Lehmushuivi - rohdinpellava

Lehmushuivi - rohdinpellava
Originally uploaded by Arteeni

Sain huivin viime viikolla irti puikoilta. Mietin ja pohdin sen värjäämistä jollain luonnonmenetelmällä, mutta päädyin kuitenkin jättämään sen ennalleen. Materiaalissa on kuitenkin niin hyvä luonnonkuidun tuntu, vaikka pellava onkin täysvalkaistua ja on sitä kautta hiukan menettänyt koskemattomuuttaan. Valkoinen tekee huivista kuitenkin niin viattoman ja raikkaan, että olkoot noin.

Malli on siis Lehmus,
puikot saatto olla 2,5 tai ehkä ennemminkin 3 mm (Knitpick pyöröt)
Materiaali Rohdinpellava.
Kuvista kunnia kuuluu kummitädilleni, kiitos!

Leaf Lace Shawl

Oonhan mä joskus ollut vähän nopeampikin neulomaan, tää on ehdotomasti pisin projekti viimeaikoina. Ensimmäiset maininnat tästä löytyy kolmen vuoden takaa. Mutta nyt se on valmis ja se on ihana.

Leaf Lace Shaw

Grignasco Merinosilk

Saisinkohan joitakin muitakin ikuisuusprojekteja valmiiksi...?

Butlerin Weekender

Butlerin Sophia Carry All sai kaverikseen Weekender Travellerin. Ja sekin on ommeltu Butlerin omista kankaista. Nyt käytin kovikekankaita yhtä paljon kuin ohjeessa kehotettiin, mutta kaikki osat vain eivät lähimainkaan sopineet ompelukoneen paininjalan alle. Siksi kassista puuttuu tereet reunoilta. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta; en halunnut jättää taskujakaan ompelematta.

Vuori on raikkaan sininen vuorikangas. Taskuja mallissa ei ollut, joten hetken aikaa mietin niiden lisäämistä, mutta jätimpä väliin kuitenkin.

Ja mokakin sattui taas. Asetin päälikappaleen kaavat väärin päin taitteelle ja huomasin sen vasta kun olin osat jo leikannut irti. Kangasta ei ollut enää tarpeeksi uusia palasia varten, joten jouduin jatkamaan entiset sopivaksi. Siksi keskellä päällä on ylimääräisiä saumoja, mutta eipä nuo nyt niin kammottavasti tuosta erotu. Onneksi.

Jämäpalasta tein vielä pienen meikkipussukan, siinäkin on sama sininen vuori, mutta en enää tiedä mihin olen kadottanut sen kuvat... ehkä tällään tähän jotain todisteita myöhemmin...

Torkkupeitto kummitytölle

Kummityttö sai - jo joululahjaksi - oman torkkupeiton. Se on paksu ja pehmeä, sekä tarpeeksi tyttömäinen. Torkkupeitto koostuu tumman violetista puuvilla- ja pinkistä fleece kankaista, jotka muodostavat peiton rungon. Puuvillakankaan puolella on napit, joihin merinosilkistä neulotun huivin voi napittaa koristeeksi. Fleecepuoli on lämmin iholla.

Napeilla kiinnitetyn pitsipeiton voi helposti irroittaa pesua varten tai kevyeksi kesäpeitoksi. Huolehtiipa napit samalla siitä, että pitsineule pysyy koko ajan kauniisti pingoitettuna.

Pitsineule on syntynyt aiemmin omasta päästä.

Amy Butler Sophia Carry All, vol 2

Butlereita tein toisenkin. Kukikas puuvillainen päälikangas ja harmaa vuorikangas. Kovikkeita en käyttänyt nyt niin paljoa kuin viimeksi, ompelu olikin helpompaa, mutta se kostautui lopputuloksessa. Ehkä sittenkin olisi kannatanut uhrata hermoja ja ompelukoneen neuloja tuhdimpaan kovikekangasmäärään.

Laukku matkasi helmililjoineen päivineen äitilleni.

