5.12.08

...Ässän pistän taskuun!

Kiitos äSSästä Villapeikko. S on latinalaisten aakkosten 19. kirjain, suomen kielessä se äännetään äs ja Morseaakkosilla S on kolme pistettä, näin tietää Wikipedia.

S
S on muodoltaan kaunis. Se on omani ja tyttäreni etunimen ensimmäinen kirjain. Lapsuuteeni kuuluu kaneli-ässät ja loru; "Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun". Sydän alkaa S:llä, kuten myös siirappi ja satakieli, suomuurain ja siika, kaikki asioita joihin liittyy mukavia tunnelmia. S-kirjaimena on minulle tärkeä, luultavasti yksi tärkeimmistä kirjaimista. S:ään liittyy sanoja, joissa on valtavasti tunnetta.

Sieni
Pidän sienistä. Herkuimpia on kantarellit ja herkkutatit, sekä vaaleaorakkaat ja varmaan moni muu sieni jota en ole edes maistanut. Suppilovahvero alkaa samalla kirjaimella, mutta sen hohto on jo mennyt. Siitä jää jälkimaku, josta en pidä, ja muutenkin turrutin niillä itseni keräämällä niitä tuossa yhtenä syksynä satoja litroja.

Salmiakki ja suklaa
Elämän Suolat. Niitä voi muuten syödä peräkkäin vuorotellen vaikka kuinka paljon. Salmiakkisuklaa ei silti ole kaupallisena yhdistelmänä kovin häävi.

Sinisiipi
Yksi lapsuuteni lempiperhosista. Minä pidän perhosista. Mietin joskus lapsena, etteikö perhosten vatsat mene sekaisin kun ne joutuu sellaiseen vatkuutukseen lentäessään.

Siemen
Tiesittekö, että neulelankojen (ja ompelutarvikkeiden + kankaiden ja askartelutarvikkeiden ) lisäksi hamstraan siemeniä. En nyt ehkä hamstraa, mutta on niitä jonkinlainen pieni tulvavarasto aina odottamassa sopivaa istutuskautta. On suuri nautinto, kun saa painaa siemenen kosteaan multaan ja odottaa, odottaa ja odottaa että miten hentona tai vahvana se alkaa itää. Ja odottaa edelleen että millaiset sen ensimmäiset sirkkalehdet on, ja ensimmäiset ”oikeat” lehdet, ja saankä sen pysymään hengissä, ja onnistunko saamaan sen kukkaan... ihan oikeasti, se on jännää!
Syksy
Syksy on haikea. Se merkitsee minulle luopumista, päättymistä ja nuutumista. Olen kesäihminen. Hyvin vahvasti kesäihminen. Syksyssä on kuitenkin hyvää ne sienet. Ja ensimmäiset kirpeät ja raikkaat syys ilmat, jolloin pystyn aistimaan, että vuodenaika vaihtuu taas ja ennemmin tai myöhemmin marssitaan taas kohti kesää. Tänä syksynä olen kuitenkin löytänyt syksystä uuden ilon; lenkkitossut ja sateisen sään. Tyhjä tie joka odottaa minun rikkovan sen koskemattoman hiljaisuuden ja synkkyyden tuomalla tasaiset askeleet ja kengän alta roiskuvat vesipisarat. Kahjoa, en olis uskonut että minä päädyn juoksemaan yksin vesisateeseen, mutta näin vain kävi. Siitäkin on tullut nautinto.

S (kem. rikki)
Tästä ässästä, rikistä, löytyy suora yhteys koulutukseeni. Olen lukenut ammattikorkeassa kemian- ja ympäristötekniikkaa. Kemia ei olisi tullut mieleenikään, jos minulta olisi lukiossa kysytty jatko-opintojen suuntautumista. Tuolle alalle eksyin työelämän kautta, enkä hetkeäkään ole katunut.

Saari
Vietin lapsuuteni monet kesät kalastamassa Isolla Lamujärvellä. Järvellä oli saaria, joiden oikeita nimiä en silloin tiennyt, joten nimesin ne itse vallitsevan ötökkäkannan mukaan. Pystyisin yhä paikallistamaan Hämähäkkisaaren ja Muurahaissaaren. Käärmesaaressa on jaloissa kahiseva valkoinen hiekka.

