Makuupussi turvakaukaloon ja hoitolaukku+alusta

Tuon ohuehkon vauvan haalarin talvikäyttöä helpottaa kummasti makuupussi, jossa on valmiina aukot turvavyötä varten, jolloin sitä voi käyttää kaukalossa. Tuosta "Aino" on helppo napata mukaan kauppareissuille tms. eikä neidille tule heti kuuma paksussa toppahaalarissa, mutta toisaalta kylmässä autossakaan ei tarvi palella. Hoitolaukkukin tuli saman kankaan jämäpaloista ja siitä taisi tulla suht kätevä... ainakin kätevämpi kuin esikoiselle yhdistelmien mukana hommattu "muotilaukku", johon ei sopinut mitään eikä mikään pysynyt siellä sisällä. Tuossa on pari taskua, kova pohja ja kova takaseinä, sekä pari metallirengasta esim. avainten tai puhelimen kiinnittämiseen. Vuorifleecen jämäpaloista ja muovitetusta froteesta tein pienen hoitoalustan vielä matkakäyttöä varten, jottei vauvaa tarvi laskea ihan "tuntemattomalle" alustalle. Samasta kankaastahan muuten tein aikaisemmin sen ison makuupussin, joka tulee ensin vaunuihin ja myöhemmin teen siihen reiät rattaiden turvavöitä varten. Että samaa sarjaa riittää kyllä, mutta nyt tuo kangas on onneksi loppu.

Alla vielä kuva makuupussista käytössä, kun vain saisi vielä sen Ainonkin tuonne haalariin ja pussiin.

Ja toinenkin poncho...

Heh, en kyllä vieläkään ole varma, että tuleeko minusta ponchoihminen, mutta onpahan nyt ainakin millä kokeilla ja harjoitella. Sain nimittäin juuri valmiiksi toisen ponchoni, joka ilmaisi loput Novitan Teddy -langat (hiukan reilu kaksi kerää) mitä minulla jäi yhdestä vanhasta neulepaidasta. Sen enempää en tätä esittele; se on saman sivuston ohjeella tehty kuin tuo eilen valmistunut ponchokin. Lankahamsterikisan vuoksi voisin kuitenkin vielä tännekin tallentaa ylös, että keittiön vaaka näytti tekeleelle painoa 212 g.

Ja vaikka pyrinkin blogissani painottamaan ainoastaan käsityöjuttuja, niin pakko silti mainita että mieli on hiukan maassa tämänpäiväisen neuvolan jäljiltä... painoa oli kilahtanut 1400 g/vk (turvotusta), paineet oli taas nousseet, valkuaista pissassa, rautakalterien järsiminen ei ollut nostanut hemppaa kuukaudessa kuin 113:aan (107:sta, normaalisti mulla on 140) ja terveydenhoitajan arvion mukaan Aino-neitomme on "Lähes nelikiloinen, iso vauva!". Huoh. Voisi siis syntyä jo, ettei minun tarvi mitään megavauvaa punnertaa. Mutta missä on ne supistukset millä se vauva saadaan tuolta ulos, ne joiden takia olen ollut sairaslomalla ja joiden vuoksi en ole voinut juuri liikkuakaan ja olen kärvistellyt mahdollisimman paljon levossa... missä ne nyt sitten on?? Ainoa positiivinen tieto oli se, että vauva on "valahtanut" vielä alemmas ja terkan mukaan on tosi napakasti paikoillaan eli lähtökuopissa ja voi syntyä ihan koska vaan. Niin, sekin vielä... tietysti koska vaan voi tarkoittaa myös neljää viikkoa... Miten paljon tahdonvoimaa tarvitaan synnyttämiseen?

Novitan poncho

No nyt on minullakin poncho. Itseasiassa voisin kyllä ajatella tuota kummityttöni syntymäpäivälahjaksi, mutta miten lie tuo koon kanssa, sekun on aikuisen mitoituksella tehty. Poncon malli on Novitalta, lanka on Novitan Hippy, puikot 8 ja koukku 5,5 kun ei sopivampiakaan sattunut olemaan. Lankaa meni muutamaa metriä vaille kaksi kerää, vaaka sanoi (hamsteripainoksi) 188 g. Harmistus sentään, että olen päättänyt käyttää kaikki tunnollisesti vaa'alla, sillä oman arvioni mukaan olen "menettänyt" jo kymmeniä grammoja kerän ohjepainoihin nähden. Noh hehheh, hällä väliä, en missään nimessä usko, että noilla grammoilla on missään vaiheessa mitään tekemistä sen kanssa että montako työtä saan hamstratuista langoista tehtyä!!

Alkuperin Novitan poncho-ohje taisi olla Teddy langalle... jos oikein muistan. Minulla pitäisi olla sitä ruskeana pari kerää, tekisinkös toisen jos siitä tulisikin vaikka itselle mieluisampi. Hapsujen määrää taidan tarkastella hiukan kriittisemmin, sillä tuohon ekaan ponchoon nuo hapsut ovat minusta ...hmmm. ... vähintäänkin vallattoman runsaat.

Kuvan risusydämen on taiteillut Pirjo! Ihana, eikö!!

kolmas BiBo

Lanka: Novita Isoveli 93 g.
Puikot: 3,5 mm
Silmukoita: 99
Malli: Lauran Bibo, modifoitu; mm. eri lanka+puikot, oikeat silmukat on "välikierroksen" aikana nostettu neulomatta ja kavennukset olen tehnyt sooloilemalla ohjetta lukematta, joten ne eivät välttämättä ole ohjeen mukaiset, kukkanen on virkattu "omasta päästä".

Noin, nyt siis Bibokin sujuu jo ilman ohjetta, tosin hiukan sooloilemalla, mutta eiköhän tuosta tullut vähintäänkin ihan pidettävä versio. Mallikappaletta tehdessä huomasin, että saan tehtyä nuo oikeat silmukat paljon siistimmiksi kun otan ne joka toinen kierros neulomatta puikolle. Tuossa kuvassa bibo on täysin käsittelemättä ja höyryttämättä ym. silmukat täysin siinä jamassa kuin ne bibon päättelyn jäljiltä jäi, joten ovat mielestäni huomattavasti siistimmät kuin edellisessä bibossani. Ja silmukoiden vähentäminen onnistui myös hyvin, vaikken ohjetta jaksanutkaan lukea.

Kuulkaas siskot (ja veljet?), minä olen vielä ns. ponchoton!! Siis minulla ei lapsuusvuosieni jälkeen ole ollut vielä ainoatakaan ponchoa vaikka nythän ne ovat kuuminta hottia. Noh, asia korjautunee pian, sillä kohta puikolle (ja koukulle) lähtee Novitan ohjeen mukainen verkkoponcho Novitan Hippystä (monivärinen violetti). Paltaanpa asiaan sitten lähitulevaisuudessa ;-)

Vauvan peitto

Vauvan peitto

Malli: modifioitu yhdistelmä netistä ja kirjallisuudesta

Lanka: Novita Tennessee 297 g

Puikot: 4 mm

Peiton mitat: 72 x 95 cm

Sain aloittamani vauvan peiton valmiiksi eilen illalla, tuli kyllä kaunis ja tykkään tuosta väristäkin niin kovasti (vauvalle, en itselle!!). Ensimmäinen "hamsteriprojektini" lähtee raportoitavaksi ihan kohta! Puikoille otin seuraavaksi modifioidun bibon isoveli -langasta, tosin ehdin eilen tehdä vasta mallitilkun ja luoda silmukat. Sitten tuli uni silmään... ja yöllä luulin jo etten pääsisikään raportoimaan ekasta työstäni kun muutama kunnollinen supistus karkoitti unet silmistäni pitkäksi aikaa. Mutta täällä sitä vielä ollaan... ja tällä menolla olen täällä vielä kolmen viikonkin päästä, blaah.

Helmiraporttia

Dodih, tänään en ole vielä puikoille asti ehtinyt, joten raportoimpa sitten omaksi ilokseni kahden edellisen päivän tilanteen. Se ihkuihana musta "mohair"-kietaisuneule jäi siihen vaiheeseen, että takakappale on valmis ja etukappaleesta on tehty puolet helman resorista. Siinä se nyt leväänneekin sitten jonkin aikaa, ainakin niin että olen saanut jotain hamsteriprojekteja valmiiksi.