"Se kolmas"

Aikoinaan ehdin jo mainita, että tällä kertaa ei tulisi kolmatta vaikka kaksi jo olikin... mutta tulihan se kuitenkin; Ei kahta ilman kolmatta:

Kaavat: Ottobre Woman 2/2008
Kangas: Eurokangas, palaosasto

Kangas on löytö Eurokankaasta, vaarinkalsarikuvioinen joustotrikoo, ompelu oli vähän tuskaisaa, mutta lopputuloksesta tuli mieluisa. Hihan ja päänteiden viimeistelyyn käytin vähän paksumpaa mustaa neulosta, olisi ehkä saanut olla ohuempaakin, mutta ompa tuo tuohon "olestunut" pesujen myötä. Kangas on namia, eikö?

Pupun uudet vaatteet

Liberon pupun originaalit kuteet olivat kadonneet jonnekin lelujen syövereihin ja pupu jurotti pitkät ajat ihan nakkena, kunnes muruseni kauniisti pyysi, että tekisin sille uudet vaatteet.


Pienistä kankaanjämistä syntyi helposti liivimekko, joka suljetaan tarranauhalla takaa. Eteen on aplikoitu nalle ja pään- ja hihantiet on huoliteltu vinonauhalla. Pupun korvan taakse tein vielä "neilikan" riipimällä kuteita pois kankaanpalasta ja kurttaamalla sen kiinni pieneen kuminauhalenkkiin.

Muruseni oli varsin tyytyväinen pupun uusiin kuteisiin ja näin se on kulkenut jo lukemattomat kerrat mukana tarhassa ja päiväunilla.

Kastelahjuksia

Talvella sukuun syntyi pari uutta prinsessaa, joiden kastejuhlia on vietetty keväällä. Ensimmäisen neidin lahjat unohdin kuvata, mutta ne ovat muutoin samat, paitsi ruutukankaan tilalla on nallekangasta.

Pakettiin kasasin äitiyspakkauksen peiton mitoilla tehdyn pussilakanan, kangassuojuksen valkoiseen rottinkikoriin ja pienen pussukan.

Kortinkin tein tällä kertaa niin, että se kestää pienen neidin tutkiskelut, sillä se on kokonaan kankaasta ja kuvat on aplikoitu aiemmin mainitusta nallekankaasta.

Jämäkynttilät

Pari kertaa on käynyt mielessä, että pitäisköhän päivitellä blogia välillä, mutta hyvin olen siitä tähän asti välttynyt. Nyt olisi kuitenkin hetki aikaa, joten lisäilen tänne noita viime kevään tekeleitä. Jos sitä vaikka sen jälkeen innostuisi taas pitämään blogin ajan tasalla.

Kynttiläkauden päätteeksi - polttelen kyllä kynttilöitä kesälläkin, mutta sen suurimman sesongin päätteeksi - sulattelin kaikki kynttilänjämät vesihauteessa ja lirautin ne sydänlangan kanssa Sia:n tyhjiksi poltettuihin kynttilälaseihin. Väristä tuli aivan upea, vaikka suurin osa kynttilöistä oli valkoisia, niin muutama viininpunainen antiikkikynttilä ja yksi vihreä kilokynttilän jämä sai koko massan punertavan ruskeaksi. Nam.

Vesihauteeseen karkasi hiukan steariinia, joten kokeilin siinä pikkasen kynttilän valamista kastamalla. Pikkuinen pikkusormenvahvuinen kynttilä tuli aikaiseksi, mutta se on jotakuinkin käyttökelvoton, sillä se rätisee ja paukkuu ja sylkee steariinia pöydälle 15 cm säteellä. Mut ompahan kokeiltu. Ja ompahan kaapissa taas tilaa kerätä uusia kynttilänjämiä.

Butleria täälläkin!

Olen ihastellut toisten Amy Butlereita, erityisesti Sophia Carry All ja Weekender -laukkuja. Viimeisimmän viikonloppureissun vaatekassia pakatessa tilasinkin sitten kaavat noihin kasseihin, sekä muutaman saman tuotannon kankaan. Tilaukset tulivat nopsakkaasti ja pääsin tekemään koeversion ("kamalimmasta" kankaasta). Olen ihastunut ja maltan tuskin odottaa että pääsen tekemään seuraavaa.

