Ainolle lapaset

Dodih, yhden kerän verran varauduin huomenna alkavaan hamsterikisaan. Tai, olisin kyllä ostanut käsityökeskuksesta neljä kerää Mandarin Petit - vaaleanpunaista puuvillalankaa, ja pari kerää punaista villalankaa, mutta eipä sitten ollutkaan käteistä ja siellä ei käy pankkikortti. Myyjä kyllä lupasi, että saan ne vielä tammiALE:n hinnoilla loppuviikostakin, mutten oikein tiedä meneekö sillä sitten koko idea minun hamsterikuukaudeltani. Tuon "bibolangan" lisäksi ostin 2,5mm sukkapuikot, kun niitä olen kaipaillut tuon tuostaankin. Kyllä nyt kelpaa =D. Ja niin, pakko vielä kommentoida, että olisin kyllä tehnyt sen Bibon Novitan ainosta kuten edellisenkin, mutta sitäpä ei Klaukkalasta saa... enkä viitsinyt yhden kerän vuoksi lähteä merta edemmäs kalaan. Olkoonkin, etten koko seuraavan kuukauden aikana kalasta lainkaan... mutta niin "alas" en ole vajonnut että yhden Novitan kerän vuoksi lähtisin ajelemaan ties minne! *tässä samalla siis kannustan ja tsemppaan itseäni, ja yritän valaa itseeni ajatusta, että se tosiaankin on ihan järjetöntä varsinkin kun kätköistä löytyy lankaa ennestäänkin kokonaisen Biboarmeijjan neulomiseen!!*

Meidän Aino, kulta mussukka, on taas ollut neulontani kohteena (kuten eilen hiukan pohjustinkin) ja tällä kertaa hän saa pikkiriikkiset lapaset.

Lanka: Novita Florica
Puikot: 3 mm (suuaukon resori neulottu 2mm puikoilla)
Malli: mukaeltu kopio miehen serkun vaimon käyttämästä mallista (32 s, niistä kavennettu 1/3 juuri ennen ranteen resoria, kärjessä perinteinen nauhakavennus).
Koriste: Kirjailtu jälkikäteen linnunsilmäpistoilla; 1 säie Samos -lankaa kaksinkertaisena.

Ja noiden lapasten jälkeen otin sitten eilen iltasella puikoille minulle tuntematonta (Saritan tai Ziinan lähettämää) mustaa pörrölankaa. En edes yritä arvailla omalla lankatuntemuksellani, että mitä se voisi olla, mutta uskoisin että tuossa kietaisuneuleessa (SK 10/05) se toimii vallan mainiosti, sillä se ei näin alkutuntumalla kutita lainkaan. Fifimäinen probleema siinä kyllä on, siis se probleema mikä aiheuttaa tihentyvää imurin ulkoilutusta sohvan ympäristössä pyörivinä villakoirina. Saas nähdä hidastaako se sitten valmiin vaatteen käyttöä.

Leppäkerttusukat

Näin ne Opalin leppäkertut muuntautuivat villasukiksi. Kiva neuloa tuo lanka, mutta en silti vielä henkilökohtaisesti innostunut noista valmiista raidoista. Olen kyllä usein monessa asiassa myöhäisherännäinen (vaikka monessa muussa asiassa taas edelläkävijä), ja alan varmaan haluta noita lankoja ihan urakalla kun muut on niihin kyllästyneet ja valmistajat lopettaneet tuotantonsa. Itseasiassa suurin syyn minun innostumattomuuteeni taitaa olla osittainen täydellisyyden hakeminen, eikä noilla valmiilla raidoilla valitettavasti voi saada identtisiä sukkia. Ihan kivat ovat, saa nähdä kenelle ne päätyvät vai pidänkö ne itse "Nokialaisissa".

