoa jo ensimmäisen huivin aikana muutaman mallin jälkeen. Mutta tästäpä lisää sitten kunhan huivi eteneee... tai valmistuu!

Lisää kankaita

Jippii, oli ihan unelmainen päivä. Takana on tosi onnettomat ja lyhyet yöunet, närästää, lonkkaa särkee ja on paha olokin väsymyksen vuoksi. Mutta päivä korjaantui kummasti kun pääsin ihan yksikseni kangaskauppaan ja kävinkin varmaan koko Petikon Eurokankaan kaikki kankaat läpi!! Tarkoituksena oli lähinnä ostaa jotain peruskankaita tulevalle Aino-vauvalle, joita voi sitten ommella tässä seuraavien kuukausien aikana, sekä makuupussikankaat. Ja kuinka sitä nyt pääsisikään ilman heräteostoja!!! Löytyi niin ihanainen karvakangas, että se suorastaan huuti pakalta mukaani. Se huuteli, että hänestä tulee taaperoikäisen Ainon juhlatakki, sellainen A-linjainen jonka helmoista näkyy suikale tuota pörröä, samoin mahdollisesti myös saumojen välistä. Ja niin se hyppäsi koriini;

Ja löytyi ihan perusnätit makuupussikankaatkin. Ottobre-lehden kaavaa ajattelin hyödyntää, päälle vakosamettia ja ohjeen mukaan sisälle teddyä, mutta päädyin kuitenkin fleecevuoreen. Väliin laitan ehkä vielä jotain lämmikettä, katsotaan nyt, mutta kankaat ovat tällaiset:

Ja peruskankaiden valikoimat vaatetuksen suhteen tuolla on aika pliisut, lapsille on lähinnä verhokankaita tai muita joustamattomia ohuita puuvillakankaita, fleeceä tai flanelia, mutta eiköhän yksivärisistä trikoista ja resorikankaista saa jotain ideoitua kunhan saan ne pesukoneesta ulos:

Aikast simppeli värimaailma tällä kertaa, ehkä ensikerralla laajennan muihinkin väreihin, ettei nyt aivan tule samaa syndroomaa kuin tähän mennessä on pojan kanssa: Kaikkialla on vain tumman sinisiä reisitaskuhousuja!!! Toki olemme parhaamme mukaan yrittäneet verhota pojan muihinkin sävyihin, samoin tulemme pukemaan Ainollekin muutakin kuin mitä näiden kankaiden sävymaailmat edustavat =D.

Lisäksi Eurokankaasta tarttui mukaan langat em. kankaille sekä hakaset tuota takkia varten ja pari kynää, toinen veden kestävä tekstiilimerkkauskynä ja toinen vedellä häviävä merkkauskynä... sekä hiukan tarranauhaa jotta pääsen viimeistelemään aikaisemmin mainitun toppapuvun huivin.

Neulonnan saralla luonnonvalkoinen Kevät-huivi on nyt puolessa välissä; kahdesta kerästä toinen lähti juuri neulontaan. Pinkki on edistynyt muutaman puikollisen verran ja onkin kohta jo valmis.

Silkkiä Thaimaasta

Hui, nyt hiukan jänskättää! Appilan poppoo lähti Krabille Thaimaaseen ja pyysin heitä hiukan vilkuilemaan sieltä silkkejä kun ne on niin paljon halvempia kuin täällä. Annoin mukaan hiukan määriä ja värejä mistä pidän, ja nyt sieltä viestiteltiin löytymisiä: Armaani nimisessä liikkeessä kalliimpi laatu on 85€/5m ja halvempi vastaavasti 35€. Molemmat pukusilkkiä... mitäköhän se heidän kielellään tarkoittaa? Mekkoja niistä ajattelin tehdä, joten toivottavasti ei mitään paksunpaksuja silkkejä kuitenkaan! Toisessa liikkeessä oli ollut jokin laatu noin 20€/5metriä. Pyysin heitä sitten tuomaan noin 100-150€:lla jotain, kunhan sävyt ovat järkeviä ja paksuus on sellaista että siitä voi oikeasti tehdä naisten juhlamekkoja eikä niinkään miesten pikkutakkeja. Vielä ovat melkein pari viikkoa reissussa ennen kuin pääsen näkemään heidän löytönsä! Hiukan kahdehdituttaa heidän reissunsa, merivesi on kuulemma 30'C lämmintä, kyllä siellä kelpaa polskia ja katsella maisemia!