Ensimmäisenä päivänä aloittelin sen vauvan peiton ja suunnittelinkin sille sitten loppujen lopuksi oman mallin. Eilis iltaan mennessä olin päässyt vasta toiselle kerälle, joten eipä vauhtini mitenkään häävi ole (joku toinen ehti saada jo ensimmäisen yli 120g:n painoiset työn valmiiksi ensimmäisenä päivänä!!!). Peitolle ei tulekaan leveyttä kuin reilut 70 cm, mutta eipä se taida haitata... tarkoitus on kuitenkin käyttää sitä lähinnä rattaissa ja turvakaukalossa/-istuimessa sitten kesäisemmillä keleillä, joten siihen leveys riittää varmasti. Tähän mennessä korkeutta on kertynyt noin 30 cm, mutta lupaan että jatkoa on tulossa ;-).

Lankahamstereiden dietin sääntöjä hipoen hain tänään viime kuun puolella varatut langat tuolta käsityökeskukselta (Kristeliltä on henkilökohtainen lupa, joten tästä ei tule sandaali enkä joudu tiskaukseen!). Myös haluamani ohje oli nyt saapunut ja sain siitä kopion mukaani sekä alkuperäiset mallikuvat värillisinä jotta näen katsoa mitä teen: Ihanaisia eikös (tee! -listalla on siis tuo yläreunassa oleva kietaisuneule):

Tuo ylläolevan kuvan mallilehti on siis SandnesGarnin oma mallilehti Mandarin Petit -langalle (0305 Barn 0-4). Kietaisuneuleen kokoa en ole vielä päättänyt, mutta tarjolla olisi aina 3kk iästä 2 vuotiaan kokoihin. Jos lankaa jää, niin teen neuleelle sopivan hattusen ;-)

Ja sitten se villalanka, mitä varasin myös parikerää, ei todellakaan ollut mitään sisua vaan Smarttia, raskaushuuruisella päällä ei pysty pitämään mitään tietoja enää päässään. Noh, S-kirjaimellahan ne molemmat alkavat, onhan sitä siinä jo kerrakseen yhteistä tekijää.

Mutta hei, ei ne lankavarastot tässä lörpöttelemällä katoa, nyt istun hetkeksi puikoille ja sitten muihin hommiin. Moro!

Helmikuu - Lankahamsterikuu

No nyt se alkoi. Siis se ostolakko ja armoton olemassaolevien lankojen tuhlaaminen. Kristeliltä sain suostumuksen noiden aiemmin mainittujen lankojen hakemiseen, koska ne on kuitenkin varattu tammikuussa, mutta ihan turvallisuussyistä taidan laittaa mieheni hakemaan ne, jottei oikeasti satu mitään lipsahduksia ;-)

Tänään sain nukkua ihan ihanan pitkään, sillä mies vei esikoisen mennessään tarhaan ja minä palasin vielä vuoteeseen saateltuani heidät matkaan. Muutenkin nukuin yönkin paremmin, liitoskivut eivät ole vaivanneet niin paljoa ja turhaa valvomistakaan ei ollut, joten nyt taidan siirtyä aamukahvin ääreen laskemaan silmukat sitä Novitan Tennesseestä tulevaa vauvan peittoa varten (modifioidulla koivunlehtishaaliohjeella). Illalla ehdin jo hetken miettiä, että jos nukun huonosti, niin aloitan sen peiton jo yöllä, niin kuin hamsteriblogin mukaan moni tuntuu jo aloittaneenkin.

Mutta mitä minä täällä vielä notkun...?? Nyt pian lankadieetille!!

Ainolle lapaset

Dodih, yhden kerän verran varauduin huomenna alkavaan hamsterikisaan. Tai, olisin kyllä ostanut käsityökeskuksesta neljä kerää Mandarin Petit - vaaleanpunaista puuvillalankaa, ja pari kerää punaista villalankaa, mutta eipä sitten ollutkaan käteistä ja siellä ei käy pankkikortti. Myyjä kyllä lupasi, että saan ne vielä tammiALE:n hinnoilla loppuviikostakin, mutten oikein tiedä meneekö sillä sitten koko idea minun hamsterikuukaudeltani. Tuon "bibolangan" lisäksi ostin 2,5mm sukkapuikot, kun niitä olen kaipaillut tuon tuostaankin. Kyllä nyt kelpaa =D. Ja niin, pakko vielä kommentoida, että olisin kyllä tehnyt sen Bibon Novitan ainosta kuten edellisenkin, mutta sitäpä ei Klaukkalasta saa... enkä viitsinyt yhden kerän vuoksi lähteä merta edemmäs kalaan. Olkoonkin, etten koko seuraavan kuukauden aikana kalasta lainkaan... mutta niin "alas" en ole vajonnut että yhden Novitan kerän vuoksi lähtisin ajelemaan ties minne! *tässä samalla siis kannustan ja tsemppaan itseäni, ja yritän valaa itseeni ajatusta, että se tosiaankin on ihan järjetöntä varsinkin kun kätköistä löytyy lankaa ennestäänkin kokonaisen Biboarmeijjan neulomiseen!!*

Meidän Aino, kulta mussukka, on taas ollut neulontani kohteena (kuten eilen hiukan pohjustinkin) ja tällä kertaa hän saa pikkiriikkiset lapaset.

Lanka: Novita Florica
Puikot: 3 mm (suuaukon resori neulottu 2mm puikoilla)
Malli: mukaeltu kopio miehen serkun vaimon käyttämästä mallista (32 s, niistä kavennettu 1/3 juuri ennen ranteen resoria, kärjessä perinteinen nauhakavennus).
Koriste: Kirjailtu jälkikäteen linnunsilmäpistoilla; 1 säie Samos -lankaa kaksinkertaisena.

Ja noiden lapasten jälkeen otin sitten eilen iltasella puikoille minulle tuntematonta (Saritan tai Ziinan lähettämää) mustaa pörrölankaa. En edes yritä arvailla omalla lankatuntemuksellani, että mitä se voisi olla, mutta uskoisin että tuossa kietaisuneuleessa (SK 10/05) se toimii vallan mainiosti, sillä se ei näin alkutuntumalla kutita lainkaan. Fifimäinen probleema siinä kyllä on, siis se probleema mikä aiheuttaa tihentyvää imurin ulkoilutusta sohvan ympäristössä pyörivinä villakoirina. Saas nähdä hidastaako se sitten valmiin vaatteen käyttöä.

Leppäkerttusukat

Näin ne Opalin leppäkertut muuntautuivat villasukiksi. Kiva neuloa tuo lanka, mutta en silti vielä henkilökohtaisesti innostunut noista valmiista raidoista. Olen kyllä usein monessa asiassa myöhäisherännäinen (vaikka monessa muussa asiassa taas edelläkävijä), ja alan varmaan haluta noita lankoja ihan urakalla kun muut on niihin kyllästyneet ja valmistajat lopettaneet tuotantonsa. Itseasiassa suurin syyn minun innostumattomuuteeni taitaa olla osittainen täydellisyyden hakeminen, eikä noilla valmiilla raidoilla valitettavasti voi saada identtisiä sukkia. Ihan kivat ovat, saa nähdä kenelle ne päätyvät vai pidänkö ne itse "Nokialaisissa".

Nuo ovat muuten tasan tarkkaan elämäni toiset oikeat villasukat; ne ensimmäiset pakollisten koulun sukkien jälkeen, jolloin puikot nitisi ja kitisi hikisinä ja vääntyneinä ylikireiden silmukoiden painostuksessa. Siihen nähden olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Pientä säätöä kaipaa silmukoiden poiminta kantalapun reunasta, voisikohan siinä poimia silmukan molemmat reunat, jottei ne silmukat venyisi niin suuriksi ja näkyisi reikinä valmiissa sukissa?? Ja jotain pohdittavaa minulle vielä jäi... ei liity niinkään noihin sukkiin vaan pikemminkin lankaan...; Minne kadotin 7 g tuosta 100 g:n kerästä. Sukat painavat kaikessa hurjuudessaan 42-43g ja kerälle jäi 50g. En normaalisti ole näin nipo punnitusten ym. suhteen, mutta minua alkoi vain askarruttamaan josko tuosta kerästä saisi toisetkin ohuet sukat tai vähän "tiiviimmät" sukat lapselle. Vaaka on kyllä suht kaliiberissä, kun olen sitä paljon käyttänyt postitusten painon tarkistamiseen ja saanut heti vastaavan lukeman postilaitoksen vaa'alta... Hmmpph.

