Puikkopipot

Puikkopipot
-Mitä ne on, sorminuket?
-Ei, katso kuvasarja niin tiedät!

Puikkopipot ovat näppärät n. 20 cm sukkapuikkojen vahdit; ne pitävät neulotut silmukat tallessa puikoilla. Ne myös pitävät vapaat puikot yhdessä jolloin ne on helpompi löytää. Oivallinen sukankutojan renki vaikka ”matkatyötä” varten!

Nämä ovat ensimmäiset protoversiot, tein ne salaiselle ystävälleni Vanillalle. Alunperin idealähteenä ovat olleet sekä omat kuminauhaviritykset, puikkopussukat että puiset torilla näkemäni ”puikkorengit”. Ideana nuo toimivat loistavasti, Vanillalta odotan palautetta käytännön tasolta, myös parannusehdotukset ovat lämpimästi tervetulleita! Olen siis tullut kaapista ja paljastanut itseni salaiselle ystävälleni, oma ystäväni on vielä iso mysteeri ja odotan jännityksellä tulevaa ;-)

Raitapipo

Vihdoinkin valmis!! Tämä on ollut pitkäaikaisin työ mitä olen viimeaikoina neulonut. Itse neulonta oli hidasta ja lisäksi minulla on ollut PALJON vähemmän aikaa neulomiseen kuin aikaisemmin. Tuon jälkimmäisen suhteen ei ole edes helpotusta luvassa, joten viisain lienee vain paneutua ihan pikkaisiin ja nopeisiin töihin jos meinaa joskus saada jotain valmistakin.

Piposta tuli ihan kiva. En ole järin riemuissani, mutta en tuota nyt missään nimessä mörvelöihinkään luokittele. Oli kiva kokeilla uutta tekniikkaa. Kyseessä on siis muunnos tvåendstickningistä, yhden lankakerän sijaan tuo on neulottu kahdella eri langalla ja molemmat langat juoksivat kerän sisältä. Kerän pinnalta ja sisältä neulottaessa langa saattaa tietysti kiertyä jotenkin paremmin ja jälki olisi voinut olla vaikka tiiviimpikin jos olisi vaikka ollut tarjolla suositeltua z-kierteistä lankaa. Yhtä kaikki - jälki on paljon normaalia neulosta tiiviimpää ja pitää varmaan tuulenkin hiukan normineulosta paremmin.

Pipon "helma" kiertyi rullalle eikä siihen auttanut mitkään rapuvirkkaukset tai muutkaan ohuet virkkaukset... nämä reunakoristeet käpertyivät rullaantuvan reunan mukana sinne rullan keskelle piiloon. Leveämmällä reunuksella rullaantumisen saisi kyllä estettyä, samoin kääntövarakappaleella, mutta eipä tuo reuna minua nyt häiritse noinkaan. Tuunataan sitten myöhemmin jos aihetta tulee :)

Ylemmässä kuvassa näkee, että päättelysilmukat jäivät löysälle, mutta ompahan jokin tuuletusaukko. Alemmassa kuvassa mallina on poikani, sillä kuvan ottaminen omasta päästä oli taas ihan tolkuttoman hankalaa. Hänelle pipo on iso, itselleni se on juuri sen kokoinen että korvakorut näkyvät pipon alta (jos siis voisin korviksia käyttää, mutta nyt pienet suloiset sormet harjoittelisivat liikkuvan kohteen nappaamista aamusta iltaan...)

Raitapipo
Malli: Oma
Tekniikka: Muunnelma tzåendstiching -tekniikasta (äh, miksei nuo kirjaimet tahdo tulla järkestykseen)
Lanka: Novita Florica (2 väriä) (reilu puolikas kerä kumpaakin)
Puikot 2,5 mm, Silmukoita 170, kavennukset kuudessa kohdassa tasaisin välimatkoin kuvitteellisen keskilinjan molemmin puolin...

Kuvameemin kuvat odottavat yhä käsittelyä ja muokkausta, muutama kuva on vielä räpsimättäkin... mutta eiköhän ne jossain vaiheessa tänne ilmaannu.

