Pitkän haaveilun jälkeen ostin ompelukoneen kesällä 2003. Päädyin Janomeen kovan mainostuksen vuoksi, maailman myydyimmän ompelukoneen on oltava hyvä!
Testasin konetta ohuenohuilla ja paksuilla, monin kerroin taitelluilla kankailla, ja se tuntui ompelevan hyvin. Muutenkin koneen käytettävyys tuntui aivan toimivalta. Takuutakin luvattiin ruhtinaalliset viisi vuotta. Hyvin vakuuttavaa, kone kainaloon ja kotiin.
Heti ensimmäisenä aloin ommella pieniä vaatteita tuliterälle poikavauvalleni (joka muuten tänään täyttää jo viisi vuotta!), mutta kuinkas siinä kävikään... kone ei suostunut ompelemaan mitään ohutta joustavaa kangasta siististi. Hyppytikkejä oli välillä enemmän kuin oikeita tikkejä, enkä löytänyt mitään keinoa jäljen parantamiseen. Kokeilin vaikka miten montaa erilaista neulaa aina pallopäisistä hyperteräviin ja leikkaaviin lukemattomilla eri paksuuksilla. Lankoja vaihdoin puuvillaisista keinokuituisiin ja kokeilin eri paksuuksia. Ja kankaita kokeilin vaikka mitä, oli perus teepaitakangasta, puuvillaa, keinokuitua, enemmän tai vähemmän joustoa, mutta tulos kaikilla oli sama; hyppytikkejä. Ja kaiken aikaa kone ompeli aivan loistavasti mitä tahansa joustamatonta kangasta paksuudesta riippumatta sekä myös paksuja joustavia kankaita kuten collegekangas tai perusresori. Jostain syystä päädyin ajattelemaan tuon vain ompelukoneisiin kuuluvaksi ominaisuudeksi ja asia jäi joksikin aikaa siihen. Lisäsin vain saumurin ostoslistalleni (jota en ole vieläkään hankkinut) ja käytin ompelukonetta vain joustamattomien kankaiden ompeluun (verhot, housut, kauluspaidat...).
Lisäoptiona koneesta löytyi pätkivä lamppu, välillä valo paloi, välillä ei, välillä se toimi jonkinaikaa, ja välillä vain pätkivästi. Se ei minua juuri haitannut sillä käytin muuta lisävaloa ompeluun, jossain vaiheessa lamppu sammui pysyvästi.
Tässä muutama kuva yhdestä väkisin loppuun jatketusta topista,
eipä ole kovin siistiä jälkeä, ei.Jonkin vuoden päästä sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että kyllä ompelukoneidenkin pitäisi ommella joustavia kankaita ilman mitään ongelmia. Soitin laitteen maahantuojalle ja kyselin asiasta ja he vakuuttelivat että ilman muuta pitää, että lähetä kone vain takuuhuoltoon (vaikka matkahuollon kautta, lähetyskulutkin menee valmistajan piikkiin) niin laitetaan se kuntoon. Valitettavasti en tätä heti tällöin saanut aikaiseksi, enkä pitkään aikaan jaksanut ajatellakaan koko asiaa ja se jäi taas varmaan vuodeksi-pariksi. Luulin jo takuunkin umpeutuneen ja asian jääneen selvittämättömäksi, kunnes takuulappu tuli jostain vastaan ja aikaa olisi jäljellä vielä vajaa kuukausi. Soittelin taas maahantuojalle, mutta tällä kertaa kone pitikin viedä itse merkkihuoltoon. Tsekkasin lähimmän vaihtoehdon ja kävin kiikuttamassa koneeni sinne. Kaiken maailman muuttorumbien ym. myötä kangastilkkuja ei löytynyt mistään, joten marssin liikkeeseen vain pelkän koneen kanssa.
Myyjä aikoi säätää koneen odotellessa, joten jäin itse paikalle. Ensimmäisenä myyjä kuittaili siitä, että vasta nyt tuon konetta takuuhuoltoon, että olen oikein viisi vuotta sillä ommellut ja nyt vasta. Seuraavana se kuittaili katkenneesta neulasta (en ollut edes muistanut että koneeseen on jäänyt katkennut neula). Seuraava kuitinaihe löyty palaneesta lampusta ja selittämiseni sen pätkimisestä kuitattiin vain, että "Joo, mutta tämä on palanut". Seuraavat kuittailut tulivat siitä, ettei minulla ole mukana sitä kangasta, mitä se ompelee huonosti. Noh, takahuoneesta löytyi biitti uimapukukangasta ja pikaisen surautuksen perusteella konekauppias/huoltaja ilmoitti hyvin merkitsevällä äänellä, että "tässä koneessa ei ole
mitään vikaa. Tämän säädöt ovat
täysin kohdallaan. Tämä ompelukone ompelee
aivan siistiä tikkiä." Ei auttanut vastaanväittämiset, sillä "Näissä koneissa ei ole mitään vikaa". Tyyppi puhalsi koneen puhtaaksi paineilmalla, öljysi hiukan sisuskaluja ja huolto alkoikin olla loppusuoralla. Sanojensa vakuudeksi hän vielä sanoi pariin-kolmeen kertaan, että "Kone toimii hyvin; jos tuot sellaisen kankaan, mitä kone ei ompele, niin saat minkä tahansa koneen tilalle ilmaiseksi". Ei auttanut mikään, kone kainaloon, laskun maksu vaihdetusta lampusta ja takaisin kotiin. Autossa tuli itku koko tylyttämisestä.
Marssin kotiin ja aloin heti testaamaan konetta. Hain tilkun jokaista ohutta joustavaa kangasta mitä minun varastoistani löytyy ja testasin kaikki läpi. Eikä tullut yhtään hyppytikkiä. Hitsit että oli niin sekalainen ja ääliö olo, mutta yhtä kaikki, nytpä voisin jälleen ommella mitä haluan ja voisin unohtaa koko ikävän koneen huollatuksen. Kaivelin ompelemattajääneet paitakankaat ja surautin itselleni t-paidan. Kone toimi lähes täydellisesti, vain yksi hyppytikki tuli niin että itse sen huomasin. Kankaanjämistä ompelin vielä paidan Siljalle, eikä siihenkään tullut kuin yksi huomatuksi tullut hyppytikki. Kyllähän näiden kanssa pärjää, vaikkakin täysin hyppytikitön kone olisi vielä parempi.
Itsekseen kuvaaminen on aika haastavaa
Kilautin aamupäivästä vielä samaiseen huoltoon ja kysyin, että millainen hyppytikkimäärä on ns. "sallitun" rajoissa ja vastaus oli selvä; 0. "Hyppytikkejä ei saisi tulla laisinkaan, muuten on koneessa jotain vikaa". Sanoin sitten, että lauantaina liikkeessäkäyttämäni Janome tekee ainakin yhden hyppytikin per paita, että olen jo kaksi paitaa ommellut. Nyt sitten myyjän ääni muuttui taas ja tällä kertaa "Jotkin kankaat ovat vain sellaisia ettei niitä voi ommella millään muulla kuin saumurilla". Tekstiä tuli taas hyvin voimakkaasti ja tuli myös selville, että koneen voisi kyllä tuoda sinne, josta se laitetaan maahantuojalle säädettäväksi mallikankaan kera ja että säätö maksaa sillä takuu kattaa vain valmistusvirheet ja viat ja ettei säätö kuulu niihin asioihin. Yritin itse sanoa väliin (hänen omalla voimakkaalla äänensävyllään jotta saisin edes jotain kuuluvuutta omille piipityksilleni), että eihän kone, joka on alusta lähtien tehnyt hyppytikkejä, voi olla kunnossa, että ilman muuta se on silloin viallinen. Ja hänhän alkoi paapattamaan, "Minä en tykkää että minut herätetään [kello oli noin puoli 10] ja aletaan ensimmäisenä huutamaan puhelimeen." Ja minä en todellakaan huutanut, sanoin vain vähän voimakkaammin asiani kun hän ei muuten tuntunut kuuntelevan minua laisinkaan. Ja osaan kyllä huutaakin ja hyvin monenlaisella tasolla. Osaan sanoa vielä tuota tämänpäiväistäkin voimakkaammin ja painokkaammin huutamatta, joten huutamisesta ei todellakaan ollut kysymys. Välillä hän taas käänsi huomaamattaan kelkkaansa ja sanoi että jokainen kone kyllä saadaan säädettyä niin että ne ompelevat mitä vaan kangasta. Tässä vaiheessa viittasin lauantaiseen keskusteluun ilmaisesta ompelukoneesta ja mies alkoi kuittailemaan että "ilman muuta jos ei konetta saada kankaalle säädetyksi niin että se ompelee hyvää tikkiä, niin saa ilmaisen uuden koneen tilalle ja vielä autonkin tuosta pihasta...".
Kaikenkaikkiaan tätä kuittailua ja minun lyttäämistäni jatkui ja hoksasipa hän vielä kertoa omakohtaisen esimerkin tilaamastaan pankkikortinlukulaitteesta joka ei ollut toiminut ja hän oli joutunut soittamaan maksulliseen puhelinnumeroonkin vian selvittämisestä ja sen myötä vielä maksamaan itse laitteen kuntoonlaittamisesta kun se ei kuulunut takuun piiriin. Minulta pääsi taas itku. Olen ihan voimaton tuollaisten asiakaspalveluihmisen parissa. Sanoin että olen loukkaantunut tästä asiakaspalvelusta ja hän vain kuittasi minun olevan herttainen. Toivotin hyvät päivänjatkot, mutta en ole valmis vielä luovuttamaan.
Herkkis olen joo, sille en voi mitään. Enkä ole kovin hyvä pitämään puolianikaan. Siksipä tahtoisinkin kuulla ihan rehtiä kommenttia teiltä, että mitä minun kannattaisi tehdä? Jos joudun vielä asioimaan merkkihuollon kanssa, niin valitsen toiseksi lähimmän putiikin, sillä tämäntyylinen asiakaspalvelu nostaa villat pystyyn.
Kysymyksiä: Mikä on hyväksyttävä hyppytikkimäärä ompelukoneessa (arvokkaaseen juhlapukuun minun oma toleranssini on nolla)? Jos koneessa on takuu, niin eikö tällainen alustalähtien ilmennyt vika luulisi kuuluvan takuuseen? Miten teidän omat ompelukoneenne toimivat?
Lisäksi nyt olisi hyvä tilaisuus mainostaa hyviä ompelukonemalleja/merkkejä ja saumureita, sillä veronpalautusrahoilla ostan ainakin saumurin, mahdollisesti vaihdan myös Janomeni johonkin toiseen malliin.
Ja lienee sanomattakin selvää, että minua kyrsii ja lujaa. Pahoitteluni siis, jos teksti on osin painokelvotonta ajatuksen virtaa... Olen kiitollinen jokaisesta vastauksesta!
Vuorifleecestä (ja Tiimarin koristetarranauhasta) syntyi myös kiva myssy, suojaa hyvin korvia.
Isoveli sai myös samanlaisen myssyn.