Tänään sain selattua käsityölehtiäni sen verran, että sain jo leikattua kaavat aiemminmainittuun äitiysjuhlapukuun! Saa nähdä miten onnistun säveltämään tavallisesta mekosta mahakkaan mekon. Jos en enää kerro projektista mitään, niin se on varmaan totaalisen epäonnistunut ja olen mennyt pakastimen taakse nuolemaan haavojani!

Huiveja ja kankaita

Ulkona on ihana auringonpaiste, kyllä kelpaa eilisen myrskyn jälkeen. Ihana kuvata töitä vaihteeksi ulkona oikein kunnon valossa.

Sain eilen valmiiksi anopin Haapsalun. Miltäs näyttää?? Pituutta on vajaa pari metriä + hapsut, voi olla että anoppi on jo kauhuissaan sen pituuden kanssa mutta toivottavasti tottuu. Alkuperäisen ohjeen mukaan huivista olisi pitänyt tehdä vielä hiukan pidempi.

Tuossa yks päivä lisäsin vielä hapsut tuohon unelmaisen ihanaan Haze-huiviini. Ja ne kyllä sopii siihen, ehdottomasti sopii. Tuolla huivilla on leveyttä hiukan enemmän kuin minun levitetyillä käsilläni. Eli vaikka kuinka koitan kurkottaa ja pitää huivia niin leveällä kuin mahdollista, niin ehkä 15 senttiä jää molemmista reunoista vielä roikkumaan. Eli huivi on vähintäänkin tarpeeksi suuri!!


Ja itseasiassa koko Haze-huivi sopii noihin kankaisiin, mitkä ostin isomahaisen juhlapukua varten. Meidän vakioporukalla on jo monen vuoden perinteellä yhteiset pikkujoulut itsenäisyyspävän aattona (ajankohta kyllä vaihtelee vuosittain). Tällä kertaa ajattelimme ottaa teemaksi iltapukujuhlat, eli kai ne ovat eräänlaiset varjolinnanjuhlat kun jostain syystä Halosen lähettämä kutsu on hävinnyt matkalle... vai onko niitä vielä lähetettykään... Iltapukuteemaa en olisi muuten ottanut iloisena vastaan näin siunatussa tilassa kun masuni on sekä suuri, että koko ajan suurempi. Mutta koska itsenäisyyspäivän jälkeen on vielä työpaikan joulujuhla ja jonkin fiinin puvun joutuisin joka tapauksessa hankkimaan, niin mikäs siinä, pidetään vain kunnon pukujuhlat kampauksineen päivineen!

Tuossa kuvassa on nyt päälimmäisenä vaaleanpunainen organza, josta olisi tulossa huivi, mutta tuo ylempänä oleva hazekin sopisi. Joskin materiaalien erilaisuus voi olla ikävämpi juttu ja Hazen suuri koko voi "peittää" koko juhlapuvun. Kirjailtu violetti kangas on puvun yläosaa varten ja yksivärinen hameosaa. Vuoren värivaihtoehdot oli aika niukat, mutta vaaleanpunainen käy noihin ihan hyvin (ja eihän vuoren pitäisi edes näkyä!!). Noin viikattuna tuo possun värinen organza näyttää aika imelälle tuossa violettien kankaiden joukossa, mutta yksinkertaisena huivina sen väri lähestulkoon katoaa ja se antaa vain hyvän korostuksen ja juhlavan silauksen noille pukukankaille. Katsotaan nyt sitten kumman huivin pukuuni loppupeleissä liitän.