Nuo ovat muuten tasan tarkkaan elämäni toiset oikeat villasukat; ne ensimmäiset pakollisten koulun sukkien jälkeen, jolloin puikot nitisi ja kitisi hikisinä ja vääntyneinä ylikireiden silmukoiden painostuksessa. Siihen nähden olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Pientä säätöä kaipaa silmukoiden poiminta kantalapun reunasta, voisikohan siinä poimia silmukan molemmat reunat, jottei ne silmukat venyisi niin suuriksi ja näkyisi reikinä valmiissa sukissa?? Ja jotain pohdittavaa minulle vielä jäi... ei liity niinkään noihin sukkiin vaan pikemminkin lankaan...; Minne kadotin 7 g tuosta 100 g:n kerästä. Sukat painavat kaikessa hurjuudessaan 42-43g ja kerälle jäi 50g. En normaalisti ole näin nipo punnitusten ym. suhteen, mutta minua alkoi vain askarruttamaan josko tuosta kerästä saisi toisetkin ohuet sukat tai vähän "tiiviimmät" sukat lapselle. Vaaka on kyllä suht kaliiberissä, kun olen sitä paljon käyttänyt postitusten painon tarkistamiseen ja saanut heti vastaavan lukeman postilaitoksen vaa'alta... Hmmpph.

Lanka: Opal - Regenwald - leppäkerttu
Puikot: 3,5 mm
Malli: sovellettuna Novitan 7velj. lankakerän vyöte (12 s / puikko)
Koko: n. 40, paino n. 43 g.

Eilen ei ollut teeveessä paljon muuta katsottavaa kuin vaalivalvojaisia ym. aiheeseen liittyvää. Mies siinä huomasikin Haloselle lahjoitetun megapitkän kaulahuivin ja alkoi heti miettimään, että tuollaistahan kannattaisi tehdä silloin lankahamstereiden dietin aikana... joo, totta. Se olisikin helppo tapa "kadottaa" lankaa, vielä kun neuloisi seitsemästä kerästä kerrallaan 15 mm:n puikoilla. Mutta on minulla sen verran suuri tunneside noihin itse henkilökohtaisesti hamstraamiini lankoihin, etten niitä voisi mihinkään hyödyttömään käyttötarkoitukseen tuhlata. Langat olisi yhtä järkevässä käytössä vaikka sohvatyynyn täytteenä kuin kymmeniä metrejä pitkässä kaulahuivissa!

Aino on ollut taas neulonnan kohteena noiden sukkien jälkeen. Ei Novitan aino, vaan meidän oma pieni masu-Aino. Nyt hän saa pikkupikku lapaset miehen serkun vaimon käyttämän mallin mukaan. Niistä tulee raporttia varmaan huomenna. Eilen luulin jo kovasti, että pääsisimme vertaamaan Ainon piirteitä ja luonnetta luomiimme mielikuviin nähden, mutta ei... hyvin napakatkin supistukset olivat liian epäsäännöllisiä ja kuitenkin liian hentoisia. Ja sitten nekin loppui. Jospa ne eivät olisi kuitenkaan menneet ihan hukkaan ne supparit *elättälee toivoa*.

Editoitu tunti - pari myöhemmin:

vanilla85 paiskasi minua sitten henkilökohtaisella haasteella. Hih, tämä on minun ensimmäiseni. Olen kyllä lukemattomat kerrat törmännyt blogeissa yleisiin haasteisiin, joissa haastetaan ne jotka eivät johonkin ole vielä osallistuneet... ne olen ystävällisesti jättänyt huomioimatta, mutta kun nyt ihan henkilökohtainen haaste pläjähti, niin täytyyhän tähän tarttua:

Kerron mitä mulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä.

