

Rintsessan uudet vaatteet
Lasten kesävaatevarastoja piti hiukan päivittää heti lämpimien kelien tultua, pikku prinsessoille olisi löytynyt vaikka mitä herkkuja. Tässä jotain esimakua:


Rose kesäpipo



Nystasta en sitten muuta ostanutkaan. Siellä olisi kyllä ollut ihania mohairlankoja, useita sävyjä, paksuuksia ja valmistajia, jokainen niistä huuteli anovasti hyllyillä, mutta päätin jättää ne seuraaville asiakkaille. Tai seuraavaan reissuun.
Nystan jälkeen riitti vielä käveltävää. Jalat huusivat jo hoosiannaa, maisemien katselun olin unohtanut jo jokin askel aikaisemmin, kun eräs kanssakävelijä huudahti, että "Hei, lankor och neulor taas, aiotko käydä tuollakin?". Nostin katseeni katukivetyksestä ja huomasin Ullan artikkelistakin puuttuneen kaupan; Lindqvist Garn, löytyy Odenplanilta. Astelin sisään liikkeeseen ja ensivaikutelma oli lupaava; lankoja, lankoja ja lankoja monia hyllymetrejä. Mutta lähempi tutustuminen osoitti, että aika moni langoista olikin silkaa muovia, tekokuitua tekokuidun perään. Suurena plussana täytyy mainita se, että heillä oli myynnissä lukemattomia eri sävyjä Dropsin Alpakkaa, ei varmaan ihan kaikkia sävyjä, mutta TOSI monta kuitenkin. Teki mieli ostaa. Kävelin kuitenkin liikkeen aika nopeasti läpi ja jatkoimme matkaa. Täälläkin voin käydä uudelleenkin, väsyneet jalat, turhautuneet kanssakulkijat ja tuhlatut rahat ovat oikeasti ihan pätevä syy siihen, miksei lankakauppaan voi jäädä notkumaan pidemmäksi aikaa!
Viimeisenä etappina matkalla oli America -kauppa. Positiivisena yllärinä oli se, että kaikki liikkeen tuotteet oli -50%, mutta ikävänä yllärinä se, ettei kaupasta löytynyt ainoatakaan pussia KoolAid -juomajauhetta. Ruotsalaiset neulojat ovat ehtineet ensin. Hiukan harmittaa, sillä mehuvärikokeiluni tulevat yhä jäämään hamaan tulevaisuuteen. Vilkaisu lankasaaliiseen saa kuitenkin unohtamaan pienenkin harmituksen välittömästi!




Schachenmayr nomotta MERINO (50 g / 160 m) 15 kerää eli 750 g. Riittänee hyvin Rogueen, jämistä voi sitten tehdä vaikka pikkuneidille jotain kivaa. Nämä rantautui meidän lähipostiin ompelurasian alennusmyynnistä.


Kahden muun sarjan palkinnoksi Mennahuulle ja Vattumadolle lähti heidän valitsemiensa palkintojen lisäksi Huopalangasta ja helmistä tehdyt mobilet. Kuvaaminen oli tosi hankalaa kun sisällä en saanut valoa riittävästi ja ulkona mihinpäin tahansa kuvatessa maisema tahtoi tulla "pääosaan". Mennahuun blogissa on hiukan onnistuneempi kuva mobilesta.

Onnittelut vielä näin jälkikäteen voittajille ja kiitokset kaikille osallistujille ihanista neuleideoista!
Tästäpä tällainen pikkutsetti Pikku-Äijälle, sukat ja lapaset sävy sävyyn. Koko on noin parivuotiaalle. Molemmat on neulottu kärjestä alkaen ja kummassakin on pitkät varret, jotta pienen miehen nilkat ja ranteet pysyvät varmasti suojassa (kuvissa varret on taitettu kaksinkerroin). Langasta suuret kiitokset Riikalle Saksaan!

Taannoiselle muutaman viikon lomareissulleni otin mukaan pussillisen lankaa (mm. regia silkkiä kallopipoa varten, huopuvaa "karkkilankaa" tumppuihin, yksisäikeistä käsinvärjättyä ruotsalaista villaa Trellikseen). Suurin osa kassin sisällöstä oli erivärisiä Dropsin alpakoita, joista olin jo jonkin aikaa haaveillut neulovani alpakkaisen raitaneuleen.
Olisin kovasti halunnut neuloa hihat yhtä aikaa, mutta, mutta: Jo pelkästään miehustan viiden lankakerän pitäminen selvillä oli aika tuskaisaa, veikkaisin että 10 langan pitäminen järjestyksessä olisi lähes mahdotonta (viis väriä per hiha, joista kolme väriä tulisi vain yhdestä kerästä). Yksitellen tehtynä tuollaisen sekoraidoituksen toistaminen olisi yhtä kerrosten laskemista, samalla pitäisi muistaa huolehtia kavennuksista ja levennyksistä. Miten siis tekisin hihat? Miehustaan lankaa meni yhteensä vain reilut 180 g, Violettia on jäljellä vajaa 200 g, vihreää reilut 150 g, muita vajaat kerälliset. Voisin siis tehdä hihat vähemällä värityksellä, mutta onko sekin sitten ihan nuijjaa, kun esim. pelkkä violetti ei taida riittää reiluihin hihoihin, ja miltä lopputulos sitten näyttäisi kun miehusta on raidallinen... Tai miltä näyttäisi eriparisekoraidalliset hihat? Tai tuleeko raidallisista hihoista yleensäkin liian levottomat raidallisen miehustan kera...? 