Amy Butler Sophia Carry All, kangas on vähän villi.

Vuoren tein kätköistäni löytyneestä vaaleasta vuorikankaasta ja se toimii hommassaan vallan mainiosti. Kaksiosaisten taskujen sijaan tein muutaman täsmälokeron kynälle, kännykälle ja avaimille. Avainlokeron vieressä on myös vuorin saumaan ommeltu pieni renksu, johon avaimet voi kiinnittää niin että ne taatusti olisivat aina siellä missä pitää... Laukku on oikea tilaihme ja ulkoisesti hyvin ryhdikkään näköinen. Töissä laukku sai hurjasti huomiota ja kehuja, kiitos niistä!

Laukun tekeminen ohjeiden mukaan oli heppoa ja sujuvaa. Ihan kaikki kangaskerrokset eivät aina sopineet koneen paininjalan alle, mutta kun sopivat, jaksoi kone vääntää ilman ongelmia. Neulojakaan ei mennyt ainoatakaan, kerran sain verinäytteen sormen päästä. Vuoresta tuli liian iso ja sitä jouduin hiukan pienentämään ja siltikin se jäi reiluksi. Pohjaan en tehnyt erillistä pohjapalaa vaan lisäsin ohuesta ja taipuisasta leikkuulaudasta leikatun suikaleen suoraan päällisen ja vuorin väliin (se on "ommeltu" kiinni, jotta pysyy varmasti paikallaan).

Työtä laukussa oli jonkin verran. Periaatteessa 1 ilta meni materiaalien hommaamiseen ja pesemiseen. Toinen ilta meni kaavojen ja kankaiden leikkaamiseen. Kolmas ilta meni lukemattomien kovikekankaiden silittämiseen. Neljäntenä ompelin päällisen ja viidentenä vuoren. Kuudentena laukku keikkui olkapäällä.

Toisen laukun kankaat on jo osin leikattu. Weekenderiin kerään vähän rohkeutta kun se on netin mukaan ollut aika haastava...

Lämpimän ja kylmän välimailla

Uskomatonta, kuinka hankalaa kaupoista on löytää mitään, kun on itse rajannut aivoituksensa jo etukäteen - liian tiukoiksi. Halusin tirppanalle haalarin, joka olisi lämmin nollan tuntumassa, mutta ei liian kuuma, jottei tartteisi leikkiä aina hiki hatussa. Kaupoissa oli tarjolla vain ihan ohuella vuorella olevia haalareita tai toppahaalareita. Hmmph. Mikä neuvoksi? Selasin pikaseltaan hyllyyni kertyneet Ottobret, ja tulos oli aika laiha... tarjolla oli yksi haalarin ohje. Saa luvan kelvata.

Kankaat löytyi Eurokankaasta - joskin noiden mukana muutti meille pussillinen muitakin kankaita. Alaosa on tumman harmaata Wertexiä ja yläosa limen vihreää ulkoilukangasta. Vuori on vaaleanvihreää fleeceä ja hihoissa+lahkeissa on lisäksi vaaleanvihreä vuorikangas luistoa lisäämään (siis pukemista helpottamaan). Heijastinnauhan pätkät on molemmissa hihoissa, molemmissa lahkeissa ja selässä. Huppukin on olemassa - heijastinten kera, mutta en ole paukutellut sen neppareita kiinni syystä, että en saa reiäntekovimpainta menemään kankaasta läpi ja reiän teko vaatii hiukan kikkailua. Toivottavasti tuo kertoo siitä, että kankaat ovat hyvin vahvoja myös käytössä.



Mallin väritykset valitsin yksinkertaisesti vain niin, että yläosa on vaaleampi ja alaosa tummempi. Mallia modasin sen verran, että pyöristin tuulikaitaleen nurkat ja lisäsin vyötärölle tyttömäisen röyhelön. Lahkeita ja hihoja jatkoin hiukan normaalia pidemmiksi, jotta ranteet ja nilkat pysyvät suojassa kaikenlaisen leikin tiimellyksessä.

