Vielä lisää raportoimattomia töitä...

Ehdin viimein siistimään nuo loputkin raportoimattomat työt viime viikoilta. Itseasiassa tuo Trellis on kyllä helmikuulta, kuvan sain otettua ja muokattua vasta maaliskuun lopulla ja julkaistua huhtikuun alussa. Hiukan hidas tahti, täytynee hiukan ryhdistäytyä...

Trellis Scarf, Intreweave Knits kevät/2006
Lanka: yksisäikeinen käsinvärjätty ruotsalainen Hedängers Shnalgarn Ull, 107 grammaa
Puikot: 4,5 mm bambupyörö
Mitat: 160 / 34 cm
Muuta: Pidän yhä erittäin paljon tuosta Trelliksen mallikuvioista, minusta se on aivan loistavan hieno!

Lankavaihdosta saamani käsinvärjätystä Tovesta (muistankohan oikein) -langasta neuloin ensimmäiset tumput kärjestä aloittamalla. Päättelin silmukat pitsiliinojen tapaan virkkaamalla ketjusilmukkakaaria, jotka kiinnitin kiinteillä silmukoilla aina pariin-kolmeen silmukkaan kerrallaan. Kiilapeukalo istuu hyvin käteen, kiitoksia vinkeistä Laura! Huovutin tumput käsin jotta sain niistä täysin istuvat omaan reiluhkon kokoiseen kätöseeni. Ihan kivat, tosin talvi taitaa olla sulanut kevään tieltä, joten varastoin nämä seuraavaa lapaskautta varten.

Lomareissullani oli myös aivan uskomattoman ihana tilaisuus tehdä jotain sellaista mistä harva olisi sanonut - Ei kiitos! Sain nimittäin ensimmäkin tilaisuuden kutoa lähes antiikkisen vanhoilla kangaspuilla poppanaliinaa juuri niin paljon kuin itse halusin. Toiseksi sain olla monta tuntia aivan itsekseni ilman muksuja (muksut ovat minulle kaikki kaikessa, mutta välillä on aivan mielettömän ihanaa olla hetki itsekseenkin). Mummullani on hänen isänisänsä mukanaantuomat kangaspuut joihin hän oli juuri laittanut 25 m poppanalointa ja lisäksi hän oli saanut jostain edullisesti reilun sentin levyistä lakanakankaan hulppioreunaa poppanakuteeksi.

Mummuni katsoi lasten perään ja itse kopsuttelin ihanilla vanhoilla puilla poppanaa, kuuntelin hiljaisuutta ja hyräilin. Jo pelkästään kangaspuiden vanhuus on jotain aivan käsinkosketeltavan hienoa kaikkine yksityiskohtineen. Metalliosista voi nähdä sepän kätten jäljet ja puuosat ovat hankautuneet kiiltäväksi niistä kohti mistä niitä eniten käsitellään. Kutoessa puista lähtee hyvin luonnollisia ja rentouttavia ääniä, vaimeaa kopsetta ja kestävää natinaa ja nitinää. Kangaspuiden mitoista voi hyvin nähdä, että ihmiset ovat tosiaankin ennen olleet pienempiä; valmista poppanaa ei voi olla montaakaan metriä rullalla puiden alaosassa kun se alkaa tulla jo minun jalkojeni tielle ja haitata polkemista. Harmi, ettei minulla ollut silloin mukana kameraa ja kännykälläkään en muistanut napata kuvaa puista.

Kävin kapistelemassa kangaspuilla kolmena päivänä aina muutaman tunnin kerrallaan ja tulokseksi syntyi kaksimetrinen ja 140 senttinen liina (leveys 45 senttiä). Varsinkin lyhyempään liinaan tuli joitakin tummia raitoja kuteessa olleesta liasta, jotain koneöljyn näköistä mustaa suttua. Sitä varten sain vielä mummultani pienen nyytillisen Swipe -matonpesukirkastetta ja ohjeen liottaa liinat ja pestä ne 90 asteessa. Toivottavasti poppanoista tulee täysin puhtaita ja vitivalkoisia. Aikaisemmin olen kutonut mummuni kangaspuilla matot omaan huoneeseeni vielä silloin kuin asuin kotona.