Ja vielä on pakko oikein kirjoittaa ylös, että tästä lähtien lupaan ottaa nenäsuihkeeni säännöllisemmin!! Raskauden vuoksi olin muutaman kuukauden täysin käyttämättä; nenä vuoti ja aivastelin silmät turvoksissa niin paljon etten koskaan ennen. Sen jälkeen aloitin lääkärin ja Teratologisen luvalla suihkeet uudelleen hiukan pienemmällä annoksella ja ihan alkuperäiseen tehoon en ole päässyt. Eilen oli pyykinpesua, kankaiden silittämistä ja neulomista KidMohairista ja nyt pari päivää olen taas niistänyt ja aivastellut, silmiä kutiaa ja "kuivaa". Kääks. Ja oikeasti noista nenäsuihkeesta ei pitäisi olla mitään haittaa raskauden tai imetyksen aikana, joten kai se on vain viisain koittaa muistaa ottaa suihkeet säännöllisesti, harrasteistani kun en pääse mihinkään. Raskauden vuoksi en silti tykkäisi käyttää mitään ylimääräistä...

Tilannekatsaus

Puikoilla tällä hetkellä luonnonvalkoinen ja pinkki Kevät-huivi. Kuvatkin niistä otin, mutta vasta sisätiloissa noiden ulkokuvausten jälkeen ja niiden värimaailma on niin eri luokkaa, etten viitsi samassa artikkelissa niitä julkaistakaan... Ehtiihän nuo laittaa sitten valmiinakin. Pukinkonttiin pitäisi tehdä (siis saan tehdä) vielä ainakin kolme huivia jos laskuni ovat pysyneet järjestyksessä, sitten on valmiina 8 aikuisen ja 4 lasten huivia pukinkonttiin. Näillä näkymin ainakin 3 jo tehdyistä huiveista jää kuitenkin lahjoittamatta (ne siis ovat noiden laskujen lisäksi), sillä jostain syystä ne eivät tunnukaan oikeilta huiveilta niille joille olin ne ajatellut. Isälle, äidin kihlatulle, appiukolle ja miehen siskonmiehelle pitäisi vielä jotain tehdä (kynsikkäät ainakin isälle, mutten varmaan ehdi kaikille)... Ideoita?

Mallitilkku

Eilinen menikin tehokkaasti pipon tekemiseen ja lankakorin inventaarioon + raportin kirjoittamiseen tänne. Illalla ehdin enää aloittaa niistä kirpparilangoista kevät-huivin... Lanka on tosi ohutta, joten 2,5 koon puikotkin olivat hiukan reiluhkot, mutta se oli ajatuskin että reikäkuvio tulee hyvin esille. Neuloessa kuitenkin näytti siltä, että kuviosta tulee ihan järjettömän ryppyistä, joten en uskaltanutkaan jatkaa huivia isommaksi ilman pientä testausta. Päättelin huivin, räpsäsin siitä kuvan ja kastelin sen ihan litimäräksi. Tuossa ensimmäisessä kuvassa mallitilkku onkin heti päättelyn jälkeen, niin suoraksi leviteltynä kuin kuunaan oli mahdollista, jälkimmäisessä se on kuivumisen jälkeen (en käyttänyt edes nuppineuloja apuna pingoituksessa, tilkku tasottui tosi hyvin jo pelkästään taputtelemalla ja hiukan nykimällä). Aika kiva muodonmuutos, eiköhän tuon perusteella uskalla joskus tehdä ihan isonkin huivin. Pesussa karanneiden hajujen perusteella kyseessä on tosiaankin villa, enkä usko että mukana olisi lainkaan keinokuituja, mutta milläs sen selvittää??

Tässä vaiheessa olisi varmaan paras alkaa selvittelemään värjäysmahdollisuuksia. Mieluiten värjäisin esim. valmiin huivin vaikka luumun sävyiseksi (ei tarvitsisi olla tarkkana langan menekin kanssa eikä jäisi jämälankoja), mutta perinteisin tapa lienee värjätä langat jo vyyhdellä... Kasvivärjäyskin olisi hienoa ja muistaakseni jollain seitikillä taisikin saada sellaisen luumun sävyisen, ehkä silti tyydyn ostoväreihin.