Suku
Suku on minulle tärkeä. Ja juuret. Se on sitä, mistä minä olen tullut, ja mitä minusta edelleen tulee, se on osa minua ja minä olen osa sitä. Meissä jokaisessa on jotain yhteistä ja jotain yhteenkuuluvuutta. Juuret minulla on vahvasti siellä, missä olen syntynyt ja kasvanut. Juuret on vahvasti myös täällä, missä olen jo pitkään elänyt, liittynyt osaksi toista sukua ja perustanut perheen. Jos muuttaisin täysin muualle, olisin hetken irrallinen ilman kosketusta maahan, kunnes alkaisin hiljalleen juurtua paikalleen. Silloin minulla olisi juuria jo kolmessa paikassa.

S hihassa (äSSä hihassa)
Tilanteessa kuin tilanteessa pitää olla ässä hihassa. Pidän korttipeleistä ja joskus muinoin on tullut pelattua aika paljonkin. Kinkkisiin tilanteisiin löytyy usein ratkaisu, kun ravistaa hihastaan ässän. Jossain tilanteissa paras ässä on se, että hyväksyy tilanteen, eikä yritä tehdä mahdottomia. Siinä olen kuitenkin toisinaan aika huono.

Suru
Tämä kohta on niin voimakas, että en siitä oikeastaan pysty edes mitään kirjoittamaan. Äkillinen suru voi pysäyttää hetken, lyödä vasten kasvoja, lamaannuttaa ja vaurioittaa pysyvästi. Se jättää jälkensä. Se kulkee osana elämää ja se on osa minua. Lohtuna surussa on muistot.

Sairaus
Tämäkin kohta on hyvin voimakas. Pelkään läheisteni sairastumista. Olen itse sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan Uskomatonta kyllä, mutta pahimman alamäen jälkeen sen diagnosoiminen on ollut kuin lottovoitto ja lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Sairaus on vaikuttanut kaikkeen minussa ja kaikkeen minun ympärilläni. Tämä kuuluu surun ohella niihin asioihin, joita ei voi oikeastaan kunnolla ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lohtuna tästä löydän sen, että olen saanut sairauteeni hoidon ja alan hiljalleen olla aika kunnossa. Olen oppinut tuntemaan itseäni paljon entistä syvemmin. Vaikka sairauden myötä olen menettänyt paljon, olen saanut myös uusia arvoja elämääni ja olen kasvanut ihmisenä. Matka on ollut rankka, mutta voisimpa sanoa, että kaikesta huolimatta se on ollut sen arvoinen.

Silkki
Pidän yhä tätä blogia pääsäänöisesti neuleblogina, vaikka viimeaikoina täällä onkin ollut hiljaista ja vankka painopiste on hiukan siirtynyt neulonnan puolelta muiden kädentaitojen painosta. Silkki materiaalina on ihana kaikilla kädentaitojen aloilla, mutta suurimman erityismaininnan se saa neulonnasta. RRrrakastan silkillä höystettyjä lankoja, silkkivillaa ja silkkimohairia, silkkialpakkaa, puhdasta silkkiä ja niin edelleen. Siinä on luksusta ja jumalaisuutta. Kun silkkilanka, hyvät pyöröpuikot, inspiraatio ja ihana malli yhdistetään, niin rajattomat ovat ne nautinnon hetket kun puikot viuhuvat. Parhaat langat saavat odottaa jopa sopimattoman kauan puikoille pääsyä, sillä kaiken on osuttava kohdalleen. Ei niitä voi hetken mielijohteesta mennä turmelemaan.

Silkkivillaa


Jos haluatte itsekin purkaa elämäänne pieniin osiin yhden kirjaimen merkeissä, niin laittakaa pyyntöä kommenttilootaan!

21 kommenttia:

Ixu kirjoitti...

Voisin koittaa analysoida itseäni jonkin kirjaimen verran :)

Arteeni kirjoitti...

Kivakiva!
Tuo otsikon loru jäi vähän vajaaksi: "äRRän kierrän orren ympäri...", joten annan sinulle R-kirjaimen!

.k kirjoitti...

Hei, tunnistin itsessäni tuon sairautesi/-ni. Lääkityksen alettua olen ruvennut olemaan taas oma itseni.. jaksamista sillä saralla. Itsekin ajattelin, että diagnoosi ja lääkitys oli ihan lottovoitto. Elämä alkoi uudestaan.