Vuorifleecestä (ja Tiimarin koristetarranauhasta) syntyi myös kiva myssy, suojaa hyvin korvia.

Isoveli sai myös samanlaisen myssyn.

Retkieväät

Haalarista tuli menestys! Tyttö on ollut innoissaan haalaristaan ja on saanut siitä paljon kehujakin. Kasvunvaraa on sen verran, että menee hyvin vielä keväälläkin (ja ensi syksynä?).

Haalarin malli: Ottobre 4/2005
Myssyn malli: Ottobre 4/2003

Kankaat: Eurokangas (myssyn nauha Tiimarista)

Lisää betonia

Jäi taas pihahommista ylimääräistä betonia. Kasasin pienen kummun hiekkakasalle ja asetin päälle syksyn viimeisen ison raparperin lehden. Betonia päälle suht tasainen ja hiukan ohuempi kerros kuin viimeksi. Lopputuloksesta tuli tosi kiva puutarhan koriste tai lintujen kylpyallas. Ohjeita vastaaviin on ollut monissa julkaisuissa ja lähetyksissä, joten en mitään yksittäistä lähdettä lähde edes mainitsemaan.

Osa lehtiruodeista on yhä niin tiukassa kiinni, ettei niitä saa revittyä irti, mutta eiköhän luonto hoida tehtävänsä ja ensi kesään mennessä orgaaniset osat ovatkin varmasti jo maatuneet.



Strömsössä tehtiin hauskoja betonifigureja. Innostuin ja kokeilin samalla niitä. Painoin hiekkaan kuvion lasten hiekkakakkumuotilla ja täytin kolon betonilla. Kivoja tähtiä puutarhaan koristeeksi.

Kaikenkaikkiaan kivaa hommaa, vielä kun saisi sen puutarhan johon noita voisi asetella!

Kässäpussit

Tuo edellisessä postauksessa mainittu Lehti pitsi huivi on saanut majakseen retrokkaan kässäpussin. Puuvillakangas on löytynyt äitini kätköistä, punainen nauha on jokin rusettinauha joka on varmaan tullut kätköihini joululahjakääreistä ja kellertävän kukertava nauha on tilattu Kangastukusta. Meinasin ensin tehdä tuosta herkusta marjakankaasta pikkuneidille topin, mutta sitten en kuitenkaan raaskinut. Toppi nimittäin jäisi pian pieneksi ja käyttämättömäksi ja omat lapsuusmuistoni (kyllä, kankaassa on muistoja kun olen ihaillut sitä joskus pienenä) hautautuisivat jemmavaatteiden joukkoon. Kässäpussi olikin sitten seuraava idea, ja siinä se kulkisi niin kauan mukanani kuin vain tohdin sitä katsella. 

Molemmat pussit ovat vuoritettuja. Pussien väreihin olisi sopinut kellertävä tai vihreä vuori, mutta jouduin tyytymään tavalliseen valkoiseen sillä kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-oitis -syndrooman vuoksi en voinut jäädä odottamaan uusia kangashankintoja vaan minun oli tyydyttävä tulvavarastojeni antimiin. Vaikka kankaassa on valkoisiakin marjoja, niin silti valkoinen vuori on hiukan pliisu.

Pikkupussilla on tarkoin harkittu käyttökohde. Tai pikemminkin se on kehitetty tarpeeseen. Se on keränsuojus ohkaisia pitsihuivilankoja varten. Aikaisemmin pidin kerää muovipussissa, jottei kerän pinta nyhjääntyisi ja sotkeentuisi pitkällisen neulonna jälkeen. Nyt voin suojata keräni hiukan sivistyneemmin:

Ja lanka juoksee nätisti pussukasta ulos...

Kanerva

Muistatteko Hermannin? Nyt Hermannin on saanut pikkusiskon. Saanko esitellä: Kanerva!

Kanerva on Villanalle Neuleita kullannupulle -kirjasta. Se on neulottu Schachenmayr Nomotta MERINOsta noin kolmosen puikoilla. 