Lanka: Opal - Regenwald - leppäkerttu
Puikot: 3,5 mm
Malli: sovellettuna Novitan 7velj. lankakerän vyöte (12 s / puikko)
Koko: n. 40, paino n. 43 g.

Eilen ei ollut teeveessä paljon muuta katsottavaa kuin vaalivalvojaisia ym. aiheeseen liittyvää. Mies siinä huomasikin Haloselle lahjoitetun megapitkän kaulahuivin ja alkoi heti miettimään, että tuollaistahan kannattaisi tehdä silloin lankahamstereiden dietin aikana... joo, totta. Se olisikin helppo tapa "kadottaa" lankaa, vielä kun neuloisi seitsemästä kerästä kerrallaan 15 mm:n puikoilla. Mutta on minulla sen verran suuri tunneside noihin itse henkilökohtaisesti hamstraamiini lankoihin, etten niitä voisi mihinkään hyödyttömään käyttötarkoitukseen tuhlata. Langat olisi yhtä järkevässä käytössä vaikka sohvatyynyn täytteenä kuin kymmeniä metrejä pitkässä kaulahuivissa!

Aino on ollut taas neulonnan kohteena noiden sukkien jälkeen. Ei Novitan aino, vaan meidän oma pieni masu-Aino. Nyt hän saa pikkupikku lapaset miehen serkun vaimon käyttämän mallin mukaan. Niistä tulee raporttia varmaan huomenna. Eilen luulin jo kovasti, että pääsisimme vertaamaan Ainon piirteitä ja luonnetta luomiimme mielikuviin nähden, mutta ei... hyvin napakatkin supistukset olivat liian epäsäännöllisiä ja kuitenkin liian hentoisia. Ja sitten nekin loppui. Jospa ne eivät olisi kuitenkaan menneet ihan hukkaan ne supparit *elättälee toivoa*.

Editoitu tunti - pari myöhemmin:

vanilla85 paiskasi minua sitten henkilökohtaisella haasteella. Hih, tämä on minun ensimmäiseni. Olen kyllä lukemattomat kerrat törmännyt blogeissa yleisiin haasteisiin, joissa haastetaan ne jotka eivät johonkin ole vielä osallistuneet... ne olen ystävällisesti jättänyt huomioimatta, mutta kun nyt ihan henkilökohtainen haaste pläjähti, niin täytyyhän tähän tarttua:

Kerron mitä mulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä.

Haasteen saadessa, eli juuri tällä hetkellä minun päältäni löytyy KappAhlin alesta ostettu halpa ja joustava viininpuna-mustaraitainen T-paita, joka masuni koon vuoksi on minulle lyhyt (hinnan vuoksi ei harmita, että paidan helma venyy lörpöksi). Muutoin paistomittarin tavoin pollottavan navan olen peittänyt itsetekoisella mustalla masutuubilla, joka on siis vain vajaa puoli metriä korkea resoriputki, jonka ylä- ja alareuna on päärmätty. Tällä on kätevää jatkaa tavallisten paitojen pituutta ja suojata muutoin paljaaksi jäävä maha, ja mikseipä tällaista vaatekappaletta voisi käyttää myös ei-raskaana ollessa tuomaan kerrospukeutumisvaikutelmaa ;-). Jalasta löytyy Sloggin alkkarit ja jotkin ikivanhat harmaat jumppahousut, joiden vyötärö jää masun alle ja on sen verran löysä ettei se paina - paljoa. Asukokonaisuuden "kruunaa" mustat sukat. Ja jos nyt joku oikein tarkasti jo huomasi, niin totta; en jaksanut aamulla laittaa rinuleita ;-) Korujen saralta löytyy vakio tsetti... kihlat ja naimarinkulat on vasemmassa nimettömässä, oikeassa nimettömässä on kolme timangia jotka kuvastaa minua, miestäni ja lapsia, tai rakkautta-perhettä-terveyttä, tai mitä tahansa kolmea tärkeää asiaa. Oikeassa ranteessa on kultainen panssariketju ja jokin toinen kultaketju, jonka nimeä en tiedä mutta näyttäisi niin kuin siinä olisi kaksi ketjua liitettynä toisiinsa. Kaulassa on kultainen bischmark-ketju (kiesus, miten se kirjoitetaan??) ja molemmissa korvissa roikkuu kolme pientä kultaista palloa. Oikean korvan kolme ylimääräistä korvisreikää ovat olleet tyhjillään jo jonkun vuoden. Vasemman ranteen kello lepäilee yhä vessan peililaudalla odottamassa päätöstä uuden rannekeen (100€!!) vs. uuden kellon hommaamisesta. Vaatteiden osalta hankinnat ovat kaikki enemmän ja vähemmän hetken mielijohteesta omia hankintojani, korujen ja kellojen osalta KAIKKI olen saanut mieheltäni <3>Ohhoh, taidan olla hiukan pitkästynyt kun juutuin näin jaarittelemaan asuistani.

Haasteen toimintaperiaate on varsin selkeä. Nyt siis kirjaan tähän ylös ne ketkä haastan... No en! Minussa asuu pieni kapinallinen mieli ja vaikka tähän haasteeseen olikin kiva tarttua, niin en pidä ketju/kiertokirjeistä tai vastaavista ja tiedän ettei juuri kukaan kaveri/tuttavapiirissänikään niistä pidä. Jätän siis haasteen avoimeksi enkä alkuperäisestä ajatuksesta huolimatta osoita sormellani henkilökohtaisesti ketään ;-) Ota tästä haastekoppi jos innostaa!!!

Vauvalle pikkupikku lapaset

Hmmm. minullahan on hyvä tahti näissä bolgijulistuksissa... jos tätä vauhtia jatkan, niin kohta saan neuloa ja ommella yötäpäivää, jotta joka päivälle tulee uusia valmistuneita töitä. Sain eilen valmiiksi vauvan pikku lapaset, ajattelin että ne korvaisi tuollaiset puuvillaiset "raapimislapaset" jos ja kun neidillä sattuu olemaan pitkät kynnet. Nuo siis ovat niin ihanaisen ohkaiset, että menevät ihan hyvin sekä sisäkäytössä nyt, että aluslapasina tai myöhemmin keväällä/kesällä pelkkinä lapasina.

Lanka: Wetterhoffi Silvia (villa 70%, silkki 30%)
Puikot: 2mm
Neule: *nurin-oikein* resori ja ainaoikein lapasosa, silmukoita 36.
Malli: omasta päästä

Pipo on hiukan aikaisemmin raportoitu...

Eilen myös saapui Sinisen Kurjen lankatilaus... Opalin lankoja ja tuntuvat ihan kivoilta hipelöidessä. Nuo tummat olivat hiukan yllätys, vaikka omistaja kyllä sanoikin niiden olevan enemmän ruskeita kuin luumuja, mutta eipä se mitään, ihan hyvin ne sointuu noiden vanhan roosan sävyisten lankojen kanssa. Niistä tullennee jotain ylävartalon lämmikettä minulle itselleni. Tuo sademetsämalliston Leppäkerttu -lanka tulee sukiksi ja muiksi pikkuasusteiksi.

Ainolle palmikoita

Heh, sainpas sitten viimeisteltyä tuonkin minineuleen, kun huomasin ettei meidän pikku mussulle ole kunnon kotiintulopaitaa. Se on ollut kesken useamman vuoden, enkä ole edes varma että kenen vauvalle sen olen aloittanut vai olenko vain ollut "kaukaa viisas", mutta jokatapauksessa kesken se oli jäänyt. Ei paljoa, siitä puuttui lähinnä vain lankojen päättelyt ja napit, lisäksi sitten tein vielä parin sentin resorin kaula-aukkoon, kun alkuperäisen toteutuksen mukaisesti se olisi jäänyt tosi avaraksi. Tuli aivan syötävän suloinen ja ah, niin pehmeä (langasta ei ole muuta tietoa kuin että se on jotain muinaista vauvalankaa). Tuo on neulottu 2,5 mm:n puikoilla ja malli on jälleen - surprise - omasta päästä! Kokoa sillä on juuri vastasyntyneen mittoihin, joten eipä tule käytössä pilaantumaan kun ei tuota ehdi montaa kertaa päälle laittaa (varsinkin jos "Aino" kasvaa yhtä vauhdilla kuin isoveljensä).