Kuvassa siis verhokankaat Vallilan tämän kevään mallistosta, ostettu "Käkkäräiseltä". Suklaanruskeat verhot tulevat työhuoneeseen sekä ikkunaan että lasiruudullisten pariovien eteen. Vaaleampi harmaanruskea sekä kuviollisena että yksivärisenä tulee olohuoneeseen: kuviolliset reunoille ja yksiväriset niiden viereen ja välipuitten päälle (olohuoneessa on kolme vierekkäistä ikkunaa). Läpikuultava vaalea, jossa kiekuroita (ikäänkuin lankaa olisi purettu kerältä kankaan päälle) tulevat ruokailuerkkeriin, erkkerissä on yhteensä 5 ikkunaa. Ainakin ruokailuerkkerin verhot tulevat tampeilla kiinni ikkunan alareunaan, samoin työhuoneen oviverhoon tulee tampit.
Olisi siinä sitten ommeltavaa; yhteensä 15 verhoa, joissa 45 metriä ylä ja alapäärmeitä ja 50 (tai 77) metriä sivupäärmeitä (ainoastaan valkoisissa on niin siistit hulpioreunat, että ne ehkä voinee jättää ompelematta). Jokohan tänään laittaisin lapsen sen verran ajoissa nukkumaan, että ehtisin itse hiukan ommella, vai keräänkö vielä rohkeutta...?
Vaihdoin sivupohjaa. En ole oikein tyytyväinen tähän, mutta kai tämä on parempi kuin se entinen väritön ja ilmeetön. Onkohan missään uudelle bloggereille sellaisia sivupohjia, jotka toimis takuuvarmasti myös ääkkösillä? Itse en oikein jaksaisi alkaa muokkaamaan tätä sen enempää kuin on pakko.
Trellis Scarf, Intreweave Knits kevät/2006
Lanka: yksisäikeinen käsinvärjätty ruotsalainen Hedängers Shnalgarn Ull, 107 grammaa
Puikot: 4,5 mm bambupyörö
Mitat: 160 / 34 cm
Muuta: Pidän yhä erittäin paljon tuosta Trelliksen mallikuvioista, minusta se on aivan loistavan hieno!
Lankavaihdosta saamani käsinvärjätystä Tovesta (muistankohan oikein) -langasta neuloin ensimmäiset tumput kärjestä aloittamalla. Päättelin silmukat pitsiliinojen tapaan virkkaamalla ketjusilmukkakaaria, jotka kiinnitin kiinteillä silmukoilla aina pariin-kolmeen silmukkaan kerrallaan. Kiilapeukalo istuu hyvin käteen, kiitoksia vinkeistä Laura! Huovutin tumput käsin jotta sain niistä täysin istuvat omaan reiluhkon kokoiseen kätöseeni. Ihan kivat, tosin talvi taitaa olla sulanut kevään tieltä, joten varastoin nämä seuraavaa lapaskautta varten.
Lomareissullani oli myös aivan uskomattoman ihana tilaisuus tehdä jotain sellaista mistä harva olisi sanonut - Ei kiitos! Sain nimittäin ensimmäkin tilaisuuden kutoa lähes antiikkisen vanhoilla kangaspuilla poppanaliinaa juuri niin paljon kuin itse halusin. Toiseksi sain olla monta tuntia aivan itsekseni ilman muksuja (muksut ovat minulle kaikki kaikessa, mutta välillä on aivan mielettömän ihanaa olla hetki itsekseenkin). Mummullani on hänen isänisänsä mukanaantuomat kangaspuut joihin hän oli juuri laittanut 25 m poppanalointa ja lisäksi hän oli saanut jostain edullisesti reilun sentin levyistä lakanakankaan hulppioreunaa poppanakuteeksi.
Mummuni katsoi lasten perään ja itse kopsuttelin ihanilla vanhoilla puilla poppanaa, kuuntelin hiljaisuutta ja hyräilin. Jo pelkästään kangaspuiden vanhuus on jotain aivan käsinkosketeltavan hienoa kaikkine yksityiskohtineen. Metalliosista voi nähdä sepän kätten jäljet ja puuosat ovat hankautuneet kiiltäväksi niistä kohti mistä niitä eniten käsitellään. Kutoessa puista lähtee hyvin luonnollisia ja rentouttavia ääniä, vaimeaa kopsetta ja kestävää natinaa ja nitinää. Kangaspuiden mitoista voi hyvin nähdä, että ihmiset ovat tosiaankin ennen olleet pienempiä; valmista poppanaa ei voi olla montaakaan metriä rullalla puiden alaosassa kun se alkaa tulla jo minun jalkojeni tielle ja haitata polkemista. Harmi, ettei minulla ollut silloin mukana kameraa ja kännykälläkään en muistanut napata kuvaa puista.

Kävin kapistelemassa kangaspuilla kolmena päivänä aina muutaman tunnin kerrallaan ja tulokseksi syntyi kaksimetrinen ja 140 senttinen liina (leveys 45 senttiä). Varsinkin lyhyempään liinaan tuli joitakin tummia raitoja kuteessa olleesta liasta, jotain koneöljyn näköistä mustaa suttua. Sitä varten sain vielä mummultani pienen nyytillisen Swipe -matonpesukirkastetta ja ohjeen liottaa liinat ja pestä ne 90 asteessa. Toivottavasti poppanoista tulee täysin puhtaita ja vitivalkoisia. Aikaisemmin olen kutonut mummuni kangaspuilla matot omaan huoneeseeni vielä silloin kuin asuin kotona.
Pipo: Hello Yarn: We call them pirates