Minä kans!!

Hauska kuvameemi on kierrellyt blogistaniassa. Ensin tuumasin että kiva, mutta ei kiitos. Yhä uudelleen ja uudelleen tuumasin jotta ei kiitos. Mutta nyt kuitenkin päätin minäkin pläjäyttää tämän kuvameemin jotta muutkin pääsevät tirkistelemään meidän VÄLIAIKAISkotiamme, tätä murjua jossa olemme kituneet jo kohta kaksi vuotta ylisuurella tavaramäärällä. Myöhemmin laitan ilolla vastaavan tulevasta kodistamme, joka alkaa kohta saada pintamateriaaleja koristeekseen! Mutta nyt hyvät ihmiset, esittäkäähän ehdotuksia, kiitos =)

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan....

IK winter 2006

Grrrnnamiauuuu...

Postipate oli tuonut viimeisimmän IK:n mun postilootaan. Ainakin A cardigan for Arwen, Venezia pullover, Enid cardigan, jossain määrin myös Nantucket jacket ja refined Raglan sekä Provincial waistcoat, Cabernet Ribs, Wine and Roses Mitts ja Tweed Beret aiheuttivat jonkinasteista positiivistä kutinaa.

Rakas Joulupukki. Olen ollut hyvin, hyvin, hyvin kiltti. Olen myös hyvin, hyvin, hyvin vaatimaton enkä tänäkään vuonna toivo lahjaksi muuta kuin hitusen enemmän aikaa...

Aikavaras

Ai kaameeta! Joku on varastanut kaiken aikani. En enää ehdi tehdä mitään, en yhtään mitään. Tämä on ihan järkyttävää. Edellisten mallitilkkujen jälkeen aloitin itselleni pipon tvåendsstickning -tekniikalla mutta käyttäen kahta eri kerää (eri värisetkin vielä). Olen neulonut pipoa jo monta viikkoa eikä se tunnu valmistuvan koskaan; tekniikka on älyn hidas ja neulomiseen käytettävä aikani on kadonnut jonnekin raksan ja lasten + muun elämän jalkoihin...


Honkikonkilaiset bambut tekivät sitten tenän. Pikaliima toi avun, mutta silti hiukan harmittaa. Puikot ovat periaatteessa ihan hyvät, tai ainkin hintansa arvoiset (varsinkin sukkapuikot, pyöröistä en ole niin varma). Suurimpina miinuksina on puikkojen karheus alussa; jokaiset puikot tulisi sisäänajaa yhdellä villapaidalla ennen kuin niillä pystyy neulomaan jouhevasti. Ja varsinkin tuo pyöröjen liitoskohta sekä letkun luistamattomuus on ollut tosi monella ongelmallinen... Sukkapuikot ovat ihan loistavia kapistuksia sen sisäänajon jälkeen. Mukanatulleella hiimapaperilla ei voi "kiillottaa" tai "sisäänajaa" puikkoja, sillä voi ainoastaan teroittaa tarvittaessa (esim. katkenneen pään). Kynsien hoitotsetin taikaviila voisi toimia kiillottamisessa, mutta se on varmasti ihan järkyn työlästä joten tyydyn ajamaan puikkoni sisään ihan vain käyttämällä niitä joihinkin pienempiin projekteihin.


Pipo tosiaan edistyy hitaasti. Siinä on 170 silmukkaa ja 2,5 mm puikot, vaihdan neulottavan langan etusormelle joka ikisen silmukan jälkeen ja yhden kerroksen aikana lankoihin tulee jo siis 170 kierrettä. Sen langanvaihtojen aiheuttaman hitauden lisäksi keriä tai neulottua työtä saa pyöritellä auki ihan tuon tuostaankin. Kokeilin silloin mallitilkkua tehdessä myös lankoja vähemmän sotkevaa tekniikkaa niin että langat ovat yhtä aikaa sormella, mutta silloin toinen väriraita puristui kapeammaksi kuin toinen ja lopputuloksesta tuli myös aavistuksen enemmän tuulta läpäisevää.