Vauvalle makuupussi ja mekko

Jesh, vihdoinkin sain valmiiksi pari ompelusta. Koneen jätin silti vielä levälleen tuonne keittiön pöydälle, josko saisin ommeltua vielä jotain. Mutta tässä nyt kuitenkin pari tuotosta, ensimmäisenä makuupussi joka toimii hyvin lämpöpussina sitten vielä ensi talvenakin! Tuo makuupussi mennennee ihan hyvin vaunuissa lisälämmikkeenä sekä myöhemmin teen siihen rattaiden 5-pistevöitä varten reiät, käyttöikää on siis jonkin verran, mutta haaveena olisi vielä tekaista pienenpieni makuupussi turvakaukaloa varten, johon tulisi myös reiät kaukalon turvavöitä varten. Se helpottaisi huomattavasti automatkoja vauvan kanssa, kun kaukaloon ei tarvitsisi pukea niin paljon vaatetta ja makuupussin vetoketjun saisi avattua heti kun auto on tarpeeksi lämmin. Noita samoja kankaita (vakosametti + fleece + vanu) jäikin sen verran, että niistä vielä pienen pussin saisi tehtyä.

Lisäksi tein (jälleen kerran omasta päästä) vauvalle liivimekon. Se on käännettävä, josta toinen puoli on ruskeaa ja toinen puoli vaaleanpunaista trikoota. Nepparit on olkapäillä, joten ne eivät paina pienen selkää selällään maatessa. Vaaleanpunaisella puolella ei ole vielä mitään kuvaa piristeenä, täytynee sinne jotain pientä kehitellä.

Fifi Silviasta

Kas näin se Silviasta tehty Fifi tuli sitten valmiiksi. Pingotettuna sille kertyikin jo leveyttä huimat 160-170 cm (+ hapsut), mutta koska se on erittäin kevyt ja "pitsimäinen", ei se vie paljoa tilaa ja sopii hyvin takin alle. Vaikuttaisi juuri sopivalle. Hapsut laittelin paikalleen viime yönä kun muu perhe nukkui... taas vaihteeksi jäi yöunet reiluun kolmeen tuntiin kun ei vain pysy uni silmässä. Onneksi sain aamupäivästä nukkua hiukan lisää. Ihmettelen silti sitä, että miksi odottava äiti pitää "kouluttaa" valvomaan lapsentahtisesti jo odotusaikana, eikö uusi ihana ihmisvauva olisi parempi ottaa vastaan hyvin levänneenä kuin valmiiksi univelkaisena zombiena?

Ja kappas vaan, joku on näköjään käynyt kaupoilla hakemassa hiukan "seiskaveljestä". Olen monta kertaa jo harmitellut, kun noita "peruslankoja" ei ole valmiina jemmassa sukkainspiksen ym. varalta. Noh, nyt on sitten harmaalle hiukan piristesävyjäkin. Sitä vain yhä kummastelen, että eikö seiskaveikkaa saa enää alle 150 g kerissä mistään?

Kestääköhän Silvia ja Meninosilkki yms. laisinkaan kirjontalankana? Toivottavasti edes hiukan, sillä tehdessäni makuupussia tulokkaalle, en löytänyt enää mistään minun oikeita kirjontalankoja, siis muliinilankoja ym. joten hätäpäissäni lätkäsin tuohon päälikappaleeseen kuvan noilla villa+ silkki sekoitteilla. Jos ei kestä käyttöä laisinkaan, niin se on harmi se, mutta jos kestää edes hiukan, niin hyvä. Koskakohan tuon "pystyisi" ompelemaan loppuun... tänään on taas istuminen ollut jotakuinkin mahdotonta.

Taas yksi pipo...

...Mies halusi raksapipon ja mies sai raksapipon. Mannekiininä 2,5 vuotias poikamme, jolle tämä peruspipo on aikast reilu ;-) Itselleni pipo on aika sopiva, ehkä hiukan reilu, mutta koska naamani on raskaanaolevan räjähtänyt, niin huomattavasti esittelykelpoisemman kuvan tuosta pipostakin saa tuon mussukan päässä!!

Lanka: Novita 7-velj. tumman harmaa, menekki 53 g

Puikot: 3,5 mm

Silmukoita n.110

Neulosmalli: *2 oikein, 2 nurin*

Malli: omasta päästä

Kommentit: nopea tehdä, valmis muutamassa tunnissa

Vauvan pipo

Tosi pikapikaa kirjuutan pikakuulumiset, istuminen tekee taas tosi tukalaa kun olen ollut tänään paljon jalkeilla, että on pakko päästä pian rennompaan asentoon. Mutta tosiaan, täytyyhän minun tänne informoida äidinylpeyttäni vastavalmistuneesta villasilkkipiposta, jonka tein Wetterhoffin Silviasta tulevalle Aino-vauvalle. Pipot kun on niin kovin muodissa tällä hetkellä ja nuoret pitää niitä sisällä vähintään yhtä paljon kuin ulkonakin, niin halusin tehdä meidänkin pikkuiselle oman pipon jonka voi sujauttaa päähän jo heti synnytyssairaalassa. Lanka on niin pehmeää ja ihanaa, ettei varmasti kutita vauvan päätä, se on hengittävä ja ohut joten tuskin tulee liian kuumakaan ja turha kosteus/kuumuus pääsee hyvin haihtumaan tarvittaessa. Uskon että sekä villan, että silkin hyvät ominaisuudet tekevät tästä piposta paljon paremman kuin perinteiset puuvillamyssyt ovat. Ja ai että se onkin ihanan pehmeä ja "notkea"...

Vauvan pipo
Lanka: wetterhoff Silvia, villa 70%, silkki 30%, tex 50x2 (Nm 20/2)

Puikot: 2mm, silmukoita 110, mallineulos *2 oikein, 2 nurin*

Mitat: ympärysmitta n. 30 cm, mutta pipo on erittäin joustava;
pysyy vauvan päässä mutta ei heti putoa

Malli: omasta päästä

Lisäksi ajattelin heittää tähän kuvan aikaisemminkin mainitusta Novitan Huopanen - pöytäliinasta kun kerrankin muistin ottaa siitä kuvan käytössä. (Huom. Kuvien sävytyksen suhteen olen aika käsi, esim. tuon kaluston sävy on tumma pähkinä eikä mahonki kuten kuva ainakin minun näytölläni näkyy (ei ole oikeasti punertava vaan suht ruskea!). Pöytäliinan sävy taitanee silti olla aikalailla oikeaa vastaava.)

Raitapaita

Sainpas sitten viimeisteltyä tuon "Ainon" raitapaidankin, napit (2kpl) olkapäältä puuttuu kun mieluisia ei jemmasta löytynyt. Jos kaupoilla ei näy mieluisia nappeja, niin sitten varmaan päälystän jotkut jämänapit sävyyn ja tyyliin sopiviksi.

Lanka: Novita Samos 150 g
(pinkkiä meni melkein koko kerä,
vaalpun. ja viol. jäi pikku jämäkerät)

Puikot: 4mm (jos muisti ei enää petä)

Malli: omasta päästä

Koko: n. 70 cm

The Frost and Ice Shawl etenee pikkuhiljaa. Huivin kokonaisleveys on nyt reilut 80 cm, eli paljon puuttuu vielä, mutta mihinpä tässä olisi kiirekään, omaksi mielihyväksihän minä neulon =D. Synnärille otan tuon varmaan mukaan kun menee pieneen tilaan, mutta muuten taidan helmikuun aikana keskittyä hiukan paksumpiin lankoihin ;-)

Mallitilkku ja muita pikkujuttuja

Se lankahamsteridieettikisa alkoi nyt kuitenkin sen verran poltella mielessä, että päätin kuitenkin tehdä jotain muuta työtä tuon "merinosilkki" huivin lisäksi... Aikaisemmin ostamani vaaleanvihreät Novitan Tennesseet ovat tuolla minun arkussa, ja jostain kumman syystä en enää pysty näkemään niitä vauvan neuletakkina + henkselihousuina vaan kesäisenä vauvan peittona! Tein pienen mallitilkun koivunlehtishaalin mallilla ja nyt kaipaisin mielipiteitä!!! Siis jos joku ystävällinen eksyy pikkuruista blogiani lukemaan, niin olisin erittäin kiitollinen mielipiteestä että kannattaako tuolla mallilla tehdä kokonainen pikkupeitto? Sävy on ainakin minun tietokoneellani oikeasti hiukan pirteämpi kuin kuvassa, mutta huolena on se että hukkuuko tuo koivunlehtikuvio tuohon suht paksuun lankaan? Palmikot voisivat myös olla sieviä, mutta jostain syystä en haluaisi tuosta mersroidusta puuvillasta niitä tehdä. Minulla ei ole sopivaa kokoa kuin metallipuikkoja, jotka luistaa ja apupuikko putoaa helposti pois. Lisäksi minun probleemana on palmikon "kiepautuskohdassa" näkyvät reiät, mitkä erottuu kyllä huomattavasti pahemmin puuvillalangasta. Mutta tässä siis kuva ja sen alla hiukan informaatiota:


Malli: koivunlehtishaali
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 4
Mitat: n. 28x11 cm

Lankaa on jemmassa 600 grammaa, tuo mallitilkku painaa 16 grammaa, joten noin painomääräisesti laskettuna voisin tehdä n.85x135 cm kokoisen pikku peiton. Tuota mallikuviota voisi tietysti kokeilla hiukan suurempana, silloin se tulisi ehkä hiukan paremmin esille tuosta langasta, toisaalta jo pelkästään koon kasvattaminen tekee kuviolle kummia =D.