Haasteen saadessa, eli juuri tällä hetkellä minun päältäni löytyy KappAhlin alesta ostettu halpa ja joustava viininpuna-mustaraitainen T-paita, joka masuni koon vuoksi on minulle lyhyt (hinnan vuoksi ei harmita, että paidan helma venyy lörpöksi). Muutoin paistomittarin tavoin pollottavan navan olen peittänyt itsetekoisella mustalla masutuubilla, joka on siis vain vajaa puoli metriä korkea resoriputki, jonka ylä- ja alareuna on päärmätty. Tällä on kätevää jatkaa tavallisten paitojen pituutta ja suojata muutoin paljaaksi jäävä maha, ja mikseipä tällaista vaatekappaletta voisi käyttää myös ei-raskaana ollessa tuomaan kerrospukeutumisvaikutelmaa ;-). Jalasta löytyy Sloggin alkkarit ja jotkin ikivanhat harmaat jumppahousut, joiden vyötärö jää masun alle ja on sen verran löysä ettei se paina - paljoa. Asukokonaisuuden "kruunaa" mustat sukat. Ja jos nyt joku oikein tarkasti jo huomasi, niin totta; en jaksanut aamulla laittaa rinuleita ;-) Korujen saralta löytyy vakio tsetti... kihlat ja naimarinkulat on vasemmassa nimettömässä, oikeassa nimettömässä on kolme timangia jotka kuvastaa minua, miestäni ja lapsia, tai rakkautta-perhettä-terveyttä, tai mitä tahansa kolmea tärkeää asiaa. Oikeassa ranteessa on kultainen panssariketju ja jokin toinen kultaketju, jonka nimeä en tiedä mutta näyttäisi niin kuin siinä olisi kaksi ketjua liitettynä toisiinsa. Kaulassa on kultainen bischmark-ketju (kiesus, miten se kirjoitetaan??) ja molemmissa korvissa roikkuu kolme pientä kultaista palloa. Oikean korvan kolme ylimääräistä korvisreikää ovat olleet tyhjillään jo jonkun vuoden. Vasemman ranteen kello lepäilee yhä vessan peililaudalla odottamassa päätöstä uuden rannekeen (100€!!) vs. uuden kellon hommaamisesta. Vaatteiden osalta hankinnat ovat kaikki enemmän ja vähemmän hetken mielijohteesta omia hankintojani, korujen ja kellojen osalta KAIKKI olen saanut mieheltäni <3>Ohhoh, taidan olla hiukan pitkästynyt kun juutuin näin jaarittelemaan asuistani.

Haasteen toimintaperiaate on varsin selkeä. Nyt siis kirjaan tähän ylös ne ketkä haastan... No en! Minussa asuu pieni kapinallinen mieli ja vaikka tähän haasteeseen olikin kiva tarttua, niin en pidä ketju/kiertokirjeistä tai vastaavista ja tiedän ettei juuri kukaan kaveri/tuttavapiirissänikään niistä pidä. Jätän siis haasteen avoimeksi enkä alkuperäisestä ajatuksesta huolimatta osoita sormellani henkilökohtaisesti ketään ;-) Ota tästä haastekoppi jos innostaa!!!

Vauvalle pikkupikku lapaset

Hmmm. minullahan on hyvä tahti näissä bolgijulistuksissa... jos tätä vauhtia jatkan, niin kohta saan neuloa ja ommella yötäpäivää, jotta joka päivälle tulee uusia valmistuneita töitä. Sain eilen valmiiksi vauvan pikku lapaset, ajattelin että ne korvaisi tuollaiset puuvillaiset "raapimislapaset" jos ja kun neidillä sattuu olemaan pitkät kynnet. Nuo siis ovat niin ihanaisen ohkaiset, että menevät ihan hyvin sekä sisäkäytössä nyt, että aluslapasina tai myöhemmin keväällä/kesällä pelkkinä lapasina.

Lanka: Wetterhoffi Silvia (villa 70%, silkki 30%)
Puikot: 2mm
Neule: *nurin-oikein* resori ja ainaoikein lapasosa, silmukoita 36.
Malli: omasta päästä

Pipo on hiukan aikaisemmin raportoitu...

Eilen myös saapui Sinisen Kurjen lankatilaus... Opalin lankoja ja tuntuvat ihan kivoilta hipelöidessä. Nuo tummat olivat hiukan yllätys, vaikka omistaja kyllä sanoikin niiden olevan enemmän ruskeita kuin luumuja, mutta eipä se mitään, ihan hyvin ne sointuu noiden vanhan roosan sävyisten lankojen kanssa. Niistä tullennee jotain ylävartalon lämmikettä minulle itselleni. Tuo sademetsämalliston Leppäkerttu -lanka tulee sukiksi ja muiksi pikkuasusteiksi.

