11.8.06

Aamujumppa

Aloitin tämän päivän kerimällä yhden merinovillavyyhden. Hmmph. Se kävi aamujumpasta. Varsinkin vyyhden alkuosa oli aika sotkuisaa, tappelin yksin vyyhden kera ja sain kerittyä jonkin matkaa. Meidän työtuolimme pyörii tosi nihkeästi, joten en voi vain keriä toisella kädellä ja vetää lankaa tuolin ympäriltä (lanka varmaan katkeaisi ja kerästä tulisi tosi tiukka) enkä voi pyörittää tuolia toisella kädellä ja keriä toisella, sillä silloin lanka ei juokse sotkuiselta vyyhdeltä. Ainoa keino oli siis purkaa vyyhteä pari metriä kerrallaan lattialle, keriä ne ja purkaa taas, keriä, purkaa, keriä... Buaaah. Tahtoo kerinpuut, vyyhdinpuut, kerinlehdet, vyyhdinlehdet tai mitkä tahansa ne nyt nimeltään ovatkaan, siis juuri ne orjat jotka pitävät vyyhdin tiukkana ojennuksessa ja pyörivät sulavasti silloin kun minä kerin. Eivätkä jurputa vastaan!! Pyysin nimittäin sitten viimein mieheni avuksi veivaamaan kerimislaitetta (http://kadentaidot.blogspot.com/2006/07/lomaterveiset-osa-1.html) ja itse pidin vyyhteä. Se sujui muuten hyvin; lankakin juoksi tiukalta vyyhdeltä aivan mainosti, mutta nyt narina ja jurputus oli siirtynyt kerimislaitteen käyttäjään.


Mutta katsokaas millaisen mammuttikerän tuolla kerimislaitteella saikaan tehtyä!!! Siinä on 218 grammaa merinovillaa! Kerän leveys on 15 senttiä. Huh, enpä olisi arvannut! Kerimislaitteen langanohjaus tuli hiukan tielle, joten sinnillä (lue: tämä-on-saatava-mahtumaan-kaikki-tähän-samaan-Minähän-en-katkaise-lankaa-katsotaan-miten-käy) kerimistä vain jatkettiin niin pitkälle kuin pääsee. Lopussa sitä langanohjainta joutui hiukan taivuttamaan sivuun; minun käteni olivat vyyhdellä ja olin muutenkin liian kaukana, miehen toinen käsi sääti langantiukkuutta ja toinen veivasi kerinlaitetta, joten jäljelle jäi enää miehen varpaat pitämään ohjainta hiukan sivummassa. Tämä EI aiheuttanut alunperin sitä narinaa ja jurputusta, mutta jotenkin minusta tuntui että tämän varvaskikan myötä vastarinta lisääntyi. Ja veikkaan ettei miestäni enää näy kun seuraavan kerran kaivelen jonkin vyyhdin koristani, joten sitäkin suuremmalla syyllä minä tarvitsen toisen orjan. Koko 218 geetä meni siis ihan suht sujuvasti tuonne kerälle. Alapuoleltaan lanka kyllä alkoi ohjautua jo hiukan sivuun ja olikin kiutoutunut sen kerinlaitteen "silinterihatun lierin" alapuolelle. Onneksi ei kuitenkaan hammasrattaisiin asti ja onneksi villa joustaa niin paljon että kerän sai vielä helposti irti. Ehkäpä ensikerralla voisin harkita kahden n. 100 g kerän tekemistä yhden jumbokerän sijaan.

Meri kyseli aikaisemmin noissa kommenteissa tuon langan liukuvärivaihtojen pituudesta; ovat aika pitkät, ehkä jopa pidemmät kuin Pirtin kehräämöllä. Kerällä näyttää suunnilleen samalta, mutta tämä lanka on hiukan ohuempaa. Eli ole siis mitään pätkärääkättyä vaan tästä tulee ihan kunnon raidat. Noh, ehkäpä jossain vaiheessa laitan itse raidatkin näytille ;-)

8 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Kauhavan kangasaitta ja Toika myy noita vyyhdinpuita ainakin. Itse sijoitin niihin ja kerijälaitteeseen vuosi sitten ja kyllä ovat olleet tosi hyvät, en luopuisi millään niistä.

Hanne kirjoitti...

Minäkin haluan vyyhdinpuut! Vihaan kerimistä yli kaiken.

marsu kirjoitti...

Näppärä yhdistelmä, vyyhdinpuita on peräti kahdet (perittyjä molemmat) ja kerintälaitteen hankin joskus alkuvuodesta - en anna pois ikuna!
Kauniin värinen lanka, ja ihana miäs - hää pistää varpaatkin peliin :-)

muoriska kirjoitti...

*Reps* ei tuohon työnkuvaukseen voi muuta todeta ;)

Lina kirjoitti...

Juu, meillä on ollut myös vähän vastaavia kokemuksia vyyhtien kerimisestä joten vyyhdinpuut on täälläkin toivelistalla :)

Evelin kirjoitti...

Tuo keriminen on kyllä kauheaa puuhaa ilman apua. Muistan vieläkin tuskalla omia värjättyjä vyyhtejä, joita yritin saada kerittyä. Koko iltahan siinä meni...

Haastaisin tässä samalla sinut vielä kirjallisuusmeemiin.

Evelin kirjoitti...

Jaahans, ja äsken ei sitten tuo osoite tullutkaan, joten uudestaan... =)

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti lapsi ei saa kiukkukohtausta neuloessasi tuota kerää ja kiskaise sitä poikki. Näin meillä.. Pia