Sisältä juokseva lankakerä

Olen kovin haaveillut kerimiskoneesta. Äidilläni on sellainen ja hän tarvii sitä harvakseltaan mutta tarvii kuitenkin. Välimatkaa on 6 tuntia, joten eipä tuota kovin tule lainailtua. Uusi laite maksaa halvimmillaankin kai noin 40€ eikä käytettyjä ole juuri tarjolla...tai niidenkin hinnat nousevat pilviin. Neulontalistalla tuli jossain vaiheessa puheeksi sisältä juoksevat lankakerät itse kerien ja jonkin linkin perusteella hoksasin että mistä on kyse. Siitä lähtien olen kerinyt kaiken ilman konetta. Eikä ole mitään ongelmaa!! Se on yhtä nopeaa kuin perinteisenkin kerän tekeminen, kerä pysyy paikallaan neulottaessa eikä vaella ympäri lattiaa imaisten pintaansa jokaisen villakoiran ja lisäksi kerästä saa hiukan helpommin pehmeän niin, ettei lanka heti tukahdu ja kovetu. Vinkkien mukaan kerä on kätevä tehdä esim. kynän ympärille, mutta minusta se on aivan liian ohut sen kerän ilmavuuden kannalta. Ja muutenkin, aloitus on nopeampaa jonkin paksumman ympärille. Kokeilin rullalle käärittyjä aikakausilehtiä aikani, mutta lanka aina tuon tuostaankin tarttui kiinni siihen rullan reunalta repsottavaan lehden reunaan. Tuorekelmun tai folion rulla on osoittautunut tähän astisista kokeiluista kaikista parhaimmaksi; se on sopivan levyinen ja sen pinta on luikas eikä reunassa ole mitään mihin lanka tarttuisi keriessä. Tässä kuvasarja pienen jämälankakerän syntymisestä:

Lopussa siis puristan kerän vielä "kasaan", jotta keskelle jäänyt reikä katoaa ja kerästä tulee ilmava. Kerän pinnalle jäävän langan pään voi lätkäistä kiinni vaikka maalarinteipillä, jossa lukee langan nimi, niin vuosien päästäkin on vielä tiedossa että mitä mikin jämälanka on. Lähes teippi kuin teippi lähtee hyvin irti langasta, kunhan nyt ei valitse mitään ihan mahdotonta liisteriä, joka pilaa koko lankakerän!

Edit: EI MAALARINTEIPPIÄ!! Se jämähtää kiinni lankaan tai lanka siihen... enkä kyllä ole varma muistakaan teipeistä kun ei ole pidempiaikaista testausta, joten jokainen viimeistelee kerän niin kuin itse parhaaksi näkee ja omalla vastuullaan!. Itseasiassa aikaisemmin olen itsekin aina laittanut kerän kiinni jonkinlaisella vetosolmulla, siksi minulla onkin pieniä tuntemattomia langanjämiä jämäkorissani...

Tässä n. 90 g seiskaveikkaa muuttamassa mummulleni saapassukkaraidoiksi. Se siis tulee olemaan näiden jämien kohtalo.

Ja tässä pari ikuisuuskerää kaapistani. Ehei... kuvassa ei siis ole mikään harakan pesä, vaan Novitan miragea, josta tein jokunen vuosi sitten miljoonia hapsuhuiveja. No okei, kyllä niitä likemmäs kymmenen tuli tehtyä... ;-) Nämä muuttavat myös mummulleni, sillä minulta on mennyt motivaatio näihin lankoihin jo ajat sitten.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Tää lähtee nyt viemään noita lankoja Oulunlääniin, ottaa mukaansa aloitetun alpakkapipon Siljalle (muutama sentti on jo puikoilla), Trellis-toukan ja The Frost and Ice shawlin. Yleensä jos jätän käsityöt kotiin, niin silloin olisi vaikka kuinka aikaa neuloa... mutta nyt kun otan niitä useammankin, niin todennäköisesti ne palaavat samassa tilassa kotiin kuin ovat tälläkin hetkellä. Toivotaan kuitenkin että minulla on pääsiäisen jälkeen jotain raportoitavaa!