Tällä hetkellä pipoa on valmistunut noin 11 senttiä, josta 5 kuluu rullaantuvaan reunaan. Tuntuu kamalalta ajatukselta neuloa sen rullaantuvan reunan vuoksi 5 ylimääräistä senttiä koska tuo on tosiaankin hidasta... olisiko kellään vinkkejä että millä saisin reunan suoraksi? Erillinen resorireunus tai erillinen kääntövara nurjalle puolelle varmaan auttaisivat, mutta onko sellainen oikein järkevää tai soveliasta? Pitäisikö vain uhrautua ja tehdä se viisi senttiä lisää silläkin uhalla ettei pipo valmistu tälle talvelle? Tai että kyllästyn siihen ihan totaalisesti ja se ei valmistu koskaan?

Eteisen tilaongelmiin tein pikku naulakon (pituus hiukan yli 120 cm) lasten vaatteille. Tämä käy samaan sarjaan kuin aikaisempi kenkäteline ja se onkin saman tuulikaapin toisella seinällä. Alla kuva koukuista jotka löytyivät HongKongista (eri kuin puikkoHongKong). Puun pinnan käsittelin samalla tavoin kuin aikaisemman pikkupöydänkin, jälki on mielestäni kivaa. Puuta on siis hangattu pitkin hiekkaista betonilattiaa ja hakattu mm. vasaralla. Pintaan on levitetty kerros tummaa petsilakkaa joka imeytyy paremmin syntyneisiin skraaduihin ja naarmuihin.

Testiputki

Testailin hiukan lisää noita eri neulontatapoja, älkää välittäkö muuten mitäänsanomattomista tekeleistä! Ja jos tällaisten neulontatekniikoiden sielunelämän tutkiminen ja analysointi ei kiinnosta, niin ei ehkä kannata edes lukea pidemmälle ;-) Laiskuudestani johtuen tekstissä olevat "TES" -lyhenteet tarkoittavat TvåEndStickning -tekniikkaa.

Tuossa ekassa kuvassa on ensin (alimpana) tvåendstickning -tekniikalla neulottua putkea (olettaen että hoksin tekniikan oikein). Reilusta puolesta välistä pystyrainaneulosta on perus kirjoneuletta kahdella värillä niin, että toinen väri on nostettu aina alta ja toinen päältä jottei langat sotkeennu. Sen jälkeen näkyy sinisenä pintana yhdellä kuviorairalla varustettuna kahta päällekäistä neulepintaa (tuplaneuletta; toisella puolella värit ovat vastakkaiset). Ihan viimeisenä, noin sentti puikoista on myös tuota tuplaneuletta, mutta tein tuon päälypinnan (tummemmansinisen) kierretyillä silmukoilla. Kaikki ovat ihan erilaisia ja näistä ajattelin oman pipotekniikkani poimia.

Tässä toisessa kuvassa on äskeisen testiputken nurja puoli. Siitä näkee hyvin tuon "TES" ja tavisneuleen vaihdoskohdan ja tuplaneuleen päinvastaiset värit. Tuplaneuleen jatkotesteissä jaksoin tehdä vain yhden kerroksen kierrettyjä nurjia silmukoita, se näkyy kuvassa kun katsoo tarkasti.

Tvåendstickning -tekniikan lopputulos on kaikkein tiivein. Se on kaikkein hitain ja siinä langat sotkeentuvat hurjasti kun neulottavia lankoja vaihdetaan koko ajan samansuuntaisesti jolloin langat menevät keskenään puneelle. Säännöllisen langankierron myötä lanka menee taustapuolella vinoon ja se samalla peittää itse pintaneuleeseen muodostuvat reiät (silmukoiden keskellä ja välissä). Itse neulos joustaa jonkin verran, mutta ei läheskään normaalineuleen vertaa. Pipossa en siis viitsisi tehdä kovin montaa senttiä omaa kuuppaani pienempää pipoa, jottei ala päätä kiristämään...