Minusta on varmaan tullut totaalisen kuuhullu, sillä en ole nyt kahteen yöhön nukkunut 3.5 tuntia enempää / yö. Silmät alkaa olla jo aika harmaanmustissa montuissa kun taustalla on ennestäänkin pelkkää univelkaa. Toivon tosiaan että tämä vallitseva ongelma johtuu tuon kuun asennosta eikä esim. tästä raskaudesta, sillä kuu kyllä lähtee kohta kutistumaan mutta tämä masu ei vielä kuukauteen!! Tästä väsymyksestä ja muista arkielämän kiireistä johtuen en olekaan juuri joutanut neuloskelemaan. Viime viikonloppuna mukaani tarttui ihan heräteostoina kolme kerää sitä Novitan lankaa ... höh, nyt unohtui nimi ja loput kerän jämät ehdin jo keriä vyötteiden ympärille... siis uskomatonta: Sitä Novitan puuvillalankaa (mukana taitaa olla myös akryylia), joka on paksumpaa kuin Tennessee ja pinta ei ole meleerattu, sävyt ovat hiukan kuin haalistuneita. Pyh olkoot, ostin siis Novitan mitälielankaa vaaleanpunaisena, pinkkinä ja vaalean violettina ja tein niistä "Ainolle" noin 70 cm:n raitapaidan (edit: ja se lanka taisi siis olla Samos, hehhehhee). Kokeilin neuloa hihat suoraan miehustaan, ainoana vikana on nyt vain olkasaumat jotka jatkuu hihansuihin saakka. Visuaalisesti sauman sain kyllä katoamaan, mutta se on silti olemassa ja valitettavasti se on kuitenkin jäykempi kuin itse neulos. No, se on kuitenkin pieni paha ja sen kanssa voi elää. Kursin paidan muuten kasaan käyttäen samaa lankaa, mutta nyt aion sen kuitenkin ratkoa vielä auki ja kasata uudelleen ohuemmalla langalla. Kuvaa tulee sitten kun se on viimeistelty. Lisäksi sain viimein ommeltua vetoketjun tuohon loppukesästä tekemääni vauvan villahaalariin, siitä tuli suloinen:

Ompelun saralla pöräytin eilen vauvalle fleecelapaset kotiin tuloa varten, niistä en hoksinnut ottaa kuvaa, mutta enköhän senkin ehdi tehdä jossain vaiheessa. Vielä olisi tuo yksi luonnon valkoinen pikkiriikkinen vauvaneule viimeistelemättä, se pitäisi vielä tehdä ennen vauvan syntymää jotta sitä ehtii käyttää sillä se on todella pieni. Vihreä alpakka on hiukan jumiutunut kun en oikein tiedä miten sitä jatkaa.

Tämä on jo kolmas kerta kun editoin tätä tekstiä... sainhan nimittäin eilen vihdoin päivitettyä myös tuon aikaisemmin tekemän vauvan huovan. Se on tehty Novitan Palma -langasta (t.sin, vaalea lila, valk.) mutta koska lanka on niin "höttöä", ei sillä ole ollut juuri käyttöä. Tarjoustalosta ostin muutaman euron huovan sillä värisävy sattui olemaan juuri sopiva, tein siitä hiukan peittoa isomman kaksinkertaisen huovan ja ompelin neulepeiton siihen kiinni. Viimeistelin sen eilen tikkaamalla siihen sydänkuvion, jottei neule pääse roikkumaan. Tuli ihan kiva ja tuolle on varmasti vielä vauvan kanssa käyttöä näillä kylmillä lattioilla. Koko peiton mitat on noin 80x104cm. Lankaa tuohon on mennyt hiukan yli kolme kerää, tumman sinistä oli pari kerää, joten olen sillä tehnyt reunukset erikseen, vaaleampia värejä meni kerä kumpaakin.

Niin ja osteluista vielä ... tulihan tuota juuri tilattua Sinisestä Kurjesta hiukan Opalin lankoja ja miehen raksapipoa varten ostin kerän harmaata seiskaveljestä... Lankakorissa olisi kivaa ohutta mohairia torkkupeittotarpeiksi ja viskoosilankaa huiviin, en ole vain vielä painanut ostoskorin jatka kassalle -painiketta.

Edit... tässä vielä toinen mallitilkku, nyt muutin 8 silmukan mallikuvion 10 silmukan mallikuvioksi (tilkun kokonaissilmukkamäärä on pienempi!!). Tämä taitaa olla jo sama kuin Kiri huivissa. Lehtikuvio tulee hiukan paremmin esille.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Kas näin pyörähti uusi vuosi käyntiin. Helpotusta omaan mieleen on tuonut jouluhössötyksen siirtyminen taas lähes vuoden päähän; vaikka pukinkontin neuleiden tekeminen onkin ollut suuri nautinto, on aivan ihana nyt keskittyä vain omiin (itselle tai lapsille tuleviin) neuleisiin!

The Frost and Ice shawl on edennyt omaa vauhtiaan ja on nyt ehkä puolessa välissä kerroslukujen mukaan. Neulominen on tietenkin kovin hidasta kun kyseessä on ohut lanka ja ohuet puikot, mutta kyllä se siitä joskus valmistuu. Huivissa on vain yksi pieni pulma; Minulle tuli morkkis. Tuli siis mallinvalintamorkkis, joka ei koske niinkään mallikuvion ulkoasua (päinvastoin, huivista tulee kyllä tosi sievä) eikä mallin liiallista vaikeutta vaan sitä, että mallikuvio on ihan toivottoman yksinkertainen. 18 silmukan levyisellä mallineuleella pärjää huivin alusta loppuun asti. Nurjalla aina nurjaa ja oikealla toistetaan noita 18 silmukkaa, laitellen ne 12 kierroksen välein eri kohtiin ja lisäten silmukoita välillä reunoihin. Blaaahhh, tylsistyttävää. Mallikuvio on kuitenkin sellainen, ettei siitä voi täysin silmiäänkään irroittaa ainakaan tällä kokemustasolla, sillä siinä neulotaan koko ajan joko silmukoita yhteen tai tehdään langankiertoja, eli silmät on koko ajan kiinni neuleessa, onneksi kuitenkin korvat voi olla kiinni vaikka radiossa tai tutussa telkkarisarjassa. Silmukan karkaaminen kuviosta aiheuttaa lähes paniikkia vastaavan olotilan, luikkaassa langassa pako karkaa helposti hetkessä useamman kerroksen päähän ja langankiertojen + 2-yhteen -silmukoiden tekeminen jälkikäteen on hankalaa varsinkin tuohon mallikuvioon. Vaikka nyt olenkin kerrosluvun mukaan puolessa välissä, niin jos tavoitteenani on noin 160-170 cm leveä huivi, niin silmukoita olen silti tehnyt huiviin vastan noin 20 000 ja tekemättä on vielä yli 50 000. Viimeisillä kierroksilla huivissa tulee olemaan 450 silmukkaa yhdellä kierroksella. ... ja sen jälkeen vielä pykäreunus vielä viimeistelemään huivin ilmeen... hieno siitä kyllä tulee kunhan se joskus valmistuu.

