Aika hassua. Ostin jo viime marraskuussa (siis melkein vuosi sitten) kangasta Siljan takkia varten. Tässä silloinen kirjoitus aiheesta. Suunnitelmissa oli tehdä tosi makea A-linjainen juhlatakki sitten kun Silja kävelee, eli aikaisintaan tulevaksi kevääksi tai viimeistään seuraavana syksynä (2007).
Kappas vaan mitä uusimmassa Ottobresssä olikaan. Minun takkini. Tai siis Siljan takki, mutta minun kankaasta. A-linjaisena niin kuin pitikin, tosin kuvan takki on pidempi kuin itse haluan ja omaani laitan vielä hupun jos vain kangas riittää. Hassua kyllä, mutta hiukan harmittaa, sillä tuo kangas on minusta aivan ihana ja olen ihan täpinöissäni odottanut että pääsen toteuttamaan ideani. Ja nyt se idea onkin sitten jonkun muun ideana kaiken kansan ulottuvilla tuolla lehdessä ja miljoona ihmistä ehtii tehdä sen ennen mua ja kun minä vihdoin teen, niin kukaan ei enää usko tai hoksaa ajatella että se olisi itse ideoimani vaan olen vaan tehnyt sen lehden ohjeen mukaan. Toisaalta ei harmita laisinkaan, sillä näyttäisi ihan sille, että minähän voisin mennä ideointikykyni kanssa vaikka Ottobrelle töihin =).
Mitä opimme tästä? Ole nopea. Tee kaikki ennen kuin muut ehtivät.
Mitä totuuksia piilee vielä kirjoittamattomana tuolla taustalla? No se tietty, että jos vain tuo kangas inspiroi jotakuta ja itsellä tai jollain läheisellä sattuu olemaan tyttölaps, niin eiköhän puolimiljoonaa muutakin ompelutaitoista ole jo ideoinut siitä tytölle nättiä juhlatakkia =D =D. En varmastikaan ole niin kovin ainutlaatuinen ajatuksineni.
8 kommenttia:
Siinä se taas nähtiin: me käsityöihmiset olemme trendsettereitä! ;)
Olen muutaman kerran törmännyt vastaavaan: tiedän mitä haluan, mutta en löydä juuri sitä (valmis juttu, kangas tai lanka, mitä vaan), mutta vuoden tai parin kuluttua kaupan hyllyssä komeilee _juuri_ se juttu mitä kaipailin silloin joskus!
Tee vaan se takki! Idea oli omasi, ja oikeasti: kuinka moni sen tunnistaa OD:n malliksi kun näkee takin Siljan päällä? Nythän sinä sait kaavat, kuin tilauksesta...
Hih, sinä olet näemmä ajan hermolla.. vielä suurempi syy seurata ihanaa kirjoitteluasi ;)
Heh, aikamoinen sattuma :D Kyl muakin vähän harmittais! Siitä takista tulee varmasti iiihana joten sinuna kyllä toteuttaisin sen :)
Tuo Ottobren takki muistuttaa karvareunuksineen niin paljon ideaasi, että epäilisin jo suorastaan tosissaan, että joku on napannut idean blogistasi. Tai ehkä olen vain vainoharhainen... :)
Sinänsä tuttu juttu minullekin. Silloin (harvoin), kun olen keksinyt mielestäni jotakin loistokasta, näenkin sen jonkun blogissa jo toteutettuna. Riivattua!
Olen silloin tällöin vieraillut blogissasi ja ihmetellyt kauniita neuleitasi.Liitin Sinut suosikkeihini.Nappasin nappisikin.Sopiiko?-Neulekisaan aion osallistua.Nappikin on sivullani jo pitkään muistuttanut siitä.-Aivan ihanat nuo palmikkosukat.
Löysin kerran palana ihanaa puuvillaa, jolla somistin tyttären peruscolitsin hienommaksi:kaunia kaulus ja helma. Esittelin sitä ompelevalle serkulleni, jolla oli samasta kankaasta keittiön kappa ja oli tilannu sen Elloksesta!!:0 Silloin sekä ketutti/huvitti,pikkuhiljaa pääsin yli..
Tuttu juttu mullekin. Hyvä mietelause sulla; tee, ennen kuin muut ehtivät. Pitääpä pitää mielessä=)
Minulle käy yleensä niin että löydän kivan kankaan josta haluan just jotain tiettyä, mutta kun en osaa kaavoitusta en voi ajatustani toteuttaa. Sitten vaan plärätään lehtiä ja toivotaan että nalli napsahtaisi.
Ottobressä on kivoja malleja, joskus tosin tykkään lasten malleista niin paljon että haluaisin samalaisen myös itselleni. Mutta sitten taas päädytään ei-osaa-tehdä-muutoksia -dilemmaan...
Lähetä kommentti