Tuossa jatkopätkässä, siis siinä tavisneuleessa, nostin toisen langan aina yläpuolelta ja toisen alapuolelta. Se oli huiman paljon nopeampaa eivätkä langatkaan sotkeentuneet laisinkaan. Tällöin lanka menee taustalla samansuuntaisesti kuin silmukoissakin, jolloin lopputuloksena on hiukan reikäisempi pinta. Ero "TES" -tekniikkaan ei ole suuri, mutta kuitenkin sen verran huomattava ettei ero ainakana minun käsialallani ole täysin kuviteltu. Eron huomasi venyttäessä pintaa ja katsottaessa valoisaa kohdetta vasten. Myös neuloksen raidat ovat eri paksuiset, sillä kun toinen lanka nostetaan aina päältä ja toinen aina alta, painaa toinen neulottavista langoista toisen värin enemmän koholle (toisen kustannuksilla). Tuota ei ylemmästä kuvasta huomaa niin selvästi, mutta täällä monitorin toisella puolella huomaa. Tuolloin siis pitää muistaa jatkaa saman värin nostoa samalta puolelta alusta loppuun asti jottei "vallitseva väri" muutu kesken kaiken.

Tavistekniikan nopeus verrattuna ensimmäiseen antaa hiukan plussaa, mutta jos viitsisin lähteä näkemään piponi eteen yhtään vaivaa, niin jäljen tasaisuus ja vähänkin tiiviimpi pinta sekä tietenkin myös itse TES-tekniikan kiehtovuus peittoavat tuon sinnepäin-tavis -kokeilun mennen tullen palatessa.

Viimeisenä oleva tuplaneule on periaatteessa sama kuin kaksi neuletta päällekäin. Se on huomattavasti reikäisempi, kuten myös paksumpi ja ilmavampi. Eristekerroksena se on varmasti kaikista lämpimin mutta kahteen em. verrattuna se todennäköisesti päästää eniten tuulta läpi. Suurena plussana tässä tekniikassa olisi neulontahelppous ja nopeus, sekä lopullisen tuotteen monikäyttöisyys. Kahdella värillä neulottuna voi kuviot (esim. jotku ihanan raikkaat talviset lumihiutaleornamentit) tehdä molemmille puolille niin että pipoa käännettäessä värit ovat päinvastaiset. Voisi siis neuloa yhden pipon kahden eri ulkoilupuvun sävyissä. Tämä kiinnostaa kyllä kokeilla, mutta tuo TES-tekniikka vienee voiton tällä kertaa.

Tvåendstickning -tekniikkaa oikeaoppisesti saman kerän molemmista päistä en ole vielä edes testannut... olisikohan se kuitenkin se seuraava oikeaoppinen vaihe ;-)

"Testiputki" löysi käyttötarkoituksensa pojan rannekkeena =)

Postikortti

Kiitokset ihanasta kortista SNY! Se piristi päivääni! Ei haittaa vaikka lokakuu unohtui välistä; odotan innolla tätä alkanutta viimeistä salaisuuksien kuukautta!

Twined knitting - mallitilkku

Kokeilin två end stikning (huih, miten se kirjoitettiinkaan), two end knitting, twined knitting eli neulomista kahdella langalla. Ohjeen mukaan tulisi käyttää z-kierteistä lankaa ja neuloa kerän molemmilla päillä, mutta epäilen vahvasti ettei minulla ole muita z-kierteisiä lankoja kuin jämät nypläyslangoista... kokeilin siis omaksi ilokseni vain ensimmäisillä käteensattuvilla jämälangoilla, jotka sattuivat olemaan Novitan Floricaa. Käytin yhden kerän kahden pään sijasta suoraan kahta lankaa jotta värieroon turvautuen oppisin varmasti lankojen vaihtelun ym.