Lankakorin sisältöä

Huih, innostuin vilkaisemaan käsityökoriini, kun muistelin että minulla olisi useammatkin pyöröpuikot... ja löytyihän sieltä mm. kolmet pyöröpuikot, neljä virkkuukoukkua, kahdet pitkät puikot ja paljon kaikkea muuta neulejuttua, mm. kadoksissa olleet pikkusakset. Innostuinkin sitten samalla käymään läpi korin sisällön, ja yllätyksekseni huomasin etten olekaan sellainen hamsteri kuin luulin. Täysin käyttämättömiä varmuuden vuoksi ostettuja lankoja oli oikeastaan vain yhdet. Kaikki muut oli oikeasti ostettu jotain tiettyä varten, lähes kaikista oli aloitettu jotain, ehkä purettu ja vaihdettu suunnitelmaa tai jotain vastaavaa... ja keskeneräisiä töitä löytyi aika monta. Myös kasausta vaille valmiita oli ainakin kolme. Tässäpä jotain "aarteita".


HAMSTRATTUJA LANKOJA:

Ne ainoat "ehkä joksikin puseroksi" -tulevat langat, kahdeksan oranssia, yksi vihreä ja yksi punainen kerä Novita Softya. Katsotaan että mitä niistä tulee ja koska... sekä kirppislöydöt, jotka mitä todennäköisimmin ovat ohutta villalankaa. Niillä olen ajatellut kokeilla värjäämistä, eipä ainakaan kovasti harmittaisi vaikka tulos ei onnistuisikaan. Nyt olen myös alkanut haaveilemaan niistäkin jotain huivia (HULLU!!, eikö noita ala olla jo tarpeeksi??).





VIIMEISTELYÄ VAILLE VALMIIT TYÖT:


Viimeistelyä vaille lähes valmiita töitäkin löytyi jokunen. Mm. possun punainen spagettiolkaiminen toppi Novita Tennesseestä, malli omasta päästä, ideapohjana jokin vastaavahko malli jossain käsityölehdessä, vain langat päättelemättä ja olkaimien toinen pää kiinnittämättä.

Tuntemattomasta luonnonvalkoisesta langasta tehdystä vauvan palmikkoneuleesta puuttuu vain napit olkapäiltä sekä lankojen päättely.

Tuosta valkoisesta asusteesta piti tulla minulle johonkin kauas tulevaisuuteen (nyt siis jo menneisyyteen), ajattelin että se olisi kaunis morsiuspuvun lisänä olkapäiden suojana viilentyvän kesäillan lämmikkeenä. Noh, reunat rullaantui, kiinnitys puuttuu ja enhän minä itselleni vitivalkoista laittanut, vaan kerman valkoista. Tärkeä juttu tuo valkoisen sävy! (Lanka Lammy Angorette).

Viereisestä paidasta piti tulla kiva kirjava neule pojalleni, mutta poika taisi kasvaa jo alta pois...Kaikki osat ovat yhdistämistä vaille valmiina. Lanka Novita Hippy.


SELKEÄSTI KESKENERÄISET TYÖT:

Tällä hetkellä "autotyönä" minulla on mustan pienen iltalaukun tekele. Helppoa jatkaa aina siitä mihin on jäänyt ja työmatkakin menee ihan hujauksessa.

Tämä Novitan Tennessee -kasa edustaa jo toista sukupolvea. Jossain käsityölehdessä oli tosi kiva ja nuorekas leveähelmainen lyhyt kesähame, sellaisen tein, mutta ohhoh kun tulikin tönkkö hamonen noin paksusta langasta. Purkuun meni ja ajattelin kokeilla saman tyyppistä neulomalla. Vyötärökappaletta on tehty jo jonkin matkaa, kohta olisi ollut tarkoitus aloittaa reikäneule, mutta kaskas... into tuollaiseen hameeseen on tainnut jäädä historiaan. Mikäli olen oikeassa, siirtyy tuo tekele jossain vaiheessa kolmannelle asteelle, entinen pitää vain purkaa ja tilalle idoida jotain uutta.