Morkkis yksinkertaista, mutta vangitsevaa mallineuletta kohtaan on siis ollut läsnä jo huivin ensimmäisestä neulontapäivästä lähtien ja apuja tähän mielitilaan kyselinkin jo neulontalistalla. Hyviä neuvoja sain ja pääpiirteittäin kaikki kehoittivatkin tekemään jotain muuta aina välillä ja jatkamaan sitten tämän huivin parissa. Näin sitten olen jo toiminutkin ja tässä välissä neuloin yhden vauvan mekon tuosta aikaisemmin kuvatusta vihreästä alpakka-langasta. Pikkuprobleemana tällä mekolla oli se, etten taaskaan käyttänyt valmista ohjetta vaan sooloilin itse. Siksi myös purinkin itse, enkä ottanut edes valokuvaa tästä välivaiheesta. Itse neulemalli on kiva lehtikuvio, mekon yläosa epäonnistui joten purin sen hameosaan asti ja aloitin uudelleen. Valmistunee muutamassa päivässä, joten kuvaa tulee tarjolle sitten myöhemmin. Alpakkaa ostin sen verran reilusti, eikä tuohon mekkoon mene kuin noin 1 kerä (50 g), joten lopuista voisin tehdä vaikka uusimmassa Modassa olleen vauvan palmikkoneuleen, se oli kerrassaan suloinen.

Ai niin, se tärkein juttu, mitä tänne tulinkin tällä kuvattomalla kirjoituksella kertomaan on se, että päätin lähteä mukaan lankahamstereiden varastonlaihdutusprojektiin helmikuun ajaksi! Kiitokset Kristelille tämän dieetin järjestämisestä!! Tuon kampanjan aikana ei siis saa ostaa uutta lankaa vaan entisiä tulisi kuluttaa mahdollisimman tehokkaasti. Suurin grammamääräinen laihduttaja palkitaan. Siitä palkinnosta en lähde skabaamaan, luotan ennemmin vaikka onnettareen joka arpoo lisäksi vielä lankaa ostamattomien kesken lisäpalkinnon, ...no vaikka onnetar ei suosisikaan niin kiva on olla mukana lankavarastoja kutistamassa. Tosin tämänhetkinen innostukseni ohuisiin lankoihin ei ole oikein eduksi tuossa painoon perustuvassa lankavaraston kadotus-talkoossa, eikä "Ainon" syntyminenkään varmasti paljon auta neulomisessa, mutta se kyllä varmasti tulee auttamaan lankojen ostamattomuudessa... Helmikuuta siis odottelen innolla, iskekääpäs kaikki muutkin kiinni tuohon dieettiin!!

Heirloom Knitting - the Frost and Ice shawl

Jaiks, sain sitten vihdoin ja viimein aatonaattona kovasti odottamani shaaliohjeen (oli muuten se jälkimmäisenä lähetetty versio, eli alkuperäiset ovat yhä jossain tienpäällä). Hyppysiä poltteli kovasti mallitilkun tekeminen, mutta vasta tänään ehdin aloittamaan sen. Puikot ovat 2,5mm ja tuosta ylemmästä kuvasta näkee hiukan koko luokkaa kun siinä on mukana minun naisellinen suuri räpyläni. Alemmassa kuvassa huivin alku on pingotettuna, jotta itse kuvion näkee paremmin. Lanka Grinasco Merinosilk ja malli the Frost and Ice shawl Heirloom knitting:ltä.

Fifi Wetterhoffin Silviasta on kohta metrin levyinen, eikä langasta ole mennyt vielä puoliakaan, Kevät-huivi on ihan alkutekijöissä ja tulee varmaan olemaankin niin kauan kuin nämä kaksi on työn alla, sillä 2,5mm puikot on varattuna! Muita töitä ei nyt olekaan varsinaisesti puikoilla, ideakopassa (ja romukopassa??) on kyllä vaikka mitä.

Kynsikkäitä, pipoja, patalappuja ja heijastimia

Kas niin, joulutohinoiden jälkeen on taas hiukan aikaa päivittää blogiakin. Sain sitten jo hyvissä ajoin valmiiksi isukin kynsikkäät, hiukan reilut tuli mutta eipä ainakaan purista tai kiristä. Lankana on tuttu Novitan Nalle grafitin harmaana. Mukaan askartelin vielä kalaheijastimen, joka on tarkoituksella ilman narua, sillä erähenkisenä heijastin on vain ylimääräinen oksiintarttuja. Toivottavasti tulee kuitenkin käyttöön ;-)


Pojalle ja pojan kummisedälle tein samanlaiset yksinkertaiset pipot myöskin Novitan Nalle -langasta. Mallin kehittelin itse ja siitä tulikin vallan toimiva. Suunnittelussa apuna oli myös mieheni, jolta kyselin mielipidettä muotoilusta. Pipossa ei siis ole käännettävää reunusta, se on täysin tyköistuva ja normaalivalaistuksessa heijastinnauhatkaan eivät juuri näy. Heijastinnauhat on pujoteltu kahden "oikean" silmukan väliin ja ommeltu mies_kattoon liimalla kiinni niin, että ne tarvittaessa hiukan joustavat eivätkä määrää pipon muotoa. 2 nurin, 2 oikein -neulos on niin joustava, että reilu parivuotiaan ja aikuisen pipot on tehty samalla silmukkamäärällä, ainoastaan korkeus vaihtelee.




Patalappujen saralta sain edellisen kantikkaan patalapun kaveriksi tehtyä virkatun pyöreän. Pätkävärjätyn Novita Huopanen -langan ominaisuudet eivät tule minun makuuni parhaiten esille tässä, neulottuna edestakaisinneuleena raidat olivat paljon tasaisemmat (ja huomattavasti leveämmät). Malli on omasta päästä, tai periaatteessa kenen tahansa omasta päästä, sillä taitaapa olla varsin yleisesti käytetty patalappumalli... se on siis virkattu kiinteillä silmukoilla ja reunassa on punaisella Huopasella tehty "piparkakkureunus". Malttamattomana huovutin jälleen käsin vaihdellen veden lämpötilaa koko "hanan skaalalla", apuna Palmoliven saippua.

Heijastimia värkkäilin aikani kuluksi useampiakin... pikkujoulumuistiaisiksi ja pimeän talven turvaksi mieheni sukulaisille. Kuvassa vaaleana näkyvät heijastimet ovat vain johonkin muotoon virkattuja pelkästä heijastinnauhasta, kierteisten pötkylöiden runkona on loput Novitan Nalle -langasta, (niihin kävisi mikä tahansa muukin jämälanka), reunassa on vain kerros heijastinnauhaa. Nuo jälkimmäiset muuten pyörivät kivasti akselinsa ympäri kun ne roikkuvat vapaasti langassa ;-)

Heirloom Knitting

Sain keskiviikkona sen kirjan ja se on aivan fantastinen! Siinä on silmäniloa ja hyviä ohjeita, kaikki mallit on selitetty myös kaavioin (mikä sopii tällaiselle suomalaiselle neulojalle). Valitettavasti silti se kovasti kaipaamani The Frost and Ice shawl ja toinen yksittäinen ohje eivät ole tulleet vieläkään. Ne on lähetetty kuitenkin samana päivänä niiden Rowanin lankojen kanssa ja ne langat tulivat jo ajat sitten. Kirja on lähetetty pari viikkoa myöhemmin ja silti sekin on jo tullut. Laitoin viestiä Heirloomille ja he lupasivatkin lähettää ko. ohjeet uudelleen heti ensitilassa ja jos jossain vaiheessa saan ne alkuperäisetkin ohjeet, niin he pyysivät palauttamaan ne. Sehän sopii kyllä, pääasia on, että pääsisin kokeilemaan Merinosilkin sopivuutta tuohon ihanana shaaliin.

Isukin kynsikkäätkin sain valmiiksi. Lähes. Langat pitäisi päätellä ja niitä langanpäitähän sormikkaissa kyllä riittää. Eipä olisikaan ollut juuri enempää aikaa niitä tehdä, kun isä tulee tänäiltana yhden yön pikavisiitille noutamaan meille lainatun työmaa-autonsa pois... Saanpahan sitten antaa samalla tuon pikku paketin mukaan, samoin kuin kaikki muutkin pohjoiseen menevät joululahjahuivit ja muut pukinkontin verneet.

Ah ja voi kun ne Heirloomin ohjeet nyt tulisivat pian. Jäin nimittäin nyt sairauslomalle ja sen jälkeen suoraan äitiysvapaalle; olisi kyllä aikaa ja intoa aloitella sitä huivia *jahkailee yhä*.

