Löysin blogisurffaillessa jostain ihanasta blogista (jonka nimeä en tietenkään enää muista) origamikukkapallon kuvia ja linkin ohjeeseen . En tietenkään malttanut olla kokeilematta että sujuisiko homma minultakin ja jaksaisinko veivata tarpeeksi paperia tietyn kaavan mukaisesti kyllästymättä.
Noh, jaksoin. Ekan pallon kanssa palojen taittelu alkoi pian tuntua turhauttavalta, mutta mielikuva valmiista pallosta auttoi eteenpäin. Leikkelin tarvittavat 60 neliötä kopiopaperista ja kun siitä jäi kiva määrä hukkapaloja hiukan pienempää palloa varten, niin tein sitten sellaisenkin. Toisen pallon aikana palojen taittelu sujui jo omalla painollaan, ei ollut niin turhauttavaa eikä päämääräänkään ollut niin kiire.
Ei kahta ilman kolmatta. Aloitin sitten vielä leikkelemään pikkuneliöitä lahjapaperista ja nyt taittelusta pystyi löytämään samaa iloa kuin neulonnastakin - päämäärä on kiva houkutin, mutta tietyn kaavan mukaan työstäminen (silmukka silmukalta - taitos taitokselta) ja materiaalin tuntu (ihana lanka - ihana paperi) antaa mahdollisuuden nautinnolliseen tekemiseen. Kaikkeen sitä koukuttuukin.
***
Edellisessä postauksessa olleen arvonnan voitti Sini Arjen iloa -blogista (lahjus ei ole vielä lähtenyt matkaan). Onnea Sinille!