Ajatuksenani on tehdä pipo tuolla tekniikalla, sen etuina on tiiviimpi ja lämpimämpi, erityisesti tuulenpitävämpi rakenne kuin tavallisella neuleella. Mutta nyt olisi sitten pää täynnä kysymyksiä:

Miten tärkeää on se, että lanka on z-kierteistä? Miten s-kierteinen lanka tuossa käyttäytyy (nuo Novitan langat ainakin tuntuivat menevän enemmän puneelle) ja mitä haittaa sen käytöstä voi olla?

Jos tekisin koko pipon tuolla tavalla raitaisena, niin kuinka kavennukset kannattaisi tehdä? Onko haittaa jos kavennuksien myötä tekeekin kaksi tai kolme silmukkaa peräkkäin samalla langalla, sillä en haluaisi sekoittaa raitakuviota kavennuksien kohdalla. Vai voisiko kaventaa aina kaksi silmukkaa rinnakkain, jolloin raitakuvio ei kai sotkeentuisi?

Olen kiitollinen kaikista kokemuksista ko. tekniikasta.

neulos nurjalta

Neulonta oli muuten ihan helppoa, mutta se on hidasta. Jokainen silmukka tulee todellakin tehtyä erikseen, sillä neulottavia lankoja kierretään jatkuvasti samaan suuntaan ja vaihdoin jokaisen silmukan jälkeen toisen langan langanohjainsormelleni. Samalla langat tietenkin kiertyvät puneelle jolloin keriä saa vähän väliä pyöritellä vastakkaiseen suuntaan.

Ajattelin vielä kokeilla pientä muunnosta, jolloin en pyörittäisi lankoja jatkuvasti ympäri - jos tulos on lähes yhtä tiivis niin tyydyn siihen. Jos tulos ei ole hyvä, niin kokeilen Ikean pyörivää tarjotinta lankatelineenä ja pyörittelen sillä lankoja aina välillä eri suuntaan. *lähtee jatkamaan kokeilua*

Sukkakuun päätös

Sukkakuuni venyi hiukan pidemmäksi aivan kuin viimeisten sukkien varretkin. Sain eilen valmiiksi nro 44-45 sukat, jotka tein Maaritin lähettämästä palkintoseiskaveikasta. Sukat on neulottu pyöröpuikolla Ullan ohjeilla kärjestä aloitettuna ja tiimalasikantapäällä. Puikot ovat kokoa 3,5 mm ja silmukoita on yhteensä 48.

Olisin tehnyt molemmat sukat yhdellä kertaa, mutta silloin raidat olisivat tulleet toiseen sukkan päinvastoin tai olisin joutunut jakamaan kerän kahdeksi ennen aloittamista. En sitten viitsinyt nähdä vaivaa kumpaankaan, mutta koska en halunnut että raitalankaa jää tähteeksi, niin ekan sukan lopussa otin kuitenkin saman verran lankaa toiselle kerälle (laskin raitojen määrän perusteella) ja tein molemmista sukista juuri niin pitkät kuin lanka antoi myöden.

Nyt on sitten taas yhdet bambupuikot "kiillotettu" jatkokäyttöä varten. Nuo honkikonkilaiset bambut ovat uutena niin karheita, että minulla se vaikuttaa ihan selvästi sekä käsialaan että neulontamukavuuten. Ensimmäinen sukka tuli nytkin löysemmäksi kuin jälkimmäinen. Jotain isompaa ja "hienompaa" projektia varten puikot tulis varmaan sisäänajaa jollain pikkuprojektilla, vai olisiko kellään vinkkiä millä puikot saisi sileiksi ja liukkaiksi ilman neulomista?

Tässä vielä sukkakuun sukkasaalis:

Sukkakuun saalis; pojalle, äidille ja isälle

Tein sen taas!!!

Shedir
Drops Alpaca
54/83 krs lanka loppui kesken. Nolottaa.

Edellisen kerran samainen lanka loppui kesken kyynäkärmeksiä tehdessä. Ixu pelasti tilanteen. Kyynäkärmesten jälkeen lankaa jäi niin paljon että arvioin sen riittävän yhteen pikku pipoon... arvioin väärin. *hakkaa päätään seinään*