Hannukka kirjoitti...

Kirjoitit todella kauniisti ja koskettavasti.

Arteeni kirjoitti...

.k; voimia sinulle. Aika monet muutkin ovat olleet iloissaan diagnoosista. Eihän se tietenkään ole kiva tai mukava asia, että on sairastunut, mutta kun kerran on, niin se on oikeasti jo LAHJA saada sille selitys ja edelleen hoito. Kilpparin vajis ei ole mikään peace of cake.

Hannukka, kiitos sanoistasi. Kiitos todella!

Suvi kirjoitti...

Koskettavia ässä-asioita. Jäin oikein ajatuksella lukemaan (harvinaista hosuja-minulle)

Anonyymi kirjoitti...

On mielenkiintoista lukea; paljon isoja asioita pienen kirjaimen ympäriltä. Annatko minulle kirjaimen?

AnniKainen kirjoitti...

Koskettavia asioita ja ajatuksella kirjoitettua. Kiitos siitä.

Sairauden suhteen epätietoisuus on todella kalvavaa, parempi saada diagnoosi ja lääkettä vaivaan. Minullakin vakava sairaus, joka on pistänyt elänarvot uuteen puntariin. Myös suru on tuttua.

Kiitos kirjoituksesta ja kaikkea hyvää :)

Arteeni kirjoitti...

Kiitos sanoistanne, ne ovat tärkeitä!

Minna, olisi kiva kuulla mitä mielleyhtymiä sinulle tulee sanasta N.

Arteeni kirjoitti...

Öh, siis kirjaimesta N :)

MeRzU kirjoitti...

Jos ylimääräisiä kirjaimia lojuu vielä nurkissa niin minullekin yksi kelpaisi. :)

Arteeni kirjoitti...

MeRzU, haluaisin kuulla sinun kertovan jotain I -kirjaimen voimin :)

Laura L kirjoitti...

Taidan ekaa kertaa kommentoida täällä. Kaunista tekstiä olet kirjottanut. Voisin ja ottaa kirjaimen kun niitä taitaa vielä jokunen olla jäljellä.

Arteeni kirjoitti...

Hei Laura L, kiva että kommentoit ja mukavaa, että pidit kirjoituksestani.

Poikani toivoo, että kertoisit kirjaimesta T.

:)

Jonna Herranen kirjoitti...

Näitä on kyllä ollut niin ihana lukea, että voisin ottaa myös kirjaimen pohdittavakseni :)

T; Jonna

Arteeni kirjoitti...

Kiitos Jonna. Annan sinulle kirjaimen K.

Satu kirjoitti...

Mulla on myös kilpparin vajis. 1,5 vuotta diagnoosista ja vieläkään ei ole lääkitys tasapainossa. Voin yhtyä tuohon sinun tekstiisi täysin. Mun vajis puhekesi rakentamisen aikana tehden siitä vielä rankemman prosessin.

En ole tainnut aiemmin kommentoidakaan kun olen vähän laiska siinä puuhassa, mutta olen lukenut blogiasi jo pitkään. Kivoja töitä :)

Anonyymi kirjoitti...

Äh, mun on pakko kysyä, että näyttääkö susta joku tuossa toiseksi ylimmässä kuvassa tutulta?

http://www.lastenmetsola.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/LastenMe/Categories/kuvagalleria_lasten_vaatteet/kuvat_metsola

Arteeni kirjoitti...

Suloiselta kyllä, mutta ei kovin tutulta. Kui?

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin harvakseltaan kommentoin. Välillä käyn kyllä kurkkimassa. :) Minullakin on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitys ollut hieman alle vuoden. Minä en olekaan laiska ja saamaton... Minun elämä alkoi uudestaan vajaa vuosi sitten. Kohtalotoverille paljon voimia.

Samma kirjoitti...

Taidan olla eka kertaa blogissasi, eksyin etsimällä Kirin ohjetta ja sille tielle jäin :)
Kauniita asioita olet ässästä kirjoittanut.
Itsellä on myös krooninen sairaus, joka tosin ei tällä hetkellä aiheuta käytännön tasolla ongelmia, mutta koko ajan on huoli takaraivossa, että mitäs sitten kun alkaa aiheuttaan...