Kanerva on neulottu uninalleksi meidän uutukaiselle ihanaiselle söpöläiselle kummitytölle ja Kanerva matkasi kastejuhlaan itsetekoisessa "laatikossa", itsetekoisen kortin ja marenkipurnukan kanssa (marengit olivat tarjolle juhlaan).

Kanervan nimi on kirjottu kaulan rusettinauhaan (kuten isoveljelläänkin), jottei se vain pääse unhoittumaan.

Hauskasti sävysävyyn, eikö?

Ja katsokaas häntä, eikös ole suloinen!! Kyllä Kanervanallen kelpaa olla tämän neidin kainalossa!

Hermanni ja Kanerva -nimet ovat muuten näiden vauvojen "tekonimiä" ja ne ovat poimittunimipäiväkalenterista vauvojen laskettujen aikojen kohdalta. Kiva idis.

Malja lintusille

Pihatöiden vuoksi meidän pihaa koristaa muutamia tuhansia kiloja betoni- ja laastisäkkejä sekä sadoittain lecaharkkoja. Pihan muodot muuntautuvat hiljalleen suunnitelmien mukaisesti. Yhdestä "myllyllisestä" jäi taannoin ylimääräistä laastia ja voitte varmaan arvata että olin tosi iloinen ja heti valmis tarttumaan työhanskoihin. 

Tein pyöreähkön "vuoren" lasten hiekkaläjälle. Vuoren päälle läpyttelin varovasti laastin ja siloittelin sen mututuntumalla mahdollisimman tasapaksuksi kerrokseksi. "Laen" kohdalta muutin pyöreän muodon tasaiseksi, tästä oli tuleva maljan pohja. Nimenikin raapustin tasaiseen pohjaan. Raudoitukseksi olisin lisännyt jotain massan sisään - jos vain olisi ollut tarpeeksi aikaa, mutta koska aikaa ei ollut, täytyy vain toivoa että allas kesää säänvaihtelut ynnä muut kolinat.

Parin vuorokauden kuluttua kävin kaivelemassa teokseni pois hiekkakasasta ja tämä vaihe oli suunnilleen yhtä jänskä kuin pitsiliinan otto pingoituksesta tai melkein valmiin neuletakin ensimmäinen kunnon sovitus. Jänskätti tosi paljon että onko maljan muodot pysyneet alkuperäisen mukaisina tai onko johonkin tullut epäkelpoa röpelöä tai jotain... mutta ei, malja oli kauttaaltaan siisti ja tasamuotoinen ja jopa pohjakin tuli lähes oikean suuntaiseksi (malja ei siis pahemmin kallistele). Kuvan mukaisesti reunat ovat hiukan terävähköt ja röpelöiset, mutta pitäähän käsityön ja kokeilun jälki olla näkyvillä. Ensikerralla osaan ehkä työstää reunatkin siistimmiksi. 

Lintujen peseytymisaltaaksi tuon ajattelin, mutta se voi olla siihen hiukan syvä - tai onhan niitä toki isompia lintujakin, mutta näkisin altaassani ennemmin peipposia kuin harakoita. Pinnan ajattelin viimeistellä kasvattamalla siihen sammalta. 

Kokoa maljalla on melkein 50 sentin verran leveyttä ja 12-13 sentin verran korkeutta. Ja painoa on sen verran että sitä juuri jaksan nostella. Aikast rouheeta!

Ja juu, ei täällä nyt sada, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Kuva otin joskus viime viikolla. 

Nuo kesänaikaiset ompelukset alkaa nyt olla päivitettynä tänne - ainakin siltä osin kuin olen ottanut töistäni kuvia. Joitakin töitä on päätynyt niin suoraan käyttöön että ne ovat jääneet ikuistamatta. Ehkä silti vielä jossain vaiheessa kaivelen ne ja kuvaan in action.

Voihan rypytys ja puhvitus!

Tämä takki lienee jo puhvien ja rypytyksien liioittelua? Olen jonkin aikaa ideoinut vähän tämän tyylistä takkia, mutta aivan oikeita kaavoja ei ole sattunut kohdalle, joten käytin sitten hiukan luovuutta. "Runko-osaa" varten kaavat löytyi Modasta (1/2004; Tikattu jakku 1b), joskin laitoin vetskarin tilalle nepparit ja korvasin mallin taskut omilla. Hihoihin poimin idean Ottobre Woman 5/2008 lehdestä (malli 13), mutta harmikseni niistä ei tullut ihan niin puhvit kuin oli tarkoitus. Ranneosuuden tein pidempänä, jotta siihen saa pienen käänteen. 

