Origamikukkapallo

Löysin blogisurffaillessa jostain ihanasta blogista (jonka nimeä en tietenkään enää muista) origamikukkapallon kuvia ja linkin ohjeeseen . En tietenkään malttanut olla kokeilematta että sujuisiko homma minultakin ja jaksaisinko veivata tarpeeksi paperia tietyn kaavan mukaisesti kyllästymättä. 

Noh, jaksoin. Ekan pallon kanssa palojen taittelu alkoi pian tuntua turhauttavalta, mutta mielikuva valmiista pallosta auttoi eteenpäin. Leikkelin tarvittavat 60 neliötä kopiopaperista ja kun siitä jäi kiva määrä hukkapaloja hiukan pienempää palloa varten, niin tein sitten sellaisenkin. Toisen pallon aikana palojen taittelu sujui jo omalla painollaan, ei ollut niin turhauttavaa eikä päämääräänkään ollut niin kiire. 

Ei kahta ilman kolmatta. Aloitin sitten vielä leikkelemään pikkuneliöitä lahjapaperista ja nyt taittelusta pystyi löytämään samaa iloa kuin neulonnastakin - päämäärä on kiva houkutin, mutta tietyn kaavan mukaan työstäminen (silmukka silmukalta - taitos taitokselta) ja materiaalin tuntu (ihana lanka - ihana paperi) antaa mahdollisuuden nautinnolliseen tekemiseen. Kaikkeen sitä koukuttuukin.

***

Edellisessä postauksessa olleen arvonnan voitti Sini Arjen iloa -blogista (lahjus ei ole vielä lähtenyt matkaan). Onnea Sinille!

Kanan lento?

Blogin ikä lähenee kuutta vuotta ja voittoisan alun jälkeen alamäki on melkoinen, ainakin blogiviestien määrän suhteen.

Käsityöt ja muutkin kädentaidot ovat kuitenkin niin sisäänrakennettu juttu, että ne eivät tuon käyrän mukaan käyttäydy, ainakaan täysin. Aina olen jotain tehnyt ja aina tulen tekemäänkin, niin se vain on.

Mutta fakta on se, että oman hyväksyntäni puitteissa tällekin blogille tartteisi tehdä jotain, sillä en haluaisi jättää tätä täysin tuuliajollekaan. Jotain piristystä täytyisi keksiä ja tämän pitäisi ainakin auttaa: Ensimmäisestä blogipostauksesta tulee 9. lokakuuta kuluneeksi kuusi vuotta. Tällätääs sen kunniaksi pieni virvoittava nimenhuuto pystyyn - olisi nimittäin kiva tietää että ketä tänne vielä eksyy! Onnettaren avustuksella poimin joukosta yhden, jolle lähetän jotain pientä piristystä syksyyn - jätä siis sellainen puumerkki, että saan Sinut tarvittaessa kiinni! Ja nimenhuuto päättyy  9.10.2011 klo 14:30, eli juuri silloin kun ensimmäisen blogiviestini tänne laukaisin.

Mitä lankaa?

Hmm... vieläköhän osaisin? Ystäväni tilaili teatterireissun päätteeksi pitsihuivia, samalla kun hipelsi olkapäilläni keikkuvaa Rowanin Kidsilk Hazesta tehtyä luomustani. Vähän lupailin hommaan ryhtyä ja aloitinkin passelin langan metsästämisen. 25 grammassa saisi olla metrejä 200-250, mielellään mohairia mukana, ei tekokuituja, silkki on plussaa. Tietysti tuo samainen Rowanin lanka olisi turvallinen valinta, mutta onkos viime aikoina tullut uusia vaihtoehtoja? Jotain lankoja itselläkin olisi tuolla pitsilankavarastossa, mutta kun tiedän ulkoa ettei niistä löydy sammalen vihreää, niin en jaksaisi edes luntata että mitä merkkejä sieltä löytyy. Osaisiko joku jotain ehdottaa?