Suuria ja pieniä ostoja

Ihan ekkana täytyy muistaa mainita, että isukin kynsikkäät ovat neljää sormea ja päättelyä vaille valmiit. Jännä, että käsialat vaihtelee niin kovin, sillä laiskana jätin mallitilkun tekemättä (joo, olisi taas kannattanut niin olisi kynsikkäät valmistuneet jo viikko sitten). Ilman käsialan tarkistusta samalla puikkokoolla ja ohjeen suosittelemalla langalla loppujen lopuksi naisen käteen tarkoitetusta ohjeesta tuli niin iso, että se on varmasti isällenikin reilu. No, jos ne ovat niin suuret, ettei niitä voi pitää edes toisten sormikkaiden päällä, tai jos isällä ei ole ketään tarpeeksi suurikätistä tuttavaa, niin ehkä ne käy vaikka idätyspusseista männyntaimille... tai vastaavaa. Olisi taimella ainakin tilaa kasvatella juuriaan! Jospa ne kuitenkin olisi käyttökelpoisen sopivat.

Viime viikolla (vai oliko jo sitäedellisellä) sain Heirloomilta osan tilaamistani tuotteista. Helmen vaaleat Rowanin KidSilk Hazet tulivat (kuva alempana; Hazet muiden lankojen joukossa), mutta sitä toista pakettia, missä odottamani ohjeet on, ei ole kuulunut vieläkään. Aloin jo hätääntyä, kun ennen lankojen tuloa sain ilmoituksen että tuotteet on lähetetty kahdessa paketissa, mutta kun toista ei kuulunut niin tänään laitoin sinne viestiä. Onneksi mikään ei todennäköisesti ole hätänä, sillä he eivät olleetkaan lähettäneet toista paikkausta lankojen kanssa samanaikaisesti vaan vasta joskus tässä kuussa (tarkka päivämäärä lipsahti jotenkin ohi puhelimessa). Hyvää ja nopeaa asiakaspalvelua vaikuttaisi olevan! Noh, toivottavasti ne ohjeetkin tulevat pian. Samalla tilaamani kirja on myös ilmoitettu lähetetyksi, tällä menolla taidan odottaa senkin saapumisen ennen kuin alan tekemään huivia niistä ihanista Merinosilkeistä, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään vielä upeampi malli ;-)

Lauantaina pääsin käymään Menitassa. Ihana paikka. Harmi (tai onni) että se on niinkin kaukana. Noh, ostin sitten äitiysloman alkua (tai jotain luonnonkatastrofia) varten lankoja varastoon. Mukaan tuli ainakin Wetterhoffin Silviaa, ihana ruispuolukkapuuron sävy. Siitä aloitinkin jo toissapäivänä tekemään huivia 2,5mm puikoilla ja ihan vain yksinkertaisesta langasta. Huivin mallina on Fifi ja se näkyy tuossa allaolevan kuvan taustalla. Yhden "salmiakin" leveys on n. 3,5 cm ja huiville ehti kertyä leveyttä jo noin 80 cm. Paljonkohan sille tarvitsisi leveyttä jotta siitä tulisi sopivan reiluhko kaulahuiviksi, ei siis kuitenkaan miksikään hartiahuiviksi...



Lisäksi tuossa kuvassa on Grinascon VIP -mohairia (2x25g), vahvuudeltaan se on samaa luokkaa kuin Rowanin KidSilk Haze, mutta tuossa on hiukan tekokuituja silkin tilalla. Niiden vieressä on aikaisemmin mainitsemani Hazet (4x25g) Heirloomista ja oikeanpuoleisimpana on ihanat vaalean limen vihreät Dropsin Alpaca -langat (4x50g) sekä Grinascon Flavia Baby Merinovilla (50g). nämä vihreät haaveilevat muuntautumisesta Aino-vauvan vaatteeksi vaikka ovatkin (alpaca) käsin pestäviä lankoja. Tuo tummanvihreä näytti kaupassa kivalta tehosteelta noiden vaaleiden limejen joukkoon, mutta kotona siitä tuli "morkkis"... Voi olla että se hakeutuu johonkin uuteen kohteeseen ja sen tilalle tehosteeksi tulee jotain aivan muuta...



Ja ne aikaisemmin mainitsemat silkitkin tulivat Thaimaasta. Oikein syvän tumman punaista paksua silkkiä n. 4,5m ja hiukan kapeampaa ja ohuempaa ruskeaa silkkiä n.5m, yhteensä hiukan päälle 80€. Varsin kohtuullinen hinta suomen hintoihin verrattuna, kunhan joskus saan varteni juhlakuntoon, niin kylläpä onkin sitten kiva tehdä noista silkkinen puku.

Ja viimeisenä vielä kaikista suurin ostos: Hummasin suuren osan veronpalautuksista uuteen kameraan! Canonin EOS 350D saapui tänään ja on vienyt minun sydämeni! Siis uskomatonta kehitystä tapahtunut edellisen kameran hankinnan jäljiltä! Nyt sillä hintaa mitä aikoinaan (2002?) maksettiin Canonin Power Shot S30 kamerasta (3,1Mb) sai nyt jo 8 megaisen canonin ja mikä kuvausnautinto!!! Siis oikeasti on aivan uskomatonta, että kamera ottaa kuvan jotakuinkin juuri silloin kun minä painan nappia sormella, eikä vasta noin sekunti sen jälkeen. Mieskään ei ehdi enää laittaa silmiään kiinni kuvaa otettaessa, minkä se ehti entisellä louskulla tehdä varsin mainiosti. Vilkkaasti liikkuvasta pojastakin saa kokovartalokuvia, eikä pelkästään kantapäitä kun muu kroppa on jo ehtinyt karkaamaan kuvasta. Jo pelkästään kameran käynnistäminen tapahtuu hetkessä ja on heti kuvausvalmis kun entistä sai odottaa jopa pari sekuntiakin. Aivan mieletön peli, nyt kun ehtisi hiukan enemmän harjoittelemaan sen käyttöä!

Mutta nyt sohvalle hetkeksi. Huomisaamuna on vuorossa sokerirasitustesti, joten olen tässä 12 tunnin ravinto/nestepaastolla ja huomisen vietän kotona pekkasella kun en kuitenkaan ole tuon testin jälkeen kovin häävissä kunnossa. Muutenkin kunto on ollut aivan äärettömän surkea, tukala ja ahdistava, mutta minkäs teet; raskaus kun ei ole sairaus niin ei pitäisi valittaa.

Huopaa, huopaa ja huivia

Sain sitten illalla valmiiksi sen korini ja laitoin sen muun punertavan pyykin seassa pyörimään 40'C:n peruspesuun. Tuli kerralla suht valmiiksi, pohja jäi ehkä hiukan kuperaksi, mutta en jaksa nipottaa... sitä ei varmaan saisikaan suoraksi kuin ehkä käsin huovuttamalla tai saksilla ja neulalla. Alla pari kuvaa ennen huovutusta, valitettavasti mitatsuhteet ei näy mistään, kun tuossa yhdessä kuvassa kätenikin on korostunut järjettömän suureksi. Kori on kuitenkin ihan näppärän kokoinen esim. vaiheessa olevan neuleen koriksi, huiveistani mikä tahansa sopisi sinne heittämällä, neulepaidoistakin varmaan kaikki muut paitsi Novitan Jumbosta tehty neuletakki voisi tehdä hiukan tiukkaa.

Korin yläreuna on vahvistettu ylimääräisellä pylväsrivillä, pohjan ja reunan liitoskohtaan ulkoreunaan on virkattu rivi puolipylväitä rakenteen tukemiseksi. Sanka on reilu 5 cm leveä kaistale, joka on virkattu putkeksi lähes koko matkalta, ainoastaan molemmat päädyt ovat auki jolloin sanka liittyy ehkä hiukan tukevammin itse koriin. Ihan ok kori näin ekaväkerrykseksi ilman ohjetta.

PATALAPPU

Korin jälkeen viimeistelin valmiiksi myös patalapuntekeleeni. Kameran salamavalo valitettavasti säätää Novitan Huopasen (punertava liukuvärjätty) värit ihan uuteen uskoon. Patalappu on neulottu 30 silmukalla ja sen mitat ennen huovutusta on 28x35 cm. Ja patalappujahan on sitten ihan varmasti helpompiakin tapoja tehdä, tästä ei tarvitse ottaa mallia ellei halua tehdä moninkertaista työtä ;-).

Patalappu ennen huovutusta.

Patalappu huovutuksen jälkeen.

Reunat leikattu pyöreiksi

Reunoihin virkattu reunus punaisesta Huopasesta.