Ihan vaalea kitin värinen ulkoilupukukangas on ostettu Klaukkalasta jonkin kangaskaupan loppuunmyynnistä, ja kun halvalla sai, niin ostin sitä aikoinaan aika paljonkin. Ja koska en pitänyt laisinkaan ajatuksesta, että saumavarat näkyisivät vaalean kankaan läpi, ratkaisin pulman ompelemalla takin kaksinkertaisesta kankaasta. Lisäksi hempeilyn nimissä vuoritin takin vaalean punaisella vuorikankaalla. 

Taskut on ihan hyper puhvit, meninköhän liian pitkälle? Sisäpuolella on oma merkki ja ripustusrenksu.

 

Nepparit on herkut, niitä olen tainnut joskus ostella (tuon vuorikankaan kera) kangastukusta. Sitä mestaa voin suositella, palvelu on hyvää jos vain sattuu olemaan jotain kyseltävää heiltä.

Kunpa nyt vaan "kesäkelit" jatkuisi niin, että tarkenen kulkea tuolla takilla ulkosalla. Onhan siinä tosin kolme kerrosta kangasta päällekäin, joten en taida ihan ensimmäisillä viileillä kylmettyä. 

Kaikki tämän kesän ompeleet ovat syntyneet tulvavarastojeni antimista. En ole ostanut ainoatakaan uutta kangaspalaa (öh, paitsi tunikan kankaan taisin ostaa tänä kesänä, mutta se on vaan pisara meressä) ja olen itsestäni ylpeä! Tulvavarastoissani on vielä aikamoinen määrä kangasta, lankaa ja askartelutarvikkeita, joten jos nyt satun jäämään tulvan (tai maanjäristyksen tai tulivuorenpurkauksen) vuoksi kotiin saarroksiin, niin eipähän ainakana heti lopu tekeminen kesken. Silti kyllä tekis hiukan mieli käydä kangaskaupoilla hipeltämässä ja nuuhkimassa että missä nyt mennään...

Toppi jos toinenkin

Aikaisemman topin malli oli ihan kiva (siitäkin huolimatta etten ole sitä juuri käyttänyt), joten päätin tehdä toisen. Nyt kankaana on jokin Neurokankaasta aikoinaan mukaan tarttunut hilebilemuotihömppäkangas, joka on koneelleni sieltä haastavimmasta päästä. Ompelu sujui kuitenkin ihan hyvin kun vaan muisti venyttää kangasta aina samalla tavalla ommellessa: Liian kovalla venytyksellä sauma alkaa "lieputtamaan" ja liian vähäisellä venytyksellä hyppytikkien riski nousee. Kaula-aukon liepeet on ommeltu huomaamattomalla pistolla niin, ettei paidan sisäänsä kätkemä varustus pääse pulpahtamaan tarpeettomasti kenenkään näkösälle.

"Ei kahta ilman kolmatta?" Nääh, tuskimpa ihan heti silti kolmatta teen. Onhan noita kivoja toteuttamisen arvoisia malleja vaikka kuinka paljon (kuka piirtäisi ja leikkaisi kaavat, se ei oikein nappaa...?)

Tuttu tunika ja neulatyyny

Tuttu tunika jo monesta blogista. Malli Moda 3/2008, puuvillakangas Ylivieskasta jonkin kangaskaupan tarjouspalalaarista. Ihan kiva malli ja taskut on ihan hauskat, miinuksena on mammavaatemaisuus: "Mitä, minäkö raskaana? Ehei, ne nämä vaatteet vaan antaa sen vaikutelman...". Toivottavasti kyläreissulla ei satuta talouteen jossa on samanlaiset verhot...

Ainakin näissä blogeissa muistan nähneeni saman tunikan, mutta olen kyllä suht varma että se oli vielä jossain muuallakin. Ja jollain oli vielä lisäksi hihallinen versio...