Novitan Jumbo -langasta olen tehnyt oikein hartaudella tuota viereistä neuletakkia. Minusta siitä oli tulossa niin maan mainion ihana neuletakki, etten tahtonut edes oikein raskia neuloa sitä. Niinpä se sitten onkin jäänyt taustalle, ilman hihoja... alkuperäisten laskujeni mukaan langan pitäisi niihin vielä riittää. Napit voisi tehdä itse jostain massasta, tai jos löytyisi isot puiset napit niin nekin voisi käydä. Joka tapauksessa vaa'an näyttämän on pudottava kymmenen kiloa jopa tätä raskautta edeltävästä painosta, että voisin tuon tekelen laittaa valmiina päälleni. Malli on jälleen omasta päästä, ja koska tuosta tulee tosi paksu neuletakki, niin olen kasannutkin sen jo ilman hihoja sovitusta varten. Malli on silloiselle kropalleni tyköistuva, nyt ei sopisi edes kiinni.

Onkohan meidän lähikaupan valikoimiin kuulunut ennen jokin Lammy -lanka, kun tämäkin tekele perustuu siihen. Lanka on erittäin pölyävää ja olenkin tainnut haudata sen osin allergisten aivastusten ja nenänniistojen vuoksi. Ehkäpä sitä voisi joskus edistääkin kun olen saanut nenäsumutteen tähän yliherkkyysnuhaani. Mutta missä on tuon neuleen kaula-aukko?? Mikähän idea tuossa on ollut, tuskimpa se vahingossa on jäänyt tekemättä.


Omasta neuletakista ja mieheni palmikkoneuleesta (Novita: 7 veljestä) tähteeksi jääneistä grafitin harmaista langoista aloitin slipoverin pojallemme, tuostakin on kolli kasvanut ulos jo ajat sitten ja siitä huolimatta takakappale puuttuu vielä. Malli on täysin omasta päästä.



Jälkimmäisellä jenkkien matkalla (2002)aloitin tämän päiväpeiton tekemisen Finlan kalalangasta, koossa on noin 60 palaa, ehkä 1000 puuttuu vielä ;-). Jännää, että sain virkkuukoukun lentokoneeseen vaikka muuten oli ihan järjettömän tiukat turvatarkastukset ja kaikki epäolennainenkin takavarikoitiin.







Novitan Kotiväki lankaa korallin punaisena ja persikansävyisenä minulle on jostain syystä kertynyt ihan järjettömät määrät, en edes muista että mistä ja miten, mutta jollain tapaa ne on kytköksissä pariin neulekoneen raatoon, jotka ostin halvalla jonkin ompelukoneliikkeen varastosta pois. Niistä onkin sitten tullut tehtyä mitä milloinkin. Vasemmalla on jonkin topin tai paidan aloitus, ihan kiva reuna mutta toimineekohan tuo käytännössä. Vasemmalla on toinen tekele, puolta numeroa suuremmilla puikoilla, mutta koska en todennäköisesti saa koskaan molempia valmiiksi, niin voisikohan sitli ajatella että toisesta tulisi etukappale ja toisesta takakappale... tai sitten nämäkin lähtee purkuun ja langat vaikka myyntiin... Ja kappas, onhan tuosta tullut virkattuakin melkein valmis toppi. Hiukan on lähtenyt purkaantumaan, mutta pienellä vaivalla tuonkin saisi valmiiksi, spagettiolkaimet ovat varmaan olleet alkuperäinen ajatukseni. Näille kaikille taitaa olla yhteistä omasta päästä tehty ideointi, vaikka mallineuleet tai virkkausmallit olenkin varmasti jostain lainannut.


LISÄÄ LANKOJA, LANKOJA, LANKOJA...

Ja ainakin tämän verran sitä Novitan Kotiväkeä on vielä noiden keskeneräisten töidenkin jälkeen:

Nämä ihanaiset langat ovat tarttuneet mukaani jostain rakennusmessuilta, ne ovat paperilankaa muistuttavaa pellavalankaa (muistaakseni) ja kassiksi olen ne ideoinut. Toppikin voisi olla oikein kiva, en vain ole ehtinyt/raaskinut niistä mitään aloittaa.