Reunan virkkaus: Virkkasin ensimmäisenä koko patalapun ympäri kiinteitä silmukoita. Koukun saaminen huopuneen materiaalin läpi oli aika tuskaisaa, teki mieleni jo kokeilla nahkapastaa tai vastaavaa, mutta sinnittelin pelkällä virkkuukoukulla. Kiinteiden silmukoiden "etureunan lenkkiin virkkasin kierroksen piilosilmukoita niin, että itse silmukka tuli patalapun etureunalle ja lanka kulki kiinteiden silmukoiden keskellä. Tämän jälkeen virkkasin ketjusilmukoilla renksun, jonka kiersin vielä kiinteillä silmukoilla. Ja vielä yksi kierros piilosilmukoita koko patalapun ympäri, mutta tällä kertaa kiinteiden silmukoiden takareunaan (patalapun nurja puoli virkkaajaan päin) niin, että lanka kulki edelleen kiinteiden silmukoiden keskellä ja itse silmukat tuli patalapun taustapuolelle. Samalla tavalla voisi jatka uuden piilosilmukkarivin näihin viimeisimpiin piilosilmukoihin, jolloin reunasta tulisi vielä paksumpi, mutta tuo riitti tähän. En ole missään tuollaista nähnyt käytettävän tai neuvottavan, mutta minusta se toimii äärettömän hyvin korostavana ja paksuna reunana juuri patalapuissa ja muissa paksuissa pinnoissa.

Valmis patalappu, odottaa vain kaveria itselleen, hiukan lisärekvisiittaa (servettejä, suklaata, kynttilä tms.) ja käärepaperiin päätymistä. Tämäkin on siis matkalla korvatunturin kautta sukulaisille ;-).

KIRI

Loppuillasta oli vielä pieni hetki aikaa harrastella silmät ristissä ennen nukkumaanmenoa. Kaivelin printtaamani Kirin ohjeen ja aloitin sen tavaamisen. Pienen takertelun jälkeen sainkin sen aloitettua ja nyt se on tässä vaiheessa, koko riittäisi ehkä barbielle mutta tavoitteena on jatkaa se itselleni. Puikkokoko on 2,5mm ja lanka on kirpparilta löytämääni ohutta villa(?)lankaa.

Edellisen mallitilkun tuosta langasta Kevät-huivin ohjeella yritin värjätä mustikalla (heh, siitä ei ole sen enempää mainittavaa) ja toheltaessani mallitilkku huopui jonkun verran. Ei taida suoraan kertoa mitään totuutta, mutta rajannee jotain vaihtoehtoja pois. Itse pidän tuota yhä ihan vain villalankana, mutta en tietenkään mene takuuseen etteikö siinä voisi olla jotain keinokuitua, esim. polyamidia tms. joukossa.

Mallina Kiri on minusta aivan ihana. En voi edes sanoin osoittaa kunnioitustani mallineuleen keksijälle tai suunnittelijalle! Neulottavuus on myös varsin hyvä, eikä ensimmäisten kuvioiden jälkeen tarvi enää lukea karttaa. Tämä on ensimmäinen huivini, joka aloitetaan keskeltä, joka päivä oppii siis jotain uutta.

Pohdintaa ja odottelua

Enpä tietenkään malttanut olla tekemättä mallitilkkua tuosta minut vieneestä merinosilkistä, vaan illan ohjelmiston pyöriessä taustalla tartuin 2,5 mm puikkoihin (pienimmät, jotka olivat vapaana) ja tein pikkiriikkisen mallitilkun johon heitin summamutikalla muutaman langankiertoreiänkin pitsineuleen idean esiintuomiseksi. Lanka on niin ihanan ohutta, että itseasiassa tuolla mallitilkun silmukka- ja kerrosmäärällä olisin tehnyt jo neuletakin takakappaleen yli puoleen väliin Novitan Jumbosta ;-). Joka tapauksessa olen nyt varmaakin varmempi, että teen juhlahuivini yksinkertaisella langalla ja jäljelle jääneestä teen sitten pienemmän käyttökaulahuivin kaksin- tai kolminkertaisena, jolloin se kestää varmemmin kulutusta. Sormia syyhyttää niin vallan mahdottomasti, mutta Heirloomin ohjeet eivät ole vielä tulleet. Ehkäpä ne tulisivat tänään *odottaa toiveikkaana*...

Isukin kynsikkäiden kanssa on ollut ongelmia. Ekat versiot tein naisten kynsikäslapasen ohjeella, lisäsin hiukan silmukoita mutta puikot oli liian suuret joten jäljestä tuli liian löysää ja mitat olisivat olleet sopivammat villasukalle kuin käsineelle. Purin siis aloitukseni ja kävin puikko-ostoksilla. Kapeammilla puikoilla tein uuden version käyttäen edellistä silmukkamäärää, mutta tulos oli edelleen liian leveä. Arvioin uuden silmukkamäärän ja purin jälleen. Seuraavaa versiota sinnittelin peukalokiilan puoleen väliin asti yrittäen hahmottaa ja arvioida käsineen leveyttä; ei-niin siro käteni sopisi sinne varmaan puoltoista - pari kertaa vierekkäin. Höh. Purin kynsikkään taas ja siirsin langan puikkoineen syrjään loppuillaksi. Täytynee varmaan ottaa vain suuntaa-antavat ohjeet ja laskea silmukat ym. oman mallineuleen mukaisesti niin pääsen helpommalla. Tästä olisi pitänyt aloittaa alunperinkin, mutta otinpa taas riskin valmista ohjetta seuratessani.

Puikko-ostoksilla käydessäni täydensin myös Novitan Huopanen -vajauksen ja eilen sitten jatkoin korini virkkaamista. Tänään olen ollut ihan äärettömän väsynyt ja kurkkua hiukan kuviaa ja kaihertaa, joten taidankin ottaa illan ihan täysin levon kannalta - ja virkata tuon korin valmiiksi. Ellei sitten Enklantiasta tule ohje-postia...

Mutta hei, yks kysymys olisi teille tietäville (jos siis joku eksyy lukemaan tätä pikkuista blogiani): Mitä tehdä Novitan Teddy -langasta tehdylle paidalle, jossa on liian leveät ja raskaat hihat? Olen muutama vuosi sitten neulonut itselleni hiukan vartaloa myötäilevän, mutta silti löysähkön neuleen ruskeasta teddystä, avaralla V-kaula-aukolla. Halusin reilut hihat, mutten hoksannut ottaa huomioon että käytännössä ne jo painaa aika paljon. Niissä onkin sitten massaa niin paljon, että ne vetää jo neuleen yläosan epämääräisen malliseksi, eivätkä ne oikein ole kivat päälläkään. Tunnen kuitenkin itseni, eikä minun varmasti tule purettua valmista muutaman kerran pidettyä neuletta, mutta tuollaisena en sitä tule silti pitämäänkään yhtään kertaa, sillä epäonnistuminen kaihertaa mieltä liikaa. Voisinko siis ottaa vaikka ompelukoneen ja saumurin, ja hurauttaa 5-10 sentin päästä hihan saumasta niin, että hihasta tulee kapeampi (yläosan ja ylähihan istuvuus on muistaakseni ihan ok, joten hihasta voisi vain poistaa osan sen leveydestä), vai kiikutanko neuleen suoraan kirpparille tai johonkin keräykseen pois omista silmistäni?

Hiukan vastaava ongelma minulla on myös yhden 7-velj. neuletakin kanssa, jonka olen tehnyt leveästä ribbineuloksesta tyköistuvaksi. Jostain kumman syystä en ole tehnyt miehustaan tarpeeksi suuria koloja hihoille, joten neuletakin olat eivät myötäile muotojani olkapäiden kohdalta, vaan molemmille puolille jää haarniskamaiset terävät, tyhjät kulmat. Siis sellaiset tyhjät kolot mitkä saisi esim. täytettyä 80-luvulla huippusuosituilla olkatoppauksilla *yökkii ja oksentaa*. Onko tähänkin ainoa keino ottaa ja purkaa, vai voiko olat korjata ompelukoneella + saumurilla vai jatkanko vain neuletakin käyttämistä "rönttävaatteena" (siis esim. lämmikkeenä sienireissulla tai rakennustyömaalla...)? Neuletakki on muuten oikeasti tosi kiva ja sopisi moneen eri käyttöön, mutta ne olkapäät aiheuttaa minulle huimausta ja pahoinvointia.

Ja lisäys vielä tähän loppuun, että kuten arvata saattaa, niin nuo molemmat "epäonnistuneet" neuleet on tehty omilla malleilla!