Ainolle palmikoita

Heh, sainpas sitten viimeisteltyä tuonkin minineuleen, kun huomasin ettei meidän pikku mussulle ole kunnon kotiintulopaitaa. Se on ollut kesken useamman vuoden, enkä ole edes varma että kenen vauvalle sen olen aloittanut vai olenko vain ollut "kaukaa viisas", mutta jokatapauksessa kesken se oli jäänyt. Ei paljoa, siitä puuttui lähinnä vain lankojen päättelyt ja napit, lisäksi sitten tein vielä parin sentin resorin kaula-aukkoon, kun alkuperäisen toteutuksen mukaisesti se olisi jäänyt tosi avaraksi. Tuli aivan syötävän suloinen ja ah, niin pehmeä (langasta ei ole muuta tietoa kuin että se on jotain muinaista vauvalankaa). Tuo on neulottu 2,5 mm:n puikoilla ja malli on jälleen - surprise - omasta päästä! Kokoa sillä on juuri vastasyntyneen mittoihin, joten eipä tule käytössä pilaantumaan kun ei tuota ehdi montaa kertaa päälle laittaa (varsinkin jos "Aino" kasvaa yhtä vauhdilla kuin isoveljensä).

Vauvalle makuupussi ja mekko

Jesh, vihdoinkin sain valmiiksi pari ompelusta. Koneen jätin silti vielä levälleen tuonne keittiön pöydälle, josko saisin ommeltua vielä jotain. Mutta tässä nyt kuitenkin pari tuotosta, ensimmäisenä makuupussi joka toimii hyvin lämpöpussina sitten vielä ensi talvenakin! Tuo makuupussi mennennee ihan hyvin vaunuissa lisälämmikkeenä sekä myöhemmin teen siihen rattaiden 5-pistevöitä varten reiät, käyttöikää on siis jonkin verran, mutta haaveena olisi vielä tekaista pienenpieni makuupussi turvakaukaloa varten, johon tulisi myös reiät kaukalon turvavöitä varten. Se helpottaisi huomattavasti automatkoja vauvan kanssa, kun kaukaloon ei tarvitsisi pukea niin paljon vaatetta ja makuupussin vetoketjun saisi avattua heti kun auto on tarpeeksi lämmin. Noita samoja kankaita (vakosametti + fleece + vanu) jäikin sen verran, että niistä vielä pienen pussin saisi tehtyä.

Lisäksi tein (jälleen kerran omasta päästä) vauvalle liivimekon. Se on käännettävä, josta toinen puoli on ruskeaa ja toinen puoli vaaleanpunaista trikoota. Nepparit on olkapäillä, joten ne eivät paina pienen selkää selällään maatessa. Vaaleanpunaisella puolella ei ole vielä mitään kuvaa piristeenä, täytynee sinne jotain pientä kehitellä.

Fifi Silviasta

Kas näin se Silviasta tehty Fifi tuli sitten valmiiksi. Pingotettuna sille kertyikin jo leveyttä huimat 160-170 cm (+ hapsut), mutta koska se on erittäin kevyt ja "pitsimäinen", ei se vie paljoa tilaa ja sopii hyvin takin alle. Vaikuttaisi juuri sopivalle. Hapsut laittelin paikalleen viime yönä kun muu perhe nukkui... taas vaihteeksi jäi yöunet reiluun kolmeen tuntiin kun ei vain pysy uni silmässä. Onneksi sain aamupäivästä nukkua hiukan lisää. Ihmettelen silti sitä, että miksi odottava äiti pitää "kouluttaa" valvomaan lapsentahtisesti jo odotusaikana, eikö uusi ihana ihmisvauva olisi parempi ottaa vastaan hyvin levänneenä kuin valmiiksi univelkaisena zombiena?

Ja kappas vaan, joku on näköjään käynyt kaupoilla hakemassa hiukan "seiskaveljestä". Olen monta kertaa jo harmitellut, kun noita "peruslankoja" ei ole valmiina jemmassa sukkainspiksen ym. varalta. Noh, nyt on sitten harmaalle hiukan piristesävyjäkin. Sitä vain yhä kummastelen, että eikö seiskaveikkaa saa enää alle 150 g kerissä mistään?

