Paatunut lankahamsteri

Eijeijei, en ole ollut shoppailemassa! Olen ollut raksalla saumaamassa laattoja... Taitaa minussa tosiaan olla hiukan hamsterin vikaa, sillä kävin laastin sekoituksen odotusajalla hiukan vilkuilemassa raksan varastoon jemmattuja lankakätköjäni ja ajattelin tuoda jotain lankaa kotiin neulottavaksi. Tässä tämä pikkusaalis:


Vyöteettömästä tummanruskeasta itsevärjätystä Novitan Kotiväki -langasta olen ajatellut jotain kesätoppia, Suvi -langoista hauskaa päähinettä, valkoisista Regia Silkeistä polvisukkia (ei taida kolme kerää silti riittää?), On Linen pinkeistä jotain Siljalle, Finon Alpakasta itselle huivi, ruskeista Fontyistä huivi kuten myös noista ihanista JYV -lahjaksi saaduista Kid Silk hazeista. Mutta koskas minä nämä meinaan neuloa kun entisiäkin on kesken aika monta ja nykyään aikaa menee paljon raksalla...

Näitäpä en ole tainnut vielä esitellä. Muinaisen Neuleideat 2006 -kilpailun pääpalkinnoksi Tikru voitti valitsemansa langan lisäksi huovutetun kulhon. Kulho on märkähuovutettu suoraan jonkin tupperastian päälle, kyljet on raa'asti viipaloitu terävillä saksilla ja väleihin on huovutettu pienet pallot erivärisestä villasta, samoin vielä reunus päälle. Punaiset osat on ommeltu paikoilleen. Kulhon nimi voisi olla vaikka Lumimarja.

Kahden muun sarjan palkinnoksi Mennahuulle ja Vattumadolle lähti heidän valitsemiensa palkintojen lisäksi Huopalangasta ja helmistä tehdyt mobilet. Kuvaaminen oli tosi hankalaa kun sisällä en saanut valoa riittävästi ja ulkona mihinpäin tahansa kuvatessa maisema tahtoi tulla "pääosaan". Mennahuun blogissa on hiukan onnistuneempi kuva mobilesta.

Onnittelut vielä näin jälkikäteen voittajille ja kiitokset kaikille osallistujille ihanista neuleideoista!

Pikku-Äijälle

Tästäpä tällainen pikkutsetti Pikku-Äijälle, sukat ja lapaset sävy sävyyn. Koko on noin parivuotiaalle. Molemmat on neulottu kärjestä alkaen ja kummassakin on pitkät varret, jotta pienen miehen nilkat ja ranteet pysyvät varmasti suojassa (kuvissa varret on taitettu kaksinkerroin). Langasta suuret kiitokset Riikalle Saksaan!

Sukat ja lapaset
Neulottu pyöröpuikolla kärjestä aloittaen, lapasissa kiilapeukalo ja sukissa tiimalasikantapää.
Malli: Peruslapaset ja sukat (luotu 6 silmukkaa, lisätty joka kerroksella puikon molemmissa päissä silmukat kunnes silmukoita 14, ja joka toisella kerroksella kunnes silmukoita lapasissa 20 ja sukissa 24). Muut mitat on valittu mututuntumalla, toisessa parissa toistettu kuvion perusteella.
Lanka: Lana Crossa Weilenweit Inca (n. 60 g)
Puikot: 2 mm 80 cm peltipyörö

Neulatyynyni

Tartuinpa minäkin Villapallon aloitukseen neulatyynyistä. Sitä en kyllä lähde edes arvailemaan, että mitä nämä neulatyynyt (ja sellaisen korvike) minusta kertovat! Etummaisena oleva sininen on omaa harjoitteluani jostain ala-asteajoilta, ompelin sen äidin tilkkukankaista ja on uskollisesti palvellut siitä lähtien. Tuohijalustalla seisova huovutettu pallo -neulatyyny on mummuni tekemä, sen olen saanut joululahjaksi. Helminallelta saamani ihanat isot vihreät neulat ovat päätyneet väliaikaissijoitukseen tuohon fleecen leikkuupalakasaan. Nuo jälkimmäiset neulat ovat usein käytössä neulonnassa huivien ja muiden neuleiden pingoituksessa. Isoja neuloja minulla pitäisi olla vielä rasiallinen jossain... kenties nypläystyynyn laatikossa varastossa.


Tämän postauksen myötä järjestelin noille vireille lasipäisille neuloille arvoisensa paikan jalustalliseen neuletyynyyn, siellä ennestään olleet pikkuneulat päätyivät muiden nuppineulojen kanssa tuohon perustyynyyn. Nyt niitä on huomattavasti mukavampi käyttää!

Heeellllpp!! Apua!

Taannoiselle muutaman viikon lomareissulleni otin mukaan pussillisen lankaa (mm. regia silkkiä kallopipoa varten, huopuvaa "karkkilankaa" tumppuihin, yksisäikeistä käsinvärjättyä ruotsalaista villaa Trellikseen). Suurin osa kassin sisällöstä oli erivärisiä Dropsin alpakoita, joista olin jo jonkin aikaa haaveillut neulovani alpakkaisen raitaneuleen.

Neuloin pienen mallitilkun, laskin silmukat, kastelin, kuivasin ja laskin silmukat uudelleen. Suunnittelin päässäni neuleen perusmuodot (pitkä helma jossa pykäreunus, V-kaula-aukko ja suht istuvat hiukan trumpettimalliset hihat. Neuloin miehustan pyöröillä (harmi että suljettu neule vetää hiukan sivusaumat kierteelle, mitenkäs tämä olikaan vältettävissä?) ja vaihdoin väriä lähes summittaisesti. Violettia ja vihreää lankaa oli kaikista eniten, joten pyrinkin käyttämään niitä eniten, petrooli ja pinkit ovat lisätehosteina.

Sain koko miehustan valmiiksi ja se istuu päällekin ihan mukavasti (kaula-aukon aion viimeistellä violetilla). Sitten aloitin hihoja. Pöh. Siihen loppui neuleen eteneminen ja nyt se onkin ollut jo kuukauden jäähyllä mököttämässä muovipussissa viimeisessä kaapissa. Inspis vain loppui.

Olisin kovasti halunnut neuloa hihat yhtä aikaa, mutta, mutta: Jo pelkästään miehustan viiden lankakerän pitäminen selvillä oli aika tuskaisaa, veikkaisin että 10 langan pitäminen järjestyksessä olisi lähes mahdotonta (viis väriä per hiha, joista kolme väriä tulisi vain yhdestä kerästä). Yksitellen tehtynä tuollaisen sekoraidoituksen toistaminen olisi yhtä kerrosten laskemista, samalla pitäisi muistaa huolehtia kavennuksista ja levennyksistä. Miten siis tekisin hihat? Miehustaan lankaa meni yhteensä vain reilut 180 g, Violettia on jäljellä vajaa 200 g, vihreää reilut 150 g, muita vajaat kerälliset. Voisin siis tehdä hihat vähemällä värityksellä, mutta onko sekin sitten ihan nuijjaa, kun esim. pelkkä violetti ei taida riittää reiluihin hihoihin, ja miltä lopputulos sitten näyttäisi kun miehusta on raidallinen... Tai miltä näyttäisi eriparisekoraidalliset hihat? Tai tuleeko raidallisista hihoista yleensäkin liian levottomat raidallisen miehustan kera...?

Neulomisinspistä laski sekin, että reunan pykäreunus nousee pystyyn. Auttaakohan pingoitus ja muut kikat siihen, vai tuleeko se olemaan ikuinen ongelma?

Musta tuntuu, että tässä alkaa olla mörvelöainesta; pitäiskö purkaa heti vai yrittää vielä sinnikkäästi?

"Uuet kahavat"

Posti toi torstaina uudet kahvat, jotka olin tilannut päivää tai paria aikaisemmin. Aika mageet, eikö? Olen jo jonkin aikaa hypistellut noita pinkkejä helmillä varustettuaja kahvoja ja olen miettinyt niille sopivaa laukkua. Ei ole vielä sitä oikeaa ideaa tullut; ehdotuksia? Myös nuo kukkaron klipsit ovat aivan ihanat, myös niille täytyy ideoida jokin aivan uniikki runko.

Sain valmiiksi jo edellisten isojen tilalle hiukan sopivammat lapaset, lankana sama Schachenmayerin Merinovilla. Ne ovat jo hiukan nuhruuntuneet, sillä ne ovat olleet kuopuksen ahkerassa käytössä muutaman päivän. Tytöllä on nyt sävysävyyn myssy ja tumput (sekä sattumalta Naperon ensikengätkin...).

Lomareissun jälkeen neulominen on ollut hiukan vähäisempää, sillä olen harjoitellut kädentaitoja raksalla läästäröimällä laastia ja laattoja päin seiniä... Nyt kylpyhuoneen seinät ovat alareunan ekaa laattariviä ja saumausta vaille valmiit, olisipa ihana päästä sinne jo suihkuttelemaan ja saunomaan...

...Vielä on kevättä jäljellä, vielä on kylmiä päiviä...

Viileitä kevätpäiviä varten neuloin lapaset SNY 2006 -ystäväiseni lähettämästä merinovillasta (Schachenmayr nomotta Merino). Tikutin lapaset 2 mm:n pyöröillä, molemmat yhtä aikaa kärjestä aloittaen, varsi on tikutettu 3 mm:n pyöröllä. Lankaa meni vain noin 30 grammaa. Valitsin noin pienet puikot löysän käsialani vuoksi ja myös siksi, että halusin kunnon tiiviit lapaset, sitä niistä myös tuli. Tosin koko on noin kolmevuotiaalle vaikka kohteena oli yksivuotias (uudet, hiukan pienemmät, on jo aloitettu). Malli on oma sovellus kaikesta internetin ja reaalimaailman inputista.





Kiitokset Riikka ihanasta arpavoittolähetyksestä joka on tullut perille jo viime kuussa!! Ihania sukkalankoja ja tosi kiva Saksalainen neulelehti! Pääsin jo hiukan verryttelemään erittäin ruostunutta saksankielen taitoani kun selailin lehteä ja yllättävän paljon siellä tuntui olevan ymmärrettäviä kuvatekstejä kuten myös toteutettavia neuleita! Itse neuleiden ohjeissa joudun ihan varmasti turvautumaan sanakirjaan, nettiin tai Riikkaan. Paketissa oli mukana myös neljä pikkiriikkistä karkkipussia, jotka ovat kadonneet herkkusuiden hampaisiin jo hyvän aikaa sitten. Kiitos suuresti Riikka!

Uudet verhot ... verhokankaat!

Lomareissullani löysin vihdoin tulevan kotimme verhokankaat. Olisin tyytynyt "merkittömiinkin" kankaisiin, mutta minkäs teet kun ne oikeat löytyy, niin mikään muu ei sen jälkeen tunnu enää miltään ja kaikkea löytämäänsä vertaa vain niihin oikeisiin. Kankaisiin meni pieni omaisuus ja jouduinkin hiukan miettimään ja perustelemaan ostoksia jopa itselleni, miehen suostuttelu oli oikeasti helpompaa ("Ostetaan uus tallentava digiboxi ja ihanat verhokankaat uuteen kotiin, mä voin maksaa molemmat..." (meillä on yhteiset rahat)). Verhoista tulee kyllä tosi ihanat kunhan vain nyt saan ne ommeltua ja kunhan mieheni saa nikkaroitua niiden (ja meidän!) uuden kodin valmiiksi. Jaiks, en malttais odottaa!

Kuvassa siis verhokankaat Vallilan tämän kevään mallistosta, ostettu "Käkkäräiseltä". Suklaanruskeat verhot tulevat työhuoneeseen sekä ikkunaan että lasiruudullisten pariovien eteen. Vaaleampi harmaanruskea sekä kuviollisena että yksivärisenä tulee olohuoneeseen: kuviolliset reunoille ja yksiväriset niiden viereen ja välipuitten päälle (olohuoneessa on kolme vierekkäistä ikkunaa). Läpikuultava vaalea, jossa kiekuroita (ikäänkuin lankaa olisi purettu kerältä kankaan päälle) tulevat ruokailuerkkeriin, erkkerissä on yhteensä 5 ikkunaa. Ainakin ruokailuerkkerin verhot tulevat tampeilla kiinni ikkunan alareunaan, samoin työhuoneen oviverhoon tulee tampit.

Olisi siinä sitten ommeltavaa; yhteensä 15 verhoa, joissa 45 metriä ylä ja alapäärmeitä ja 50 (tai 77) metriä sivupäärmeitä (ainoastaan valkoisissa on niin siistit hulpioreunat, että ne ehkä voinee jättää ompelematta). Jokohan tänään laittaisin lapsen sen verran ajoissa nukkumaan, että ehtisin itse hiukan ommella, vai keräänkö vielä rohkeutta...?

Vaihdoin sivupohjaa. En ole oikein tyytyväinen tähän, mutta kai tämä on parempi kuin se entinen väritön ja ilmeetön. Onkohan missään uudelle bloggereille sellaisia sivupohjia, jotka toimis takuuvarmasti myös ääkkösillä? Itse en oikein jaksaisi alkaa muokkaamaan tätä sen enempää kuin on pakko.

Vielä lisää raportoimattomia töitä...

Ehdin viimein siistimään nuo loputkin raportoimattomat työt viime viikoilta. Itseasiassa tuo Trellis on kyllä helmikuulta, kuvan sain otettua ja muokattua vasta maaliskuun lopulla ja julkaistua huhtikuun alussa. Hiukan hidas tahti, täytynee hiukan ryhdistäytyä...

Trellis Scarf, Intreweave Knits kevät/2006
Lanka: yksisäikeinen käsinvärjätty ruotsalainen Hedängers Shnalgarn Ull, 107 grammaa
Puikot: 4,5 mm bambupyörö
Mitat: 160 / 34 cm
Muuta: Pidän yhä erittäin paljon tuosta Trelliksen mallikuvioista, minusta se on aivan loistavan hieno!

Lankavaihdosta saamani käsinvärjätystä Tovesta (muistankohan oikein) -langasta neuloin ensimmäiset tumput kärjestä aloittamalla. Päättelin silmukat pitsiliinojen tapaan virkkaamalla ketjusilmukkakaaria, jotka kiinnitin kiinteillä silmukoilla aina pariin-kolmeen silmukkaan kerrallaan. Kiilapeukalo istuu hyvin käteen, kiitoksia vinkeistä Laura! Huovutin tumput käsin jotta sain niistä täysin istuvat omaan reiluhkon kokoiseen kätöseeni. Ihan kivat, tosin talvi taitaa olla sulanut kevään tieltä, joten varastoin nämä seuraavaa lapaskautta varten.

Lomareissullani oli myös aivan uskomattoman ihana tilaisuus tehdä jotain sellaista mistä harva olisi sanonut - Ei kiitos! Sain nimittäin ensimmäkin tilaisuuden kutoa lähes antiikkisen vanhoilla kangaspuilla poppanaliinaa juuri niin paljon kuin itse halusin. Toiseksi sain olla monta tuntia aivan itsekseni ilman muksuja (muksut ovat minulle kaikki kaikessa, mutta välillä on aivan mielettömän ihanaa olla hetki itsekseenkin). Mummullani on hänen isänisänsä mukanaantuomat kangaspuut joihin hän oli juuri laittanut 25 m poppanalointa ja lisäksi hän oli saanut jostain edullisesti reilun sentin levyistä lakanakankaan hulppioreunaa poppanakuteeksi.

Mummuni katsoi lasten perään ja itse kopsuttelin ihanilla vanhoilla puilla poppanaa, kuuntelin hiljaisuutta ja hyräilin. Jo pelkästään kangaspuiden vanhuus on jotain aivan käsinkosketeltavan hienoa kaikkine yksityiskohtineen. Metalliosista voi nähdä sepän kätten jäljet ja puuosat ovat hankautuneet kiiltäväksi niistä kohti mistä niitä eniten käsitellään. Kutoessa puista lähtee hyvin luonnollisia ja rentouttavia ääniä, vaimeaa kopsetta ja kestävää natinaa ja nitinää. Kangaspuiden mitoista voi hyvin nähdä, että ihmiset ovat tosiaankin ennen olleet pienempiä; valmista poppanaa ei voi olla montaakaan metriä rullalla puiden alaosassa kun se alkaa tulla jo minun jalkojeni tielle ja haitata polkemista. Harmi, ettei minulla ollut silloin mukana kameraa ja kännykälläkään en muistanut napata kuvaa puista.

Kävin kapistelemassa kangaspuilla kolmena päivänä aina muutaman tunnin kerrallaan ja tulokseksi syntyi kaksimetrinen ja 140 senttinen liina (leveys 45 senttiä). Varsinkin lyhyempään liinaan tuli joitakin tummia raitoja kuteessa olleesta liasta, jotain koneöljyn näköistä mustaa suttua. Sitä varten sain vielä mummultani pienen nyytillisen Swipe -matonpesukirkastetta ja ohjeen liottaa liinat ja pestä ne 90 asteessa. Toivottavasti poppanoista tulee täysin puhtaita ja vitivalkoisia. Aikaisemmin olen kutonut mummuni kangaspuilla matot omaan huoneeseeni vielä silloin kuin asuin kotona.