Nämä omenan vihreät Novitan Tenneseet ovat tulevaa vauvaamme ajatellen, ne on ostettu jo ennen kuin sukupuoli varmistui mutta halusin odottaa haalarin (tai vastaavan) tekemistä sen aikaa että tietäisin käyttääkkö ribbineuletta vai jotain pitsikuosia. Nyt siis on mahdollisuus myös sen pitsineuleen ideointiin ja tällä hetkellä nämä ovatkin (ajatustasolla) muotoutumassa kivaksi A-linjaiseksi neuletakiksi ja housuiksi, sekä pieneksi vauvan torkkupeitoksi. Kotiväki -lanka on ajateltu tehosteeksi ja esim. reunojen huolitteluun tms.

Tämän verran on jäljellä Novitan Kid Mohaireja, joita ostelin Saritalta ja Ziinalta. Osa noista on jo "varattu" jotain tiettyä huivia varten, mutta harmaat, vihreät ja pinkit hakevat vielä itseään. Mustasta tulee minulle kietaisuneule.

Nämä mustat tuntemattomat langat tulivat noiden Kid Mohairien mukana, niistäkin voisi tulla minulle jokin neuletakki? Kenties joo...

Nämä värikkäät langat olivat askartelukaapissa, ihan kivoja säväyksiä noista saa mm. lasten kortteihin ym. Siirsin ne nyt kuitenkin lankakoriini.

Nämäkin edustavat aiemmin mainittua Lammya, kyseessä on jokin samettilanka jonka olen hommannut paita varten, jota olen aloittanutkin monta monituista kertaa, mutta en ole kuitenkaan syystä tai toisesta tehnyt valmiiksi. Lukemattomien aloitusten ja purkamisten jälkeen ideoinkin siitä jo rastapipoa idiot cord -tekniikalla. Pötkylöitä on tehtynä jokunen, mutta niinköhän noista koskaan mitään tulee...

Ja virkkauslankojakin löytyi; ruskeasta olen ajatellut toppia, hopeinen on ihan yllättävä löytö (missäköhän mielentilassa olen sen ostanut??), persikat on jostain teinivuosilta ja ne on ostettu jostain matonkudemyymälästä Oulunläänistä, valkoisista on osa päiväpeiton tekelettä varten, osa mitä lie... Missäköhän ne päiväpeiton valmiit ruudut onkaan, niitäkin pitäisi olla noin viitisen kymmentä, malli on todella sievä pikkupikkupiperrys -malli.

Ja tämän verran löytyi ihan silkkää sälää, yllättävänkin vähän! Novitan Teddyt ovat jäämistöt omastaneulepaidastani, noista punaharmaista Novitan langoista olen tehnyt lukemattomia hapsuhuiveja aikaisempina jouluina (useita eri sävyjä), Tahitista olen virkannut jonkin topin joka on mennyt kirppikselle ajat sitten, tummista Tennessee -langoista minulla on kiva toppi, joka on neulottu niin että on tehty aina ylimääräisiä langankiertoja jolloin silmukoista on tullut pitkiä... Ja vauvalankojan kirjo on laaja, kerän jämien nimetkin (ja ehkä laadutkin) ovat vaihdelleet vuosi vuodelta ja itse tekeleet ovat kadonneet maailmalle tuttavapiiriin syntyneiden vauvojen myötä. Kaikkia langoista en silti edes itse tunnistanut...

LÖYTÖJÄ:

Tällaiset suloiset vauvan tossutkin löysin. Koko on aivan vastasyntyneelle, malli on puhelimen välityksellä minun mummultani. Taidetaankin laittaa nämä seuraavalle syntyvälle poikavauvalle, mutta sitä ennen mallin toteuttamista on kokeiltava uudelleen, jottei minun ainoat kappaleet (ja ohjeet) katoa maailmalle!