Kestääköhän Silvia ja Meninosilkki yms. laisinkaan kirjontalankana? Toivottavasti edes hiukan, sillä tehdessäni makuupussia tulokkaalle, en löytänyt enää mistään minun oikeita kirjontalankoja, siis muliinilankoja ym. joten hätäpäissäni lätkäsin tuohon päälikappaleeseen kuvan noilla villa+ silkki sekoitteilla. Jos ei kestä käyttöä laisinkaan, niin se on harmi se, mutta jos kestää edes hiukan, niin hyvä. Koskakohan tuon "pystyisi" ompelemaan loppuun... tänään on taas istuminen ollut jotakuinkin mahdotonta.

Taas yksi pipo...

...Mies halusi raksapipon ja mies sai raksapipon. Mannekiininä 2,5 vuotias poikamme, jolle tämä peruspipo on aikast reilu ;-) Itselleni pipo on aika sopiva, ehkä hiukan reilu, mutta koska naamani on raskaanaolevan räjähtänyt, niin huomattavasti esittelykelpoisemman kuvan tuosta pipostakin saa tuon mussukan päässä!!

Lanka: Novita 7-velj. tumman harmaa, menekki 53 g

Puikot: 3,5 mm

Silmukoita n.110

Neulosmalli: *2 oikein, 2 nurin*

Malli: omasta päästä

Kommentit: nopea tehdä, valmis muutamassa tunnissa

Vauvan pipo

Tosi pikapikaa kirjuutan pikakuulumiset, istuminen tekee taas tosi tukalaa kun olen ollut tänään paljon jalkeilla, että on pakko päästä pian rennompaan asentoon. Mutta tosiaan, täytyyhän minun tänne informoida äidinylpeyttäni vastavalmistuneesta villasilkkipiposta, jonka tein Wetterhoffin Silviasta tulevalle Aino-vauvalle. Pipot kun on niin kovin muodissa tällä hetkellä ja nuoret pitää niitä sisällä vähintään yhtä paljon kuin ulkonakin, niin halusin tehdä meidänkin pikkuiselle oman pipon jonka voi sujauttaa päähän jo heti synnytyssairaalassa. Lanka on niin pehmeää ja ihanaa, ettei varmasti kutita vauvan päätä, se on hengittävä ja ohut joten tuskin tulee liian kuumakaan ja turha kosteus/kuumuus pääsee hyvin haihtumaan tarvittaessa. Uskon että sekä villan, että silkin hyvät ominaisuudet tekevät tästä piposta paljon paremman kuin perinteiset puuvillamyssyt ovat. Ja ai että se onkin ihanan pehmeä ja "notkea"...

Vauvan pipo
Lanka: wetterhoff Silvia, villa 70%, silkki 30%, tex 50x2 (Nm 20/2)

Puikot: 2mm, silmukoita 110, mallineulos *2 oikein, 2 nurin*

Mitat: ympärysmitta n. 30 cm, mutta pipo on erittäin joustava;
pysyy vauvan päässä mutta ei heti putoa

Malli: omasta päästä

Lisäksi ajattelin heittää tähän kuvan aikaisemminkin mainitusta Novitan Huopanen - pöytäliinasta kun kerrankin muistin ottaa siitä kuvan käytössä. (Huom. Kuvien sävytyksen suhteen olen aika käsi, esim. tuon kaluston sävy on tumma pähkinä eikä mahonki kuten kuva ainakin minun näytölläni näkyy (ei ole oikeasti punertava vaan suht ruskea!). Pöytäliinan sävy taitanee silti olla aikalailla oikeaa vastaava.)

Raitapaita

Sainpas sitten viimeisteltyä tuon "Ainon" raitapaidankin, napit (2kpl) olkapäältä puuttuu kun mieluisia ei jemmasta löytynyt. Jos kaupoilla ei näy mieluisia nappeja, niin sitten varmaan päälystän jotkut jämänapit sävyyn ja tyyliin sopiviksi.

Lanka: Novita Samos 150 g
(pinkkiä meni melkein koko kerä,
vaalpun. ja viol. jäi pikku jämäkerät)

Puikot: 4mm (jos muisti ei enää petä)

Malli: omasta päästä

Koko: n. 70 cm

The Frost and Ice Shawl etenee pikkuhiljaa. Huivin kokonaisleveys on nyt reilut 80 cm, eli paljon puuttuu vielä, mutta mihinpä tässä olisi kiirekään, omaksi mielihyväksihän minä neulon =D. Synnärille otan tuon varmaan mukaan kun menee pieneen tilaan, mutta muuten taidan helmikuun aikana keskittyä hiukan paksumpiin lankoihin ;-)

Mallitilkku ja muita pikkujuttuja

Se lankahamsteridieettikisa alkoi nyt kuitenkin sen verran poltella mielessä, että päätin kuitenkin tehdä jotain muuta työtä tuon "merinosilkki" huivin lisäksi... Aikaisemmin ostamani vaaleanvihreät Novitan Tennesseet ovat tuolla minun arkussa, ja jostain kumman syystä en enää pysty näkemään niitä vauvan neuletakkina + henkselihousuina vaan kesäisenä vauvan peittona! Tein pienen mallitilkun koivunlehtishaalin mallilla ja nyt kaipaisin mielipiteitä!!! Siis jos joku ystävällinen eksyy pikkuruista blogiani lukemaan, niin olisin erittäin kiitollinen mielipiteestä että kannattaako tuolla mallilla tehdä kokonainen pikkupeitto? Sävy on ainakin minun tietokoneellani oikeasti hiukan pirteämpi kuin kuvassa, mutta huolena on se että hukkuuko tuo koivunlehtikuvio tuohon suht paksuun lankaan? Palmikot voisivat myös olla sieviä, mutta jostain syystä en haluaisi tuosta mersroidusta puuvillasta niitä tehdä. Minulla ei ole sopivaa kokoa kuin metallipuikkoja, jotka luistaa ja apupuikko putoaa helposti pois. Lisäksi minun probleemana on palmikon "kiepautuskohdassa" näkyvät reiät, mitkä erottuu kyllä huomattavasti pahemmin puuvillalangasta. Mutta tässä siis kuva ja sen alla hiukan informaatiota:


Malli: koivunlehtishaali
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 4
Mitat: n. 28x11 cm

Lankaa on jemmassa 600 grammaa, tuo mallitilkku painaa 16 grammaa, joten noin painomääräisesti laskettuna voisin tehdä n.85x135 cm kokoisen pikku peiton. Tuota mallikuviota voisi tietysti kokeilla hiukan suurempana, silloin se tulisi ehkä hiukan paremmin esille tuosta langasta, toisaalta jo pelkästään koon kasvattaminen tekee kuviolle kummia =D.

Minusta on varmaan tullut totaalisen kuuhullu, sillä en ole nyt kahteen yöhön nukkunut 3.5 tuntia enempää / yö. Silmät alkaa olla jo aika harmaanmustissa montuissa kun taustalla on ennestäänkin pelkkää univelkaa. Toivon tosiaan että tämä vallitseva ongelma johtuu tuon kuun asennosta eikä esim. tästä raskaudesta, sillä kuu kyllä lähtee kohta kutistumaan mutta tämä masu ei vielä kuukauteen!! Tästä väsymyksestä ja muista arkielämän kiireistä johtuen en olekaan juuri joutanut neuloskelemaan. Viime viikonloppuna mukaani tarttui ihan heräteostoina kolme kerää sitä Novitan lankaa ... höh, nyt unohtui nimi ja loput kerän jämät ehdin jo keriä vyötteiden ympärille... siis uskomatonta: Sitä Novitan puuvillalankaa (mukana taitaa olla myös akryylia), joka on paksumpaa kuin Tennessee ja pinta ei ole meleerattu, sävyt ovat hiukan kuin haalistuneita. Pyh olkoot, ostin siis Novitan mitälielankaa vaaleanpunaisena, pinkkinä ja vaalean violettina ja tein niistä "Ainolle" noin 70 cm:n raitapaidan (edit: ja se lanka taisi siis olla Samos, hehhehhee). Kokeilin neuloa hihat suoraan miehustaan, ainoana vikana on nyt vain olkasaumat jotka jatkuu hihansuihin saakka. Visuaalisesti sauman sain kyllä katoamaan, mutta se on silti olemassa ja valitettavasti se on kuitenkin jäykempi kuin itse neulos. No, se on kuitenkin pieni paha ja sen kanssa voi elää. Kursin paidan muuten kasaan käyttäen samaa lankaa, mutta nyt aion sen kuitenkin ratkoa vielä auki ja kasata uudelleen ohuemmalla langalla. Kuvaa tulee sitten kun se on viimeistelty. Lisäksi sain viimein ommeltua vetoketjun tuohon loppukesästä tekemääni vauvan villahaalariin, siitä tuli suloinen:

Ompelun saralla pöräytin eilen vauvalle fleecelapaset kotiin tuloa varten, niistä en hoksinnut ottaa kuvaa, mutta enköhän senkin ehdi tehdä jossain vaiheessa. Vielä olisi tuo yksi luonnon valkoinen pikkiriikkinen vauvaneule viimeistelemättä, se pitäisi vielä tehdä ennen vauvan syntymää jotta sitä ehtii käyttää sillä se on todella pieni. Vihreä alpakka on hiukan jumiutunut kun en oikein tiedä miten sitä jatkaa.

Tämä on jo kolmas kerta kun editoin tätä tekstiä... sainhan nimittäin eilen vihdoin päivitettyä myös tuon aikaisemmin tekemän vauvan huovan. Se on tehty Novitan Palma -langasta (t.sin, vaalea lila, valk.) mutta koska lanka on niin "höttöä", ei sillä ole ollut juuri käyttöä. Tarjoustalosta ostin muutaman euron huovan sillä värisävy sattui olemaan juuri sopiva, tein siitä hiukan peittoa isomman kaksinkertaisen huovan ja ompelin neulepeiton siihen kiinni. Viimeistelin sen eilen tikkaamalla siihen sydänkuvion, jottei neule pääse roikkumaan. Tuli ihan kiva ja tuolle on varmasti vielä vauvan kanssa käyttöä näillä kylmillä lattioilla. Koko peiton mitat on noin 80x104cm. Lankaa tuohon on mennyt hiukan yli kolme kerää, tumman sinistä oli pari kerää, joten olen sillä tehnyt reunukset erikseen, vaaleampia värejä meni kerä kumpaakin.

Niin ja osteluista vielä ... tulihan tuota juuri tilattua Sinisestä Kurjesta hiukan Opalin lankoja ja miehen raksapipoa varten ostin kerän harmaata seiskaveljestä... Lankakorissa olisi kivaa ohutta mohairia torkkupeittotarpeiksi ja viskoosilankaa huiviin, en ole vain vielä painanut ostoskorin jatka kassalle -painiketta.

Edit... tässä vielä toinen mallitilkku, nyt muutin 8 silmukan mallikuvion 10 silmukan mallikuvioksi (tilkun kokonaissilmukkamäärä on pienempi!!). Tämä taitaa olla jo sama kuin Kiri huivissa. Lehtikuvio tulee hiukan paremmin esille.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Kas näin pyörähti uusi vuosi käyntiin. Helpotusta omaan mieleen on tuonut jouluhössötyksen siirtyminen taas lähes vuoden päähän; vaikka pukinkontin neuleiden tekeminen onkin ollut suuri nautinto, on aivan ihana nyt keskittyä vain omiin (itselle tai lapsille tuleviin) neuleisiin!

The Frost and Ice shawl on edennyt omaa vauhtiaan ja on nyt ehkä puolessa välissä kerroslukujen mukaan. Neulominen on tietenkin kovin hidasta kun kyseessä on ohut lanka ja ohuet puikot, mutta kyllä se siitä joskus valmistuu. Huivissa on vain yksi pieni pulma; Minulle tuli morkkis. Tuli siis mallinvalintamorkkis, joka ei koske niinkään mallikuvion ulkoasua (päinvastoin, huivista tulee kyllä tosi sievä) eikä mallin liiallista vaikeutta vaan sitä, että mallikuvio on ihan toivottoman yksinkertainen. 18 silmukan levyisellä mallineuleella pärjää huivin alusta loppuun asti. Nurjalla aina nurjaa ja oikealla toistetaan noita 18 silmukkaa, laitellen ne 12 kierroksen välein eri kohtiin ja lisäten silmukoita välillä reunoihin. Blaaahhh, tylsistyttävää. Mallikuvio on kuitenkin sellainen, ettei siitä voi täysin silmiäänkään irroittaa ainakaan tällä kokemustasolla, sillä siinä neulotaan koko ajan joko silmukoita yhteen tai tehdään langankiertoja, eli silmät on koko ajan kiinni neuleessa, onneksi kuitenkin korvat voi olla kiinni vaikka radiossa tai tutussa telkkarisarjassa. Silmukan karkaaminen kuviosta aiheuttaa lähes paniikkia vastaavan olotilan, luikkaassa langassa pako karkaa helposti hetkessä useamman kerroksen päähän ja langankiertojen + 2-yhteen -silmukoiden tekeminen jälkikäteen on hankalaa varsinkin tuohon mallikuvioon. Vaikka nyt olenkin kerrosluvun mukaan puolessa välissä, niin jos tavoitteenani on noin 160-170 cm leveä huivi, niin silmukoita olen silti tehnyt huiviin vastan noin 20 000 ja tekemättä on vielä yli 50 000. Viimeisillä kierroksilla huivissa tulee olemaan 450 silmukkaa yhdellä kierroksella. ... ja sen jälkeen vielä pykäreunus vielä viimeistelemään huivin ilmeen... hieno siitä kyllä tulee kunhan se joskus valmistuu.

Morkkis yksinkertaista, mutta vangitsevaa mallineuletta kohtaan on siis ollut läsnä jo huivin ensimmäisestä neulontapäivästä lähtien ja apuja tähän mielitilaan kyselinkin jo neulontalistalla. Hyviä neuvoja sain ja pääpiirteittäin kaikki kehoittivatkin tekemään jotain muuta aina välillä ja jatkamaan sitten tämän huivin parissa. Näin sitten olen jo toiminutkin ja tässä välissä neuloin yhden vauvan mekon tuosta aikaisemmin kuvatusta vihreästä alpakka-langasta. Pikkuprobleemana tällä mekolla oli se, etten taaskaan käyttänyt valmista ohjetta vaan sooloilin itse. Siksi myös purinkin itse, enkä ottanut edes valokuvaa tästä välivaiheesta. Itse neulemalli on kiva lehtikuvio, mekon yläosa epäonnistui joten purin sen hameosaan asti ja aloitin uudelleen. Valmistunee muutamassa päivässä, joten kuvaa tulee tarjolle sitten myöhemmin. Alpakkaa ostin sen verran reilusti, eikä tuohon mekkoon mene kuin noin 1 kerä (50 g), joten lopuista voisin tehdä vaikka uusimmassa Modassa olleen vauvan palmikkoneuleen, se oli kerrassaan suloinen.

Ai niin, se tärkein juttu, mitä tänne tulinkin tällä kuvattomalla kirjoituksella kertomaan on se, että päätin lähteä mukaan lankahamstereiden varastonlaihdutusprojektiin helmikuun ajaksi! Kiitokset Kristelille tämän dieetin järjestämisestä!! Tuon kampanjan aikana ei siis saa ostaa uutta lankaa vaan entisiä tulisi kuluttaa mahdollisimman tehokkaasti. Suurin grammamääräinen laihduttaja palkitaan. Siitä palkinnosta en lähde skabaamaan, luotan ennemmin vaikka onnettareen joka arpoo lisäksi vielä lankaa ostamattomien kesken lisäpalkinnon, ...no vaikka onnetar ei suosisikaan niin kiva on olla mukana lankavarastoja kutistamassa. Tosin tämänhetkinen innostukseni ohuisiin lankoihin ei ole oikein eduksi tuossa painoon perustuvassa lankavaraston kadotus-talkoossa, eikä "Ainon" syntyminenkään varmasti paljon auta neulomisessa, mutta se kyllä varmasti tulee auttamaan lankojen ostamattomuudessa... Helmikuuta siis odottelen innolla, iskekääpäs kaikki muutkin kiinni tuohon dieettiin!!