Anni

Hannaliini

Jaana

Kaisa

Hei, ota jo kädet pois taskuista!!

Ja tämä neulatyyny... tämähän on jo klassikko. Tässä hiukan kookas versio joka syntyi hetken mielijohteesta tunikan jämäpaloista. Itseasiassa tunikakangasta jäi vielä sen verran, että sitä saattaa näkyä joskus jatkossa vielä jossain pikkuneitiversiossa... 

Samanmoisia neulatyynyjä on havaittu ainakin seuraavissa blogeissa (poimin nuo blogit googlen kuvahaulla, mutta olen ihan sikavarma, että moni blogivisiiteillä näkemäni neulatyyny puuttuu tuosta listasta):

Huopanen ja toinenkin

Inka

Lissu

Lotta

May

Ninuska

Paula

Pauliina

Soile

Tinna

Toscana

Ihgu löytö!!

Elokuun alkupuolella löysin kirppikseltä ihanan vauvanuken kehdon. Se on aika pieni, suunnilleen pienen barbinuken mittaiselle nukelle sopiva - ei siis alkuunkaan tarpeeksi iso super über suositulle Baby Bornille - mutta kaipinpuolin muutoin niin suloinen että se lähti oitis minun mukaani. Kehto on aivan ehjä ja maalikin on ihan hyväkuntoinen, joskin hiukan haaveilen porkkanahtavan punaisen sävyn vaihtoa johonkin vähemmän retroon, mutta nyt toistaiseksi se käy ihan tuollaisenaan.

Hamsteri kun olen, niin tulvavarastoistani löytyi kehtoon aivan passelia vuodevaatetarvetta ja vielä kierrätys sellaista. Patjan leikkasin äitiyspakkauslaatikon mukana tulleesta superlonista (palvellut kahden pienen vauvan pehmikkeenä). Tyyny tuli valkoisesta lakanakankaasta (jämäpaloja jostain aikaisemmista tekeleistä) ja täytteenä on vanua (ylimääräiset täytteet jostain ostoisesta tyynystä). Peittona toimii ohut lirularulittana vauvan tyyny (ollut tyynynä ainakin meidän kahdella ja sitä ennen ties kuinka monella muulla vauvalla, sattui olemaan juuri sopivaa kokoa nuken peitoksi). Lakanakin löytyi, jokin aivan passelin kokoinen suorakaiteen mallinen vauvaliina tai jokin vastaava, joka on meille kantautunut kiertopalkintovauvanvaatteiden mukana. Tyynyliina, pussilakana ja patjan suojus on ommeltu vanhasta ihanasta pehmeästä tyynyliinasta, joka oli palvellut aikansa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja tässä jatkaa vielä elämäntyötään tyttäreni ilona, ja mikä parasta, nämä kaikki ovat irroitettavia, jolloin tyttäreni voi ne ottaa pois "pesua" varten.

Jos oisin nuken kokoinen, hyppäisin oitis kehtoon, potkaisisin itselleni hiukan vauhtia ja vaipuisin suloiseen uneen pehmoisten petivaatteiden välissä. Oiskohan päiväuniaika?

Röyhelöä ja rusettia...

Siljan kesäpaita on ommeltu mamin paidan jämäpaloista (ohuehko 100% puuvillaneulos) Ottobre 2/2005 kaavoilla, somisteena on satiininauhasta tehty rusetti.

Olen aivan ihastunut kaikenlaisiin röyhelöihin, vekkilaskoksiin ja puhveihin ja tämä paita on kyllä herkku! Tasaiset nätit laskokset kaula-aukossa on toteutettu käänteen alle ommellulla kuminauhalla ja hihansuun rypytys on ommeltu puolattavalla kuminauhalla. Sopiskohan mulle sama tyyli??

Ja kuten tuolla aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen kuluttanut kesäiltoja sekä ommellen että ommellessa kiroillen. Tässä yksi esimerkki siitä mihin tämä ompelukoneeni pystyy ihan äkkiarvaamatta keskellä suoraa saumaa: