Heirloom Knitting - the Frost and Ice shawl

Jaiks, sain sitten vihdoin ja viimein aatonaattona kovasti odottamani shaaliohjeen (oli muuten se jälkimmäisenä lähetetty versio, eli alkuperäiset ovat yhä jossain tienpäällä). Hyppysiä poltteli kovasti mallitilkun tekeminen, mutta vasta tänään ehdin aloittamaan sen. Puikot ovat 2,5mm ja tuosta ylemmästä kuvasta näkee hiukan koko luokkaa kun siinä on mukana minun naisellinen suuri räpyläni. Alemmassa kuvassa huivin alku on pingotettuna, jotta itse kuvion näkee paremmin. Lanka Grinasco Merinosilk ja malli the Frost and Ice shawl Heirloom knitting:ltä.

Fifi Wetterhoffin Silviasta on kohta metrin levyinen, eikä langasta ole mennyt vielä puoliakaan, Kevät-huivi on ihan alkutekijöissä ja tulee varmaan olemaankin niin kauan kuin nämä kaksi on työn alla, sillä 2,5mm puikot on varattuna! Muita töitä ei nyt olekaan varsinaisesti puikoilla, ideakopassa (ja romukopassa??) on kyllä vaikka mitä.

Kynsikkäitä, pipoja, patalappuja ja heijastimia

Kas niin, joulutohinoiden jälkeen on taas hiukan aikaa päivittää blogiakin. Sain sitten jo hyvissä ajoin valmiiksi isukin kynsikkäät, hiukan reilut tuli mutta eipä ainakaan purista tai kiristä. Lankana on tuttu Novitan Nalle grafitin harmaana. Mukaan askartelin vielä kalaheijastimen, joka on tarkoituksella ilman narua, sillä erähenkisenä heijastin on vain ylimääräinen oksiintarttuja. Toivottavasti tulee kuitenkin käyttöön ;-)


Pojalle ja pojan kummisedälle tein samanlaiset yksinkertaiset pipot myöskin Novitan Nalle -langasta. Mallin kehittelin itse ja siitä tulikin vallan toimiva. Suunnittelussa apuna oli myös mieheni, jolta kyselin mielipidettä muotoilusta. Pipossa ei siis ole käännettävää reunusta, se on täysin tyköistuva ja normaalivalaistuksessa heijastinnauhatkaan eivät juuri näy. Heijastinnauhat on pujoteltu kahden "oikean" silmukan väliin ja ommeltu mies_kattoon liimalla kiinni niin, että ne tarvittaessa hiukan joustavat eivätkä määrää pipon muotoa. 2 nurin, 2 oikein -neulos on niin joustava, että reilu parivuotiaan ja aikuisen pipot on tehty samalla silmukkamäärällä, ainoastaan korkeus vaihtelee.




Patalappujen saralta sain edellisen kantikkaan patalapun kaveriksi tehtyä virkatun pyöreän. Pätkävärjätyn Novita Huopanen -langan ominaisuudet eivät tule minun makuuni parhaiten esille tässä, neulottuna edestakaisinneuleena raidat olivat paljon tasaisemmat (ja huomattavasti leveämmät). Malli on omasta päästä, tai periaatteessa kenen tahansa omasta päästä, sillä taitaapa olla varsin yleisesti käytetty patalappumalli... se on siis virkattu kiinteillä silmukoilla ja reunassa on punaisella Huopasella tehty "piparkakkureunus". Malttamattomana huovutin jälleen käsin vaihdellen veden lämpötilaa koko "hanan skaalalla", apuna Palmoliven saippua.

Heijastimia värkkäilin aikani kuluksi useampiakin... pikkujoulumuistiaisiksi ja pimeän talven turvaksi mieheni sukulaisille. Kuvassa vaaleana näkyvät heijastimet ovat vain johonkin muotoon virkattuja pelkästä heijastinnauhasta, kierteisten pötkylöiden runkona on loput Novitan Nalle -langasta, (niihin kävisi mikä tahansa muukin jämälanka), reunassa on vain kerros heijastinnauhaa. Nuo jälkimmäiset muuten pyörivät kivasti akselinsa ympäri kun ne roikkuvat vapaasti langassa ;-)

Heirloom Knitting

Sain keskiviikkona sen kirjan ja se on aivan fantastinen! Siinä on silmäniloa ja hyviä ohjeita, kaikki mallit on selitetty myös kaavioin (mikä sopii tällaiselle suomalaiselle neulojalle). Valitettavasti silti se kovasti kaipaamani The Frost and Ice shawl ja toinen yksittäinen ohje eivät ole tulleet vieläkään. Ne on lähetetty kuitenkin samana päivänä niiden Rowanin lankojen kanssa ja ne langat tulivat jo ajat sitten. Kirja on lähetetty pari viikkoa myöhemmin ja silti sekin on jo tullut. Laitoin viestiä Heirloomille ja he lupasivatkin lähettää ko. ohjeet uudelleen heti ensitilassa ja jos jossain vaiheessa saan ne alkuperäisetkin ohjeet, niin he pyysivät palauttamaan ne. Sehän sopii kyllä, pääasia on, että pääsisin kokeilemaan Merinosilkin sopivuutta tuohon ihanana shaaliin.

Isukin kynsikkäätkin sain valmiiksi. Lähes. Langat pitäisi päätellä ja niitä langanpäitähän sormikkaissa kyllä riittää. Eipä olisikaan ollut juuri enempää aikaa niitä tehdä, kun isä tulee tänäiltana yhden yön pikavisiitille noutamaan meille lainatun työmaa-autonsa pois... Saanpahan sitten antaa samalla tuon pikku paketin mukaan, samoin kuin kaikki muutkin pohjoiseen menevät joululahjahuivit ja muut pukinkontin verneet.

Ah ja voi kun ne Heirloomin ohjeet nyt tulisivat pian. Jäin nimittäin nyt sairauslomalle ja sen jälkeen suoraan äitiysvapaalle; olisi kyllä aikaa ja intoa aloitella sitä huivia *jahkailee yhä*.

Suuria ja pieniä ostoja

Ihan ekkana täytyy muistaa mainita, että isukin kynsikkäät ovat neljää sormea ja päättelyä vaille valmiit. Jännä, että käsialat vaihtelee niin kovin, sillä laiskana jätin mallitilkun tekemättä (joo, olisi taas kannattanut niin olisi kynsikkäät valmistuneet jo viikko sitten). Ilman käsialan tarkistusta samalla puikkokoolla ja ohjeen suosittelemalla langalla loppujen lopuksi naisen käteen tarkoitetusta ohjeesta tuli niin iso, että se on varmasti isällenikin reilu. No, jos ne ovat niin suuret, ettei niitä voi pitää edes toisten sormikkaiden päällä, tai jos isällä ei ole ketään tarpeeksi suurikätistä tuttavaa, niin ehkä ne käy vaikka idätyspusseista männyntaimille... tai vastaavaa. Olisi taimella ainakin tilaa kasvatella juuriaan! Jospa ne kuitenkin olisi käyttökelpoisen sopivat.

Viime viikolla (vai oliko jo sitäedellisellä) sain Heirloomilta osan tilaamistani tuotteista. Helmen vaaleat Rowanin KidSilk Hazet tulivat (kuva alempana; Hazet muiden lankojen joukossa), mutta sitä toista pakettia, missä odottamani ohjeet on, ei ole kuulunut vieläkään. Aloin jo hätääntyä, kun ennen lankojen tuloa sain ilmoituksen että tuotteet on lähetetty kahdessa paketissa, mutta kun toista ei kuulunut niin tänään laitoin sinne viestiä. Onneksi mikään ei todennäköisesti ole hätänä, sillä he eivät olleetkaan lähettäneet toista paikkausta lankojen kanssa samanaikaisesti vaan vasta joskus tässä kuussa (tarkka päivämäärä lipsahti jotenkin ohi puhelimessa). Hyvää ja nopeaa asiakaspalvelua vaikuttaisi olevan! Noh, toivottavasti ne ohjeetkin tulevat pian. Samalla tilaamani kirja on myös ilmoitettu lähetetyksi, tällä menolla taidan odottaa senkin saapumisen ennen kuin alan tekemään huivia niistä ihanista Merinosilkeistä, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään vielä upeampi malli ;-)

Lauantaina pääsin käymään Menitassa. Ihana paikka. Harmi (tai onni) että se on niinkin kaukana. Noh, ostin sitten äitiysloman alkua (tai jotain luonnonkatastrofia) varten lankoja varastoon. Mukaan tuli ainakin Wetterhoffin Silviaa, ihana ruispuolukkapuuron sävy. Siitä aloitinkin jo toissapäivänä tekemään huivia 2,5mm puikoilla ja ihan vain yksinkertaisesta langasta. Huivin mallina on Fifi ja se näkyy tuossa allaolevan kuvan taustalla. Yhden "salmiakin" leveys on n. 3,5 cm ja huiville ehti kertyä leveyttä jo noin 80 cm. Paljonkohan sille tarvitsisi leveyttä jotta siitä tulisi sopivan reiluhko kaulahuiviksi, ei siis kuitenkaan miksikään hartiahuiviksi...



Lisäksi tuossa kuvassa on Grinascon VIP -mohairia (2x25g), vahvuudeltaan se on samaa luokkaa kuin Rowanin KidSilk Haze, mutta tuossa on hiukan tekokuituja silkin tilalla. Niiden vieressä on aikaisemmin mainitsemani Hazet (4x25g) Heirloomista ja oikeanpuoleisimpana on ihanat vaalean limen vihreät Dropsin Alpaca -langat (4x50g) sekä Grinascon Flavia Baby Merinovilla (50g). nämä vihreät haaveilevat muuntautumisesta Aino-vauvan vaatteeksi vaikka ovatkin (alpaca) käsin pestäviä lankoja. Tuo tummanvihreä näytti kaupassa kivalta tehosteelta noiden vaaleiden limejen joukkoon, mutta kotona siitä tuli "morkkis"... Voi olla että se hakeutuu johonkin uuteen kohteeseen ja sen tilalle tehosteeksi tulee jotain aivan muuta...



Ja ne aikaisemmin mainitsemat silkitkin tulivat Thaimaasta. Oikein syvän tumman punaista paksua silkkiä n. 4,5m ja hiukan kapeampaa ja ohuempaa ruskeaa silkkiä n.5m, yhteensä hiukan päälle 80€. Varsin kohtuullinen hinta suomen hintoihin verrattuna, kunhan joskus saan varteni juhlakuntoon, niin kylläpä onkin sitten kiva tehdä noista silkkinen puku.

Ja viimeisenä vielä kaikista suurin ostos: Hummasin suuren osan veronpalautuksista uuteen kameraan! Canonin EOS 350D saapui tänään ja on vienyt minun sydämeni! Siis uskomatonta kehitystä tapahtunut edellisen kameran hankinnan jäljiltä! Nyt sillä hintaa mitä aikoinaan (2002?) maksettiin Canonin Power Shot S30 kamerasta (3,1Mb) sai nyt jo 8 megaisen canonin ja mikä kuvausnautinto!!! Siis oikeasti on aivan uskomatonta, että kamera ottaa kuvan jotakuinkin juuri silloin kun minä painan nappia sormella, eikä vasta noin sekunti sen jälkeen. Mieskään ei ehdi enää laittaa silmiään kiinni kuvaa otettaessa, minkä se ehti entisellä louskulla tehdä varsin mainiosti. Vilkkaasti liikkuvasta pojastakin saa kokovartalokuvia, eikä pelkästään kantapäitä kun muu kroppa on jo ehtinyt karkaamaan kuvasta. Jo pelkästään kameran käynnistäminen tapahtuu hetkessä ja on heti kuvausvalmis kun entistä sai odottaa jopa pari sekuntiakin. Aivan mieletön peli, nyt kun ehtisi hiukan enemmän harjoittelemaan sen käyttöä!

Mutta nyt sohvalle hetkeksi. Huomisaamuna on vuorossa sokerirasitustesti, joten olen tässä 12 tunnin ravinto/nestepaastolla ja huomisen vietän kotona pekkasella kun en kuitenkaan ole tuon testin jälkeen kovin häävissä kunnossa. Muutenkin kunto on ollut aivan äärettömän surkea, tukala ja ahdistava, mutta minkäs teet; raskaus kun ei ole sairaus niin ei pitäisi valittaa.

Huopaa, huopaa ja huivia

Sain sitten illalla valmiiksi sen korini ja laitoin sen muun punertavan pyykin seassa pyörimään 40'C:n peruspesuun. Tuli kerralla suht valmiiksi, pohja jäi ehkä hiukan kuperaksi, mutta en jaksa nipottaa... sitä ei varmaan saisikaan suoraksi kuin ehkä käsin huovuttamalla tai saksilla ja neulalla. Alla pari kuvaa ennen huovutusta, valitettavasti mitatsuhteet ei näy mistään, kun tuossa yhdessä kuvassa kätenikin on korostunut järjettömän suureksi. Kori on kuitenkin ihan näppärän kokoinen esim. vaiheessa olevan neuleen koriksi, huiveistani mikä tahansa sopisi sinne heittämällä, neulepaidoistakin varmaan kaikki muut paitsi Novitan Jumbosta tehty neuletakki voisi tehdä hiukan tiukkaa.

Korin yläreuna on vahvistettu ylimääräisellä pylväsrivillä, pohjan ja reunan liitoskohtaan ulkoreunaan on virkattu rivi puolipylväitä rakenteen tukemiseksi. Sanka on reilu 5 cm leveä kaistale, joka on virkattu putkeksi lähes koko matkalta, ainoastaan molemmat päädyt ovat auki jolloin sanka liittyy ehkä hiukan tukevammin itse koriin. Ihan ok kori näin ekaväkerrykseksi ilman ohjetta.

PATALAPPU

Korin jälkeen viimeistelin valmiiksi myös patalapuntekeleeni. Kameran salamavalo valitettavasti säätää Novitan Huopasen (punertava liukuvärjätty) värit ihan uuteen uskoon. Patalappu on neulottu 30 silmukalla ja sen mitat ennen huovutusta on 28x35 cm. Ja patalappujahan on sitten ihan varmasti helpompiakin tapoja tehdä, tästä ei tarvitse ottaa mallia ellei halua tehdä moninkertaista työtä ;-).

Patalappu ennen huovutusta.

Patalappu huovutuksen jälkeen.

Reunat leikattu pyöreiksi

Reunoihin virkattu reunus punaisesta Huopasesta.

Reunan virkkaus: Virkkasin ensimmäisenä koko patalapun ympäri kiinteitä silmukoita. Koukun saaminen huopuneen materiaalin läpi oli aika tuskaisaa, teki mieleni jo kokeilla nahkapastaa tai vastaavaa, mutta sinnittelin pelkällä virkkuukoukulla. Kiinteiden silmukoiden "etureunan lenkkiin virkkasin kierroksen piilosilmukoita niin, että itse silmukka tuli patalapun etureunalle ja lanka kulki kiinteiden silmukoiden keskellä. Tämän jälkeen virkkasin ketjusilmukoilla renksun, jonka kiersin vielä kiinteillä silmukoilla. Ja vielä yksi kierros piilosilmukoita koko patalapun ympäri, mutta tällä kertaa kiinteiden silmukoiden takareunaan (patalapun nurja puoli virkkaajaan päin) niin, että lanka kulki edelleen kiinteiden silmukoiden keskellä ja itse silmukat tuli patalapun taustapuolelle. Samalla tavalla voisi jatka uuden piilosilmukkarivin näihin viimeisimpiin piilosilmukoihin, jolloin reunasta tulisi vielä paksumpi, mutta tuo riitti tähän. En ole missään tuollaista nähnyt käytettävän tai neuvottavan, mutta minusta se toimii äärettömän hyvin korostavana ja paksuna reunana juuri patalapuissa ja muissa paksuissa pinnoissa.

Valmis patalappu, odottaa vain kaveria itselleen, hiukan lisärekvisiittaa (servettejä, suklaata, kynttilä tms.) ja käärepaperiin päätymistä. Tämäkin on siis matkalla korvatunturin kautta sukulaisille ;-).

KIRI

Loppuillasta oli vielä pieni hetki aikaa harrastella silmät ristissä ennen nukkumaanmenoa. Kaivelin printtaamani Kirin ohjeen ja aloitin sen tavaamisen. Pienen takertelun jälkeen sainkin sen aloitettua ja nyt se on tässä vaiheessa, koko riittäisi ehkä barbielle mutta tavoitteena on jatkaa se itselleni. Puikkokoko on 2,5mm ja lanka on kirpparilta löytämääni ohutta villa(?)lankaa.

Edellisen mallitilkun tuosta langasta Kevät-huivin ohjeella yritin värjätä mustikalla (heh, siitä ei ole sen enempää mainittavaa) ja toheltaessani mallitilkku huopui jonkun verran. Ei taida suoraan kertoa mitään totuutta, mutta rajannee jotain vaihtoehtoja pois. Itse pidän tuota yhä ihan vain villalankana, mutta en tietenkään mene takuuseen etteikö siinä voisi olla jotain keinokuitua, esim. polyamidia tms. joukossa.

Mallina Kiri on minusta aivan ihana. En voi edes sanoin osoittaa kunnioitustani mallineuleen keksijälle tai suunnittelijalle! Neulottavuus on myös varsin hyvä, eikä ensimmäisten kuvioiden jälkeen tarvi enää lukea karttaa. Tämä on ensimmäinen huivini, joka aloitetaan keskeltä, joka päivä oppii siis jotain uutta.

Pohdintaa ja odottelua

Enpä tietenkään malttanut olla tekemättä mallitilkkua tuosta minut vieneestä merinosilkistä, vaan illan ohjelmiston pyöriessä taustalla tartuin 2,5 mm puikkoihin (pienimmät, jotka olivat vapaana) ja tein pikkiriikkisen mallitilkun johon heitin summamutikalla muutaman langankiertoreiänkin pitsineuleen idean esiintuomiseksi. Lanka on niin ihanan ohutta, että itseasiassa tuolla mallitilkun silmukka- ja kerrosmäärällä olisin tehnyt jo neuletakin takakappaleen yli puoleen väliin Novitan Jumbosta ;-). Joka tapauksessa olen nyt varmaakin varmempi, että teen juhlahuivini yksinkertaisella langalla ja jäljelle jääneestä teen sitten pienemmän käyttökaulahuivin kaksin- tai kolminkertaisena, jolloin se kestää varmemmin kulutusta. Sormia syyhyttää niin vallan mahdottomasti, mutta Heirloomin ohjeet eivät ole vielä tulleet. Ehkäpä ne tulisivat tänään *odottaa toiveikkaana*...

Isukin kynsikkäiden kanssa on ollut ongelmia. Ekat versiot tein naisten kynsikäslapasen ohjeella, lisäsin hiukan silmukoita mutta puikot oli liian suuret joten jäljestä tuli liian löysää ja mitat olisivat olleet sopivammat villasukalle kuin käsineelle. Purin siis aloitukseni ja kävin puikko-ostoksilla. Kapeammilla puikoilla tein uuden version käyttäen edellistä silmukkamäärää, mutta tulos oli edelleen liian leveä. Arvioin uuden silmukkamäärän ja purin jälleen. Seuraavaa versiota sinnittelin peukalokiilan puoleen väliin asti yrittäen hahmottaa ja arvioida käsineen leveyttä; ei-niin siro käteni sopisi sinne varmaan puoltoista - pari kertaa vierekkäin. Höh. Purin kynsikkään taas ja siirsin langan puikkoineen syrjään loppuillaksi. Täytynee varmaan ottaa vain suuntaa-antavat ohjeet ja laskea silmukat ym. oman mallineuleen mukaisesti niin pääsen helpommalla. Tästä olisi pitänyt aloittaa alunperinkin, mutta otinpa taas riskin valmista ohjetta seuratessani.

Puikko-ostoksilla käydessäni täydensin myös Novitan Huopanen -vajauksen ja eilen sitten jatkoin korini virkkaamista. Tänään olen ollut ihan äärettömän väsynyt ja kurkkua hiukan kuviaa ja kaihertaa, joten taidankin ottaa illan ihan täysin levon kannalta - ja virkata tuon korin valmiiksi. Ellei sitten Enklantiasta tule ohje-postia...

Mutta hei, yks kysymys olisi teille tietäville (jos siis joku eksyy lukemaan tätä pikkuista blogiani): Mitä tehdä Novitan Teddy -langasta tehdylle paidalle, jossa on liian leveät ja raskaat hihat? Olen muutama vuosi sitten neulonut itselleni hiukan vartaloa myötäilevän, mutta silti löysähkön neuleen ruskeasta teddystä, avaralla V-kaula-aukolla. Halusin reilut hihat, mutten hoksannut ottaa huomioon että käytännössä ne jo painaa aika paljon. Niissä onkin sitten massaa niin paljon, että ne vetää jo neuleen yläosan epämääräisen malliseksi, eivätkä ne oikein ole kivat päälläkään. Tunnen kuitenkin itseni, eikä minun varmasti tule purettua valmista muutaman kerran pidettyä neuletta, mutta tuollaisena en sitä tule silti pitämäänkään yhtään kertaa, sillä epäonnistuminen kaihertaa mieltä liikaa. Voisinko siis ottaa vaikka ompelukoneen ja saumurin, ja hurauttaa 5-10 sentin päästä hihan saumasta niin, että hihasta tulee kapeampi (yläosan ja ylähihan istuvuus on muistaakseni ihan ok, joten hihasta voisi vain poistaa osan sen leveydestä), vai kiikutanko neuleen suoraan kirpparille tai johonkin keräykseen pois omista silmistäni?

Hiukan vastaava ongelma minulla on myös yhden 7-velj. neuletakin kanssa, jonka olen tehnyt leveästä ribbineuloksesta tyköistuvaksi. Jostain kumman syystä en ole tehnyt miehustaan tarpeeksi suuria koloja hihoille, joten neuletakin olat eivät myötäile muotojani olkapäiden kohdalta, vaan molemmille puolille jää haarniskamaiset terävät, tyhjät kulmat. Siis sellaiset tyhjät kolot mitkä saisi esim. täytettyä 80-luvulla huippusuosituilla olkatoppauksilla *yökkii ja oksentaa*. Onko tähänkin ainoa keino ottaa ja purkaa, vai voiko olat korjata ompelukoneella + saumurilla vai jatkanko vain neuletakin käyttämistä "rönttävaatteena" (siis esim. lämmikkeenä sienireissulla tai rakennustyömaalla...)? Neuletakki on muuten oikeasti tosi kiva ja sopisi moneen eri käyttöön, mutta ne olkapäät aiheuttaa minulle huimausta ja pahoinvointia.

Ja lisäys vielä tähän loppuun, että kuten arvata saattaa, niin nuo molemmat "epäonnistuneet" neuleet on